hyvästejä ja heippoja

Tsaukkis!

Keskiviikkoilta lähestyy loppuaan, mutta ajattelin nyt vähän päivitellä elämää tänne blogiinkin ennen lomientuloa. Joskus ajattelee, että eihän tässä mitään erikoista oo kerennyt tapahtuun lähiaikoina ja elämä pyörii omaa rataansa. Mutta tarkemmin kun katsoo, on kuvakokoelmiin kertynyt taas muistoja lisää muutamankin viikon sisältä.

Ykkös host-veli Benjamin ehti jo heti vuoden alusta kerään tärkeitä vuosia ihan siihen niin sanottuun aikuistumisikään asti, niinkun tyttöystävä Elisakin muutamaa viikkoo myöhemmin!

Viime sunnuntaina kilahti täyteen tasan 6 kuukautta Ranskassa ja musta tuntuu, että kevätpuoli tulee kulumaan vielä paljon nopeemmin kuin tää edellinen. Vähän mua pelottaa mutta samalla jännittää, ihan sillain hyvällä tavalla. Välillä on Suomee ikävä, mutta samaan aikaan en halua jättää elämää Ranskassa. Kaikki kansainväliset kaverit, linnahökötykset ja boulangerin tuoksut koulumatkan varrella on jäämässä pian taaksepäin. Varsinkin, kun mulla takaisintulo on varattu jo kesäkuun lopulle.

Synttärikekkerit

Mitä sitä kuitenkaan turhia filosofimoimaan ja katseleen loppua kohti, onhan tässä vielä suuri kevät edessä! Kalenterissa on paljon mitä odottaa; on tulossa Pariisin viikonloppua yli 500 vaihtarin voimin, kahta Euroopan bussimatkaa districtin porukalla, omien vanhempien visiittiä Lavaliin, perheenmuuttoa, synttäreitä... Mutta sitä ennen, LOMAT. Enää kaks päivää koulussa ja "'c'est parti", se on menoo koko kahdelle viikolle. Myönnettäköön, että tekee ihan näin kevyesti sanottuna hyvää. Kouluhommat nyt ei mieltä paina niinkään ja kauhistuttaa tää mun henkinen laiskuus, kun kyllä kouluunkin nyt vois jo alkaa osallistuun edes vähän paremmalla antaumuksella. Mutta ei vaan oo motivaatioo, koska turhaa rehkimistä ei palkittais ens vuoden suhteen kuitenkaan!

Tässäpä siis parempi vaihtoehto rehkimiselle, ystäväni kakku keskiviikkoiselta Rotaryillalliselta.

Viime viikonloppuna tapahtu jotain, mitä en vieläkään oikein oo kunnolla ehtinyt sisäistää. Paras kaveri Suomesta saapu nimittäin pidennetylle viikonlopun visiitille Ranskan maisemiin, ja näin jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu pelkältä unelta. Ei me vuotta selvitty ilman, ja suomenkieli puhkes taas kukkaansa. Vasta viime viikonloppuna mä sen tajusin, että oikeesti Ranskasta on tullut mun toinen koti, enkä mä vielä olis valmis vaihtaan maata lopullisesti! Vieläkään ihmiset ei aina ymmärrä mua tän iänikuisen aksentin takia (:D) enkä mäkään niitä, mutta ei se nyt oo niin justiinsa. Oon silti jo tottunut aamusiin hunajaleipiin ja jokapäiväisiin sadekuuroihin niin suurella kiintymyksellä, että en mä vielä täältä valmis olis lähteen. Joskus sellasiakin hetkiä tulee, mutta jälkeenpäin ajattelee että olipas vaan huono päivä. Noh, joka tapauksessa. Viikonloppu teki enemmän kun hyvää ja oli vaan niin parasta jutella yömyöhälle asti suomeks, ihmiselle jonka tuntee perin pohjin.

Viikonloppuun sisälty muun muassa pikaista Pariisikierrosta (pienten muuttujien ansiosta kuvat Eiffelin tornin juurella jäi pelkäks kuvitelmaks ja Pariisikierros jäi lyhyeks, mutta aina parempi syy tulla takas joskus toiste...), shoppailua Lavalin putiikeista toisiin, suomalaisten ja meksikolaisten yhteistä galette-lounasta lemppari kreppiravintolassa, sunnuntaista kävelylenkkiä host-vanhempien seurassa... Puoli vuotta Ranskassa -päivän kunniaks kokattiin myös kunnon suomilounas, joka kovan ranskakeittiön paineen alla kyllä onneks onnistu!

