talviterveiset

Iltapäivää kaikille täältä suuren sängyn uumenista, vihdoinkin pääsi mullekin iskeen tää kuuluisa "talvi"flunssa.  Muutaman kerran aikasemmin yritti flunssa päästä tammikuunkin aikana valtaansa, mutta ensimmäistä kertaa Ranskassa iski kipeys nyt niin että kotiin asti piti jäädä. Ja mikäs sen parempaa kun blogin päivittely tän loputtoman päivän kuluks.

Ihan näin ekana tärkeyden vuoks kuva vuosikalenterin tärkeimmästä juhlasta: Ranskan kreppisunnuntai. Just kun päästiin koko tammikuun kestävästä "Galette de Roi" -kakkukaudesta eroon, niin tilalle tuli lättyjä kasa kaupalla eri hillojen ja täytteiden kanssa. Oikeesti se oli vaan helmikuun eka sunnuntai, mutta mepäs varastettiin idea jo edellisenä lauantaina. Kehkeh, onneks aina voi laittaa vaihtarikilojen piikkiin.

Viime viikonloppuna päätettiin lähtee katseleen uudenlaisia maisemia kahden suomitytön voimin Bretagnen myrskyiselle "île de Groix" -saarelle Ellin host-vanhempien komppaniassa. Onneks saatiin perjantai koulusta vapaaks, ja Nantes-bussi pääsi jälleen käyttöönsä perjantaisessa aamuhorroksessa. Edellisenä torstaina juttelin tosin skypessä parhaalle synttärisankarikaverille niin myöhään, että melkeimpä jäi pommiinnukkumisen takia bussit sivu suunsa! Onneks ehdin kuitenkin ajoissa ja aamuaurinkomaisemat jakso jälleen kerran viihdyttää. <3

Nantesissa odotteleva Nelli-ranskatar ja aamupalamuffinssit

Viikonloppu oli mahtava ja vaikka aikasemmin uutiset varotteli pahempaa, onneks laivakin pääsi pienten aaltojen avustuksella saarelle ja sieltä poiskin. Ellin host-perhe omistaa saarella olevan bretagnelaisen talon mikä on yleensä tarkotettu enimmäkseen kesäkäyttöön, mutta hyvin siellä näin helmikuisenakin viikonloppuna viihty. Ulkona ilma vaihtu sateesta tuuleen niin että sen mukana lähti melkeimpä oikeesti lentoon! Teemukeja tuli siis kylmältä vältellessä kippisteltyä moneenkin otteeseen, ja bretagnelaiset pannukakut teki hyvää. Puhuttiin paljon paljon suomee, mutta keskusteltiin kyllä myös ranskaksin Ellin vanhemmille, ei hätää! Tällästen ihmisten kanssa kun on, niin ei viikonlopun tarvii mikään suuren ohjelman täytteinen olla. Supermarkettishoppailut ja ulkoilma hyisen meren äärellä kunnon kumpparit jalassa, näillä selvitään myrskysestäkin viikonlopusta! Parasta on, että ilman tätä vuotta Ranskassa en välttämättä oltais saatu tilaisuutta tutustua, mutta Suomessa kun ei ens vuonna kaukana toisistamme asuta, suhteet säilyy varmasti :)

Suomessa en tiennyt tykkääväni meriruoasta, mutta täällä simpukat on yks mun lemppariruoista!

"Crème des marrons", aijaij mitä nannaa. Toi purkki oli Ellin host-äidin pahin heikkous, joten päätettiin ystävällisenä auttaa ja jaettiin sisältö kaikkien kesken suoraan lusikalla purkista <3 Tarkkaa suomennosta en osaa edes sanoo, mutta hyvää se oli!

Eilen reissaltiin bussilla sitten taas toiseen suuntaan, tällä kertaa pikkukaupunkiin nimeltä Fougéres. Keskiviikkona kun päästään koulusta aina aikasin, täyty aika käyttää hyväks. Hypärillä Rubenin kanssa saatiin sitten mieleemme lähtee toivottaan uus Argentiinapoika Martin tervetulleeks districtiin ja samalla päästä moikkaan jo vanhaa tuttua, brasilialaista Brunaa.

Bruna ja Martin

Tuli niin nostalginen olo Martinin tavattuaan, kun sille kaikki oli vielä niin alkua ja uutta. Kahden viikon jäljiltä ranska ei Martinilla ihan vielä taipunut juteltavaks asti, joten enkku piti taas kaivaa jostain kaukaa syvältä esiin. Saa nähdä miten taipuu kaikki ruotsit sun muut ens vuonna, kun enkkukin on ihan oikeesti päässy katoon ihan hirvityttäväks asti!

Latinoamerikkalaiset ja rikkinäinen parapluie = sateenvarjo, mikä täällä tulee kyllä tänä talvena tarpeeseen...

Ulkona oli kylmä ja sade heittäyty aina väliin niskaan, joten enemmänkin aika kulu lämpimässä kahvilassa ja ravintolassa lounaalla (pasta carbonara on vaan niin hyvää että se uppoo, oli sitten kyseessä brasilialainen tai pohjoismaalainen!). Oli hauskaa nähdä uus pieni kaupunki Ranskassa, ja huvittaa että kaikki lähistöllä olevat kylät menee aina samalla kaavalla. Löytyy hotel de ville, julkinen söpö puutarha, kirkko/katedraali, boulangerit, kahvilat ja keskusta kauppoineen. Eri näköisinä, mutta aina yhtä ranskalaisina.

Keskiviikko oli hauska ja erilainen, niin sanotusti ex-tempore päivä. Kaatosateen ansiosta kurkkukipukin pääsi siis valtaansa, mutta ei hätää, tän lepopäivän jäljiltä huomenna takas koulun penkille ja viikonlopun viettoon :)

Loppuun vielä kuva tammikuun viimesistä Galette de Roi -kekkereistä pienen vaihtaripoppoon voimin. Vietettiin tammikuussa siis Rotaryiltaa ja edustettiin taas pinssiemme kanssa. Mun on ihmisiä meidän district-perheestä niin ikävä, että vauhtia nyt töppösiin lomat ja Barcelonan matka, s'il vous plaît!

Huomenna onkin aika juhlistaa ystävänpäivää ja jos oon oikein pysynyt kärryillä, parhaat kaverit on edenny jo vanhoiks ja heittää huomenna tanssiaskeleensakin parketilla! Oivoi kun aika rientää, mutta luvatkaahan viettää maailman paras päivä ja hukata askeleenne ainakin kerran <3 Bisous bisous, vous êtes importants pour moi!

 P.S. Nellille kiitos saarikuvista. Nyt kun sain uuden kameran joululahjaks, kuvien lisäämiseen tarvittava johto on päässyt hukkuun. Ehkä se on täällä huoneessa jossain, mutta mä vaan oon sokee. Tai sitten mulla on huono kameravuosi ja johto on hukannut itsensä lopullisesti. Noh, katsellaan.

P.P.S. Tän illan pakollisesti mainittava ilonaihe: Saksassa au pair -vuoden viettänyt host-äiti tietää mitä on oikee ruisleipä, ja eilen se oli ostanut supermarketista mukavan yllätyksen. Voi mitä luksusta kipeilypäivän päätteeks, merci ma chérie maman!

Tän tärkeen infoilun päätteeksi,

 kauniita unia ja hyvää keväänalkua,
à la prochaine fois!

Johanna