hyvästejä ja heippoja

Tsaukkis!

Keskiviikkoilta lähestyy loppuaan, mutta ajattelin nyt vähän päivitellä elämää tänne blogiinkin ennen lomientuloa. Joskus ajattelee, että eihän tässä mitään erikoista oo kerennyt tapahtuun lähiaikoina ja elämä pyörii omaa rataansa. Mutta tarkemmin kun katsoo, on kuvakokoelmiin kertynyt taas muistoja lisää muutamankin viikon sisältä.

Ykkös host-veli Benjamin ehti jo heti vuoden alusta kerään tärkeitä vuosia ihan siihen niin sanottuun aikuistumisikään asti, niinkun tyttöystävä Elisakin muutamaa viikkoo myöhemmin!

Viime sunnuntaina kilahti täyteen tasan 6 kuukautta Ranskassa ja musta tuntuu, että kevätpuoli tulee kulumaan vielä paljon nopeemmin kuin tää edellinen. Vähän mua pelottaa mutta samalla jännittää, ihan sillain hyvällä tavalla. Välillä on Suomee ikävä, mutta samaan aikaan en halua jättää elämää Ranskassa. Kaikki kansainväliset kaverit, linnahökötykset ja boulangerin tuoksut koulumatkan varrella on jäämässä pian taaksepäin. Varsinkin, kun mulla takaisintulo on varattu jo kesäkuun lopulle.

Synttärikekkerit

Mitä sitä kuitenkaan turhia filosofimoimaan ja katseleen loppua kohti, onhan tässä vielä suuri kevät edessä! Kalenterissa on paljon mitä odottaa; on tulossa Pariisin viikonloppua yli 500 vaihtarin voimin, kahta Euroopan bussimatkaa districtin porukalla, omien vanhempien visiittiä Lavaliin, perheenmuuttoa, synttäreitä... Mutta sitä ennen, LOMAT. Enää kaks päivää koulussa ja "'c'est parti", se on menoo koko kahdelle viikolle. Myönnettäköön, että tekee ihan näin kevyesti sanottuna hyvää. Kouluhommat nyt ei mieltä paina niinkään ja kauhistuttaa tää mun henkinen laiskuus, kun kyllä kouluunkin nyt vois jo alkaa osallistuun edes vähän paremmalla antaumuksella. Mutta ei vaan oo motivaatioo, koska turhaa rehkimistä ei palkittais ens vuoden suhteen kuitenkaan!

Tässäpä siis parempi vaihtoehto rehkimiselle, ystäväni kakku keskiviikkoiselta Rotaryillalliselta.

Viime viikonloppuna tapahtu jotain, mitä en vieläkään oikein oo kunnolla ehtinyt sisäistää. Paras kaveri Suomesta saapu nimittäin pidennetylle viikonlopun visiitille Ranskan maisemiin, ja näin jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu pelkältä unelta. Ei me vuotta selvitty ilman, ja suomenkieli puhkes taas kukkaansa. Vasta viime viikonloppuna mä sen tajusin, että oikeesti Ranskasta on tullut mun toinen koti, enkä mä vielä olis valmis vaihtaan maata lopullisesti! Vieläkään ihmiset ei aina ymmärrä mua tän iänikuisen aksentin takia (:D) enkä mäkään niitä, mutta ei se nyt oo niin justiinsa. Oon silti jo tottunut aamusiin hunajaleipiin ja jokapäiväisiin sadekuuroihin niin suurella kiintymyksellä, että en mä vielä täältä valmis olis lähteen. Joskus sellasiakin hetkiä tulee, mutta jälkeenpäin ajattelee että olipas vaan huono päivä. Noh, joka tapauksessa. Viikonloppu teki enemmän kun hyvää ja oli vaan niin parasta jutella yömyöhälle asti suomeks, ihmiselle jonka tuntee perin pohjin.

Viikonloppuun sisälty muun muassa pikaista Pariisikierrosta (pienten muuttujien ansiosta kuvat Eiffelin tornin juurella jäi pelkäks kuvitelmaks ja Pariisikierros jäi lyhyeks, mutta aina parempi syy tulla takas joskus toiste...), shoppailua Lavalin putiikeista toisiin, suomalaisten ja meksikolaisten yhteistä galette-lounasta lemppari kreppiravintolassa, sunnuntaista kävelylenkkiä host-vanhempien seurassa... Puoli vuotta Ranskassa -päivän kunniaks kokattiin myös kunnon suomilounas, joka kovan ranskakeittiön paineen alla kyllä onneks onnistu!