Menun sisältönä siis suomalainen jauheliha-perunalaatikko ja kunnon värikäs salaatti ihan kurkun ja tomaatin kera, kun niitä ei nää ranskalaiset harrasta! Jälkkäriks väsättiin paksu pannari, mikä vasta sitä onnellisuusruokaa on.
Sunnuntaita kunnioitetaan Ranskassa enemmän ja se on aina päivä suurelle aterialle, joten host-äiti ihan kysy luvan voidaanko ottaa väliin vielä patonkeja ja juustoja, vaikka Suomi-ateria nyt olikin kyseessä :D

Maanantaina oli Hennan viimenen päivä Lavalissa, ja ei olis voinu parempi tuuri käydä ulkoilman suhteen. Se aamu lähti käyntiin suurella aamupalabrunssilla, ilman kiirettä, ja ulkona paisto aurinko. En tajua miten se oli mahdollista tän päättömän sadekauden jälkeen, mutta just siks maanantaiks Pekka Pouta päätti antaa meille kesänalun hyvästejä helpottaan. Ulkona pysty oikeesti käveleen t-paidalla, helmikuussa! Tekipä se siltikin tiukkaa päästää paras kaveri bussiin ja sanoo että pian nähdään, mutta keväät hurahtaa aina niin nopeesti, että helpompaa se tällä kertaa oli kun kesällä lähtiessä. Vaikka paljon oli päiviteltävää viime aikasissa tapahtumissa, samat typerykset kaverit ei ollu muuttunu mikskään. Kiitos tästä viikonlopusta ma chérie!

Suomityttö Ranskan kotikadulla

Maanantai-iltana oli vähän pökertyny fiilis ja se päivä ei ollu kyllä ihan normaali. Siitä oli paluu taas normaaliin arkeen suomeilun jälkeen. Illaks olin saanut kutsun mennä illalliselle yhden Rotary-pariskunnan kotiin, jossa odotteli myös kaks argentiinalaistyttöä mun lisäks.

Lavalissa viisi vuotta sitten vaihtovuotensa viettänyt argentiinalaistyttö (vas.) ja ekaa kertaa ulkomaille matkustanut toinen argentiinalaistyttö! Päämääränä noilla tytöillä oli ensin Ranska muutamaks päiväks, siitä Rooma muutamaks päiväks ja siitä Barcelona niin pitkäks aikaa kun mieli tekee ja huvittaa, katsellaan tuleeko töitä tai kauan siellä nyt viihtyykään... Parasta argentiinalaisten hetkessä elämistä, ehkäpä vielä joskus törmätään!

Rotarynainen Nicole ja iltatee

Muutenkin tää viikko on ollut tosi erikoinen, ja lomat tulee nyt kyllä ihan tarpeeseen. Luvassa on siis Alppimatka hostperheen kanssa, lähtö perjantain ja lauantain välisenä yönä kolmelta! Siellä vietellään viikko lasketellen, ja siitä pääsenkin tapaan kaikki tutut hullut vaihtarit ja vielä uusiakin vaihtareita. Luvassa reissua ja hauskanpitoa, katsellaan mitä tulee taas elämässä eteen... Nyt lähden valmistautuun orkesteriin ja pakkauksiin, adios ja kuulemiin!
 

Tässä vielä kuva joka perjantaiaamuisesta kotisiivooja Marilynista, jonka kanssa kerettiin viettään monta perjantaiaamua (ja mä myöhästyyn koulusta höpötyksen määrästä johtuen), koska muut ehti aina jo lähteen kasiin ja mä vasta ysiin. Tänään juotiin viimeset aamukahvit, ja itkuissa sanottiin aamulla hyvästit ennen mun kouluunlähtöä. Goodbyes on aina goodbyes, mutta yhtä hauskaa kotisiivoojaa ei kellään varmasti oo! Merci Marilyn!

À bientôt ja seuraavaan kertaan,

Johanna

P.S. Kirjotin alun keskiviikkona mutta liian väsyneenä jätin tekstit sikseen ja kirjottelin tänään loput, hyvää viikonloppua kaikille!

talviterveiset

Iltapäivää kaikille täältä suuren sängyn uumenista, vihdoinkin pääsi mullekin iskeen tää kuuluisa "talvi"flunssa.  Muutaman kerran aikasemmin yritti flunssa päästä tammikuunkin aikana valtaansa, mutta ensimmäistä kertaa Ranskassa iski kipeys nyt niin että kotiin asti piti jäädä. Ja mikäs sen parempaa kun blogin päivittely tän loputtoman päivän kuluks.

Ihan näin ekana tärkeyden vuoks kuva vuosikalenterin tärkeimmästä juhlasta: Ranskan kreppisunnuntai. Just kun päästiin koko tammikuun kestävästä "Galette de Roi" -kakkukaudesta eroon, niin tilalle tuli lättyjä kasa kaupalla eri hillojen ja täytteiden kanssa. Oikeesti se oli vaan helmikuun eka sunnuntai, mutta mepäs varastettiin idea jo edellisenä lauantaina. Kehkeh, onneks aina voi laittaa vaihtarikilojen piikkiin.

Viime viikonloppuna päätettiin lähtee katseleen uudenlaisia maisemia kahden suomitytön voimin Bretagnen myrskyiselle "île de Groix" -saarelle Ellin host-vanhempien komppaniassa. Onneks saatiin perjantai koulusta vapaaks, ja Nantes-bussi pääsi jälleen käyttöönsä perjantaisessa aamuhorroksessa. Edellisenä torstaina juttelin tosin skypessä parhaalle synttärisankarikaverille niin myöhään, että melkeimpä jäi pommiinnukkumisen takia bussit sivu suunsa! Onneks ehdin kuitenkin ajoissa ja aamuaurinkomaisemat jakso jälleen kerran viihdyttää. <3

Nantesissa odotteleva Nelli-ranskatar ja aamupalamuffinssit

Viikonloppu oli mahtava ja vaikka aikasemmin uutiset varotteli pahempaa, onneks laivakin pääsi pienten aaltojen avustuksella saarelle ja sieltä poiskin. Ellin host-perhe omistaa saarella olevan bretagnelaisen talon mikä on yleensä tarkotettu enimmäkseen kesäkäyttöön, mutta hyvin siellä näin helmikuisenakin viikonloppuna viihty. Ulkona ilma vaihtu sateesta tuuleen niin että sen mukana lähti melkeimpä oikeesti lentoon! Teemukeja tuli siis kylmältä vältellessä kippisteltyä moneenkin otteeseen, ja bretagnelaiset pannukakut teki hyvää. Puhuttiin paljon paljon suomee, mutta keskusteltiin kyllä myös ranskaksin Ellin vanhemmille, ei hätää! Tällästen ihmisten kanssa kun on, niin ei viikonlopun tarvii mikään suuren ohjelman täytteinen olla. Supermarkettishoppailut ja ulkoilma hyisen meren äärellä kunnon kumpparit jalassa, näillä selvitään myrskysestäkin viikonlopusta! Parasta on, että ilman tätä vuotta Ranskassa en välttämättä oltais saatu tilaisuutta tutustua, mutta Suomessa kun ei ens vuonna kaukana toisistamme asuta, suhteet säilyy varmasti :)

Suomessa en tiennyt tykkääväni meriruoasta, mutta täällä simpukat on yks mun lemppariruoista!

"Crème des marrons", aijaij mitä nannaa. Toi purkki oli Ellin host-äidin pahin heikkous, joten päätettiin ystävällisenä auttaa ja jaettiin sisältö kaikkien kesken suoraan lusikalla purkista <3 Tarkkaa suomennosta en osaa edes sanoo, mutta hyvää se oli!

Eilen reissaltiin bussilla sitten taas toiseen suuntaan, tällä kertaa pikkukaupunkiin nimeltä Fougéres. Keskiviikkona kun päästään koulusta aina aikasin, täyty aika käyttää hyväks. Hypärillä Rubenin kanssa saatiin sitten mieleemme lähtee toivottaan uus Argentiinapoika Martin tervetulleeks districtiin ja samalla päästä moikkaan jo vanhaa tuttua, brasilialaista Brunaa.