Menun sisältönä siis suomalainen jauheliha-perunalaatikko ja kunnon värikäs salaatti ihan kurkun ja tomaatin kera, kun niitä ei nää ranskalaiset harrasta! Jälkkäriks väsättiin paksu pannari, mikä vasta sitä onnellisuusruokaa on.
Sunnuntaita kunnioitetaan Ranskassa enemmän ja se on aina päivä suurelle aterialle, joten host-äiti ihan kysy luvan voidaanko ottaa väliin vielä patonkeja ja juustoja, vaikka Suomi-ateria nyt olikin kyseessä :D

Maanantaina oli Hennan viimenen päivä Lavalissa, ja ei olis voinu parempi tuuri käydä ulkoilman suhteen. Se aamu lähti käyntiin suurella aamupalabrunssilla, ilman kiirettä, ja ulkona paisto aurinko. En tajua miten se oli mahdollista tän päättömän sadekauden jälkeen, mutta just siks maanantaiks Pekka Pouta päätti antaa meille kesänalun hyvästejä helpottaan. Ulkona pysty oikeesti käveleen t-paidalla, helmikuussa! Tekipä se siltikin tiukkaa päästää paras kaveri bussiin ja sanoo että pian nähdään, mutta keväät hurahtaa aina niin nopeesti, että helpompaa se tällä kertaa oli kun kesällä lähtiessä. Vaikka paljon oli päiviteltävää viime aikasissa tapahtumissa, samat typerykset kaverit ei ollu muuttunu mikskään. Kiitos tästä viikonlopusta ma chérie!

Suomityttö Ranskan kotikadulla

Maanantai-iltana oli vähän pökertyny fiilis ja se päivä ei ollu kyllä ihan normaali. Siitä oli paluu taas normaaliin arkeen suomeilun jälkeen. Illaks olin saanut kutsun mennä illalliselle yhden Rotary-pariskunnan kotiin, jossa odotteli myös kaks argentiinalaistyttöä mun lisäks.

Lavalissa viisi vuotta sitten vaihtovuotensa viettänyt argentiinalaistyttö (vas.) ja ekaa kertaa ulkomaille matkustanut toinen argentiinalaistyttö! Päämääränä noilla tytöillä oli ensin Ranska muutamaks päiväks, siitä Rooma muutamaks päiväks ja siitä Barcelona niin pitkäks aikaa kun mieli tekee ja huvittaa, katsellaan tuleeko töitä tai kauan siellä nyt viihtyykään... Parasta argentiinalaisten hetkessä elämistä, ehkäpä vielä joskus törmätään!

Rotarynainen Nicole ja iltatee

Muutenkin tää viikko on ollut tosi erikoinen, ja lomat tulee nyt kyllä ihan tarpeeseen. Luvassa on siis Alppimatka hostperheen kanssa, lähtö perjantain ja lauantain välisenä yönä kolmelta! Siellä vietellään viikko lasketellen, ja siitä pääsenkin tapaan kaikki tutut hullut vaihtarit ja vielä uusiakin vaihtareita. Luvassa reissua ja hauskanpitoa, katsellaan mitä tulee taas elämässä eteen... Nyt lähden valmistautuun orkesteriin ja pakkauksiin, adios ja kuulemiin!
 

Tässä vielä kuva joka perjantaiaamuisesta kotisiivooja Marilynista, jonka kanssa kerettiin viettään monta perjantaiaamua (ja mä myöhästyyn koulusta höpötyksen määrästä johtuen), koska muut ehti aina jo lähteen kasiin ja mä vasta ysiin. Tänään juotiin viimeset aamukahvit, ja itkuissa sanottiin aamulla hyvästit ennen mun kouluunlähtöä. Goodbyes on aina goodbyes, mutta yhtä hauskaa kotisiivoojaa ei kellään varmasti oo! Merci Marilyn!

À bientôt ja seuraavaan kertaan,

Johanna

P.S. Kirjotin alun keskiviikkona mutta liian väsyneenä jätin tekstit sikseen ja kirjottelin tänään loput, hyvää viikonloppua kaikille!