Bruna ja Martin

Tuli niin nostalginen olo Martinin tavattuaan, kun sille kaikki oli vielä niin alkua ja uutta. Kahden viikon jäljiltä ranska ei Martinilla ihan vielä taipunut juteltavaks asti, joten enkku piti taas kaivaa jostain kaukaa syvältä esiin. Saa nähdä miten taipuu kaikki ruotsit sun muut ens vuonna, kun enkkukin on ihan oikeesti päässy katoon ihan hirvityttäväks asti!

Latinoamerikkalaiset ja rikkinäinen parapluie = sateenvarjo, mikä täällä tulee kyllä tänä talvena tarpeeseen...

Ulkona oli kylmä ja sade heittäyty aina väliin niskaan, joten enemmänkin aika kulu lämpimässä kahvilassa ja ravintolassa lounaalla (pasta carbonara on vaan niin hyvää että se uppoo, oli sitten kyseessä brasilialainen tai pohjoismaalainen!). Oli hauskaa nähdä uus pieni kaupunki Ranskassa, ja huvittaa että kaikki lähistöllä olevat kylät menee aina samalla kaavalla. Löytyy hotel de ville, julkinen söpö puutarha, kirkko/katedraali, boulangerit, kahvilat ja keskusta kauppoineen. Eri näköisinä, mutta aina yhtä ranskalaisina.

Keskiviikko oli hauska ja erilainen, niin sanotusti ex-tempore päivä. Kaatosateen ansiosta kurkkukipukin pääsi siis valtaansa, mutta ei hätää, tän lepopäivän jäljiltä huomenna takas koulun penkille ja viikonlopun viettoon :)

Loppuun vielä kuva tammikuun viimesistä Galette de Roi -kekkereistä pienen vaihtaripoppoon voimin. Vietettiin tammikuussa siis Rotaryiltaa ja edustettiin taas pinssiemme kanssa. Mun on ihmisiä meidän district-perheestä niin ikävä, että vauhtia nyt töppösiin lomat ja Barcelonan matka, s'il vous plaît!

Huomenna onkin aika juhlistaa ystävänpäivää ja jos oon oikein pysynyt kärryillä, parhaat kaverit on edenny jo vanhoiks ja heittää huomenna tanssiaskeleensakin parketilla! Oivoi kun aika rientää, mutta luvatkaahan viettää maailman paras päivä ja hukata askeleenne ainakin kerran <3 Bisous bisous, vous êtes importants pour moi!

 P.S. Nellille kiitos saarikuvista. Nyt kun sain uuden kameran joululahjaks, kuvien lisäämiseen tarvittava johto on päässyt hukkuun. Ehkä se on täällä huoneessa jossain, mutta mä vaan oon sokee. Tai sitten mulla on huono kameravuosi ja johto on hukannut itsensä lopullisesti. Noh, katsellaan.

P.P.S. Tän illan pakollisesti mainittava ilonaihe: Saksassa au pair -vuoden viettänyt host-äiti tietää mitä on oikee ruisleipä, ja eilen se oli ostanut supermarketista mukavan yllätyksen. Voi mitä luksusta kipeilypäivän päätteeks, merci ma chérie maman!

Tän tärkeen infoilun päätteeksi,

 kauniita unia ja hyvää keväänalkua,
à la prochaine fois!

Johanna

"la folle journée"

Välillä tulee hetkiä, ettei huvita koko Ranska ja tulee mietittyä että onko tässä mitään järkee, mutta toisina päivinä sitä taas vaan katsoo ympärilleen ja ajattelee, että onneks tuli lähdettyä. Viime viikonloppuna oli sellanen olo, ja nyt on kyllä hyvä fiilis!

Joskus sain viestin puhelimeen: "hauskaa ja kulttuurellista vuotta Ranskaan'", ja viikonloppuna se tuli kyllä todistettua. Joka vuonna tammikuussa järjestetään viikonloppu nimenomaan vaan konserteille, kaikissa Ranskan kaupungeissa. Alunperin koko juttu lähti Nantesista liikkeelle, mutta sen suuresta suosiosta idea on levinnyt nyt vähän joka paikkaan. Tänä vuonna "la folle journée" järjestettiin tammikuun vikana viikonloppuna ja nyt siis Lavalissakin tapahtu! Meidän orkesteri on harjoitellut ahkerasti viime aikoina, ja sunnuntaina päästiin mekin päräyttään puolen vuoden tulos teatterilla melkein täydelle salille!

Konsertti meni kyllä tuhannesti paremmin kun viime kerralla marraskuussa, jossa vähän tuntu että kappaleet oli kesken ajanpuutteen takia. Nyt oli oikeesti hauskaa ja siinä vaan ajatteli, että onneks tuli viulu otettua mukaan, kyllä muuten olis suuri osa tästä vuodesta menetetty. Tykkään käydä siellä konservatoriolla, eikä matka varsinkaan tästä toisesta kodista oo kun viiden minuutin päässä. Orkesterissa on sellanen rento meno ja nyt sen alkaa huomaan, kuinka alussa kaikki oli paljon vaikeempaa. Oikeestaan vieläkään en oo ihan täysin perillä tästä Ranskan do re mi fa so la si do -asteikosta, hahaha, mutta kyllä alussa joutu keskittyyn kymmenesti enemmän kun nyt, viiden kuukauden jäljiltä.

Muutenkin, sunnuntaiaamuna kävin kuunteleen huilua soittavan Katharinan puhallinorkesterikonserttia (mikä oli hyvä!) ja ajattelin, että tätä vuotta vois ajatella sellaseks hyvänolon vuodeks. Oon nautiskellut täällä hyviä jälkkäreitä varmaan enemmän kun koko mun elämän aikana Suomessa, oon tehnyt kansainvälisiä ystävyyssuhteita mikä on unelmaa, ja täällä ehdin jättää ehkä myös enemmän aikaa musiikille ja liikunalle kun Suomessa, kun täällä koulujutut voi jättää aina huomiselle (vaihtarin näkökulmasta) ;). Vaikka välillä meneekin stressimittari punasen puolelle, oon tajunnut että se johtuu vaan mun omasta personaallisuudesta, eikä mikään asia oo liian suuri ylitettäväks! Joskus unohdan elää hetkessä ja vietän öitä miettien, mitä teen huomenna tai ens vuonna. Oon kuitenkin todistanut nyt ihan itekin sen vaihtareiden yleisimmän "kliseen", että kovasti se kasvattaa kun yhden vuoden voi viettää ilman tuttua omaa perhettä ja kaveripiiriä. Vaikka nythän ajasta on kulunut vasta (jo!) puolet, tuntuu että ens vuonna ajattelen monista asoista erilailla. Täällä erilaisten perheiden kodeissa ja eri ihmisten kanssakäymisistä oon tajunnut, että mikään ei oo elämässä tärkeempää kun onnellisuus, ja siihen on parasta tähdätä. Asioita voi aina muuttaa toiseen suuntaan, puhuminen auttaa ja kärsivällisyys palkitaan.

Ranskan sateisimmalla alueella asutessani on tullut tajuttua nyt myös ihan olan takaa, että isona mun on vaan pakosti muutettava maahan missä paistaa aurinko! :D Onneks host-äiti tarjos ihanana eilen uuden sateenvarjon tän vuoden talveen, kun edellinen oli jo aika käytöstä kulunut. Mutta ei sillä, kyllä mä tälläsestäkin talvesta tykkään, kun ei tarvii hytistä villapaitakerroksenkin alla kokoaikaa. Päivät on monina päivinä ollu +10 tai joskus enemmänkin, mikä on kyllä spesiaalia Ranskankin tammikuuks! Keskiviikkona juostiin host-äidin ja sen kaverin kanssa tunnin lenkki normaalilla hupparilla ja ilman hanskoja, eipä sellasta tulis tehtyä Suomen tammikuussa!

Sellisti-Marien kanssa ennen konsertin alkua

Maanantaina vietin päivän host-sisko Constancen lycéessä eli lukiossa, ihan vaan vertailun vuoks omaan lukioon. Se oli yksityinen ja huipputiukka lukio, joten kyllä mä oon ihan tyytyväinen tähän meidän julkiseen lycéehen :D Vaikka on tunneilla tiukempaa kun Suomen lukiossa ja kirjastossakin kaikki oikeesti opiskelee, meidän lycéessä ei sentään saa jälki-istuntoo, jos poistuu kahen metrin päähän portista koulupäivän aikana sanoon moi kadulla näkyvälle kaverille...

llalla kävästiin myös host-äidin kanssa ekan perheen kodissa viemässä kukkia ekan perheen host-äidille synttärin kunniaks <3 Hassua ajatella, että senkin talon katon alla tuli jo 3 kuukautta vietettyä vuodesta, vaikka piankos sitä tulee muutto kolmanteen perheeseen tästä toisestakin kodista. Oon kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vaihtelu virkistää ja eläminen kolmessa eri perheessä ei oo muutakun hyväks!

Mietin kaikki päivät asioita joita haluisin kirjottaa blogiin, mutta sitten kun tilaisuus tulee kirjottaa, unohdan ne. C'est la vie, ehkä siirryn tästä siis toisiin tekemisiin. Hauskaa tammikuun loppua kaikille ja aurinkoo sinne pohjoiseen <3

https://www.youtube.com/watch?v=FsJWSDe44Uk

Bisous, Johanna

la vie de janvier

Bonjour!

Edelliskerrasta on taas kerennyt hurahtaan ja oikeesti mulla oli tarkotus päivittää aikasemmin, mutta minkäs teet. Tässä mennään jo pitkällä tammikuussa ja puoliväli vaihtovuodesta lähestyy jo kohta oikeesti maaliviivaa, huhhuh!

Uuteen vuoteen valmiit host-siskokset!

Uuden vuoden vaihtumista juhlittiin host-sisko Constancen ja mulle aluks tuntemattomien kavereiden kanssa Saint-Berthevenissä, 20 min päässä Lavalista. Alkuun jo ajattelin, että mitäköhän tästäkin tulee kun kaikki oli porukasta aluks mulle tuntemattomia ja kavereita tuli niin Lyonista kun Pariisistakin (opiskelukaupunkina), mutta lopputuloksena vuoden vaihtuminen oli kyllä onnistunut ja hauskaa pidettiin olan takaa, no worries siis! Ilotulituksia Ranskassa lähetetään ainoostaan kansallispäivänä heinäkuussa ja oli hassua kun niitä ei ulkona kuulunut, mutta muuten juhla juhlittiin yleisesti kavereiden kanssa porukalla niin kun meillä Suomessakin.
Seuraavana päivänä kaikki oli väsyneitä kotona, joten rentoutuminen teki hyvää. Katsottiin muun muassa perheen kanssa elokuva 'Auberge Espangole', josta host-äiti on puhunut koko mun asumisen ajan täällä, että jonain päivänä meidän täytyy se katsoo! Alku vaikutti lupaavalta, mutta valitettavasti loppu meni mun osalta vähän ohi, kun silmät alko lupsuun... :D Noh, oli aihetta ladata akkuja väliin, koska seuraavan aamuna oli nimittäin jälleen startti Pariisiin, jo kolmannen kerran mun vaihtovuoden aikana!

Siskokolmikko taukopaikalla

Sous le ciel de Paris, hum hum... <3

Kolmen päivän Pariisin matka oli perheen yhteinen joululahja, ja mikäs sen parempaa kuin matkustaminen yhdessä, kuuden hengeen perheellä! Pariisiin on niin hauska matkata muutaman päivän ajalle, kun suurkaupungin elämä on aina erilaista ja jokainen kerta on spesiaali ja erilainen, seurasta riippuen.

Host-äiti antsaitsi asunnon varanneena kyllä suuret  suukot poskelle kun päästiin meidän pariisilaiseen asuntoon sisälle! Se oli loisto ja sijaitsi hyvällä paikalla, Pariisin sydämessä. Kuvassa on näkymä tyypillisistä pariisilaisista asunnoista, joita tiirailin parvekkeelta :)

La famille numero 2, devant la Tour Eiffel <3

Ensimmäinen päivä otettiin aika rauhallisesti, asetuttiin asuntoon ja vietettiin päivä rattoisasti kävellen keskustassa. Keskipäivällä saapumisen jälkeen lounastettiin piknikin muodossa sandwichit Eiffel-tornin juurella, jossa turisteja riitti meidänkin lisäks! Ilta vietettiin Pariisin jättikaduilla kävellen, katsellen jouluisia näyteikkunoita ja jättikauppakeskuksia, joissa ihmisistä ei ollut pulaa näin loma-ajalla!

Pariisi on mieletön kaupunki ja mielettömän suuri, ja siellä vallitsee aina ihan oma elämänsä. Se on ihana kaupunki käydä aina visiitillä, mutta sinne en kyllä ehkä muuttais jos Ranskassa asuisin vakituisesti. Elämä on siellä niin paljon epäkäytännöllisempää, parkkipaikat on hukassa ja kaikki maksaa kolme kertaa enemmän! Mutta sikspä se onkin parasta käydä visiitillä aina väliin ihmettelemässä sitä ihmismäärää ja kaupungin vilinää, väsyttää jalat suuresta kävelymäärästä ja nauttia suurkaupungin elämästä :)

Papa français et les apéritifs <3
= Ranskalainen isukki & alkupalat

Illalla syötiin tyypillisen ranskalaisesti tyypillisessä pariisilaisessa asunnossa; tomaattikeittoo, patonkia ja Camembert-juustoo, mitä mun tulee kyllä ikävä tän vuoden jälkeen! Se on normaalista supermarketista saatava juusto, mikä merkitsee samaa Ranskassa kun meille normaali Emmental leivän päälle :D Voi ranskalaiset ja niiden juustot, ootte niin hassuja!

Seuraavana päivänä noustiin superaikasin toteuttaan meidän joululahjan kohokohtaa, Disneylandia!!! Meillä meni edellinen yö vähän ohi Constancen kanssa, kun huoneessa oli kuuma ja kylmä ja mulla tuntu että kuume nousi, vaikka kovasti yritin sitä vältellä! Loppujen lopuks ei kipeys ihan kunnolla iskenyt, mutta energiataso oli täys nolla ja harmitti kun päivä meni vähän sen takia vähän ohi, myös ilmankin suhteen! Oli Disney silti visiitin arvoinen ja rakastan host-perhettä, että ne tälläsen mahdollisuuden anto <3 Merci ma cherie famille!

 

 

Alkuun luulin, että tuolla olis ollu Disneyhahmoja pyörimässä joka puolella, mutta yllätykseks oikeestaan tää Aladdin-heppunen (PELOTTAVA sellanen) oli ainoita harvoja, joihin siellä törmättiin! Ton kuvan jälkeen se katto mua niin että lähin melkein juosten ja huutaen karkuun, sen kainaloon en kyllä uudestaan menis!!

Illan paraati, jossa kaikki hahmot tuli vuorotellen esittäytyyn, siellä näky leijonakuninkaasta lähtien kaikki Disneyt <3

Tuleva pariisiasuntoni? ;)

Voilà! Disneystä ajeltiin asunnolle väsyneinä ja nälkäsinä, ja seuraavan yön jäljiltä olo olikin jo paljon parempi. Aamulla laitettiin asunto kuntoon ja lähdettiin läheiselle ulkona järjestettävälle kirppikselle, mikä oli kuulemma tyypillinen pariisilainen ulkokirppis. Ulkona ilma muistutti vähän kun Suomen vappua, oli kylmä ja vilponen, mutta aamuaurinko lämmitti kaukaa. Kierreltiin siellä parikin tuntia, koska tori oli suurempi miltä alkuun näytti. Kuuma kaakao teki hyvää sen jälkeen, tyypillisessä pariilaisessa kahvilassa sekin <3

Vanha kamu, Notre-Dame, jossa en oo vielä sisällä käynyt kurkkaan, mutta ulkookin se on aina yhtä hieno!

Lounaspaikaks löydettiin ihana pieni ravintola, jossa kuulu niin espanjaa, italiaa, kun ranskaakin ja ilmapiiri oli totaalisesti kun etelässä! Syötiin kunnon menu ja oltiin taas perheen gourmandit host-isin kanssa suklaakreppiemme kanssa, mmmm... ;)

Lounaan päätteeks tehtiin se mitä oon aina halunnut kokeilla: vuokrattiin kaupunkipyörät ja lähdettiin kiertään keskustaa liikenteen keskellä! Varsinkin pikkusisko oli paniikissa liikennevalojen keskellä ja toisinaan iskän reittivalinnat ei tehonnu perheen naisiin, joten ranskalainen temperamenttia pääsi taas huippuunsa (:D) Sadekin ehti siinä heittäytyyn niskaan, mutta ei me annettu sen häiritä. Se oli hauska reissu, ens kerralla uudestaan!

Äiti löysi katunsa <3

Pariisi jäi sinne kauas taakse, ensi lomia odotellessa taas! Tänä vuonna tän seudun Ranska saakin nauttia hiihtolomista kaikista viimesimpinä ja lomat siirtyy maaliskuulle asti, mutta hyvää kai kannattaa odottaa :) Koulussa alotinkin uuden elämän nyt premierellä eli lukion kakkosella lomien jälkeen, ja onneks tuli niin tehtyä! Elämä on paljon helmompaa ja lukujärjestys on niin paljon rattosempi kun terminaalilla, että huhhuh. Opettajatkin on paljon lempeempiä, ja varsinkin enkussa elämä on juhlaa! Ei elämää tarvii ottaa niin justiinsa, vaikka välillä Ranskan koulujärjestelmä kyllä onkin aika painostava oppilaille. Host-sisko raataa yksityisessä tiukkislukiossa, ja varsinkin vaihtovuoden jäljiltä ja ylioppilaskirjotusten lähestettyessä se ei ihan oikeesti tee muuta arkena kun opiskelee, aamusta iltaan?! Joskus se on aika surullista, että oikeesti koulussa kukaan ei nauti elämästä, mutta siellä vietetään melkein puoli elämää täällä Ranskan maalla.

No, joka tapauksessa. Jos koulussa ei kukaan oo ilonen, niin kotona sitten juhlitaan. Tammikuun 6. päivä vietettiin "Fête des rois" -päivää, kolmen kuninkaan päivää eli loppiaista. Yleensä päivään kuuluu syödä päivälle perinteistä kakkua ja tehdä leikki, jossa yleensä perheen nuorimmainen menee pöydän alle ja huutelee, kuka saa palan lautaselleen. Kakun sisälle on piilotettu pieni lelu, ja sen lautaseltaan löytävä on onnekas ja saa kruunun päähänsä, sekä voi käskyttää muita loppupäivän. Meillä meni kyseisenä päivänä perinteet sivusuun, mutta myöhässä parempi kuin ei milloinkaan :)

Galette de Roi

Ruben tuli koulusta meille keskiviikkolounaalle, ja se varasti kruunun päähänsä!

Lähiaikoina on myös juhlittu synttäreitä oikein kunnolla! Viime viikonloppuna juhlittiin Constancen kaverin 20-vuotispäivää suurella porukalla ja tänä viikonloppuna juhlittiin niin sukulaismies Hervén synttäreitä, kun Constancen 18-vuotissynttäreitäkin. Oikeesti synttärit oli lokakuussa, mutta aikatauluongelmista johtuen virallestittiin se kuitenkin tänä viikonloppuna, isovanhempien ja kummien kanssa perheineen. Ihmisiä siis riitti, mutta joulusta kaikki oli tuttuja mullekin. Aterian pituus ylitti launtai-illalla ehkä ennätyksenä, yli neljä tuntia!! :D Joskus mua huvituttaa tää ruokakulttuuri, kun pitkä kaava on aina pitkä kaava ja pieniin alkupalojenkin valmistamiseen nähdään vaivaa vaikka kuinka! Mutta eipä tässä valittamista, haha!

Constance 18 ans!

gratin de poisson, kalagrataani
Tuli nostalgia kun se muistutti vähän Suomen joulun lanttulaatikkoo ulkonäöltään :)

Muuten viikonloppu oli rauhallinen ja pysyin suurimmaks osaks vaan kotosalla, pienen flunssankin saaneena. Eilen tosin sain nähdä orkesterin jälkeen pitkästä aikaa ensimmäiseen perheen host-siskoo, jota kerkes oleen jo ikävä! Oli hyvä päivitellä kuulumisia väliin, ja välillä koko ykkösperhe vähän kaivatuttaa, kun siitä kerkes muodostuun niin oma perhe. Tää toinen perhe on vauhdikkaampi ja aina menossa, mutta välillä temperamenttiat menee ristiin ja elämä ei oo niin vaatimatonta kun ekassa. Mutta senpä takia juuri, on hyvä asua erilaisissa perheissä ja oppia tunteen erilaisia ihmisiä. Koulussa en ehkä opi samaa rataa kun muut, mutta elämänopetuksena tää vuosi kyllä kasvattaa! :)

Huomenna lähtee jo kolmas kouluviikko käyntiin lomien jäljiltä, saa nähdä mitä tuo viikko tullessaan! Kauniita unia ja tsemppiä Suomen kylmään, hyrryryr!

À bientôt les amis, vous me manquez! 

Bisous, Johanna