Vers la prochaine année, kohti seuraavaa vuotta

Juhlaa juhlan perään! Ranskalainen joulu eletty, oikeestaan kolmeenkin otteeseen, ja huomisen jälkeenhän sitä siirrytään jo seuraavaan vuoteen. Ensimmäinen lomaviikko hujahti ties missä ja mentiin perheen kanssa paikasta toiseen, mutta niimpä taitaa tän toisenkin viikon kanssa käydä. Tää loma on ohjelmantäytteinen, mutta mitäs sitä turhia jahkaileen kotonakaan! ;)

Jouluaaton illallinen yhteensä 13 ihmisen voimin, host-isän puolen sukulaisista koostuen.
Edestä lähtien: kaks serkkutyttöö, oman perheen sisarukset ja yks serkkupoika oikeella, host-isän sisko ja sen mies ja pöydän päässä isovanhemmat <3 Suku oli tosi mukava ja vaikka välillä nopeessa pöytäkeskusteluissa on vieläkin vaikee pysyä kärryillä, niin kyllä se jo helpommalta tuntu tällä kertaa!

Ranskalainen joulu oli oikeestaan aika lailla sitä mitä odotinkin; paljon ihmisiä, lahjoja, joulukirkko ja illallinen pitkääkin pidemmän kaavan mukaan. Täällä kuitenkin jotenkin tuntu, että joulusta ei hössötetty niin paljon ja juhla ei ollut niin tärkee, mikä se Suomessa on. Perinteitä oli paljon vähemmän ja sitä samaa Suomen joulutunnelmaa ei tullut koettua oikeestaan missään vaiheessa. Ulkona oli jouluvalot, mutta muuten kaikki oli normaalia. Aamu ja iltapäivä oli kun normaali lomapäivä, riisipuuroo ei syöty aamupalaks ja ulkona sato vettä. Lumiukot ei tullu telkkarista ja juolulaulut ei soinu missään! Seuraavana päivänä vertailtiin jouluja Madridissa asuvan siskon kanssa, ja tultiin kyllä siihen tulokseen että on se joulupukki hyvin valinnut kotimaansa, hahaha :)

Serkku ja velipoika aperatiiveilla eli alkupaloilla, mitä ei edes laskettu koko seitsemän ruokalajin menuun... :D

Joka tapauksessa, pidin tänkin vuoden jouluaatosta ja oli hauskaa elää erilainen joulu väliin! Iltapäivällä äitin päästyä töistä, lähdettiin siis sateen ropistessa 2,5 tunnin päähän kohti isovanhempien kotia, pikkukylään la Flocellièreen. Siellä odotteli host-iskä ja aivan hurmaavan ihanat isovanhemmat, joiden kanssa lähdettiin serkkuporukan myöhästyttyä joulukirkkoon. Se kestikin vähän normaalia pidempään, ja meidän aikataulu vähän hujahti myöhäselle, koska lahjojen avaaminen oli must heti kirkon jälkeen! Illallinen alkokin siis siinä yhdeltätoista illalla, ja päätty pikkutuntien hurahtaessa vähän pidemmällekin... :D Haha, tää on niin tätä ranskalaista rytmiä!

Ranskalainen menu, ja pitkästä kaavasta ei karsita ;) Tiedossa siis alkupaloja moneen otteeseen, ja ekaa kertaa löysin ruuan joka ei ihan uponnu, osterit jotka maistu merivedelle! Noo, tuli siitä ainakin hyvä vitsi seuraavalle päivälle, ja makukokemus oli ihan mielenkiintonen... Pääruokana täytettyä salvukukkoa (mikä tää sanakirjan suomennos oikein on :D), eli vähän kun Amerikan Thanksgiving-kanaa kasvisten kera, siitä juustot ja patongit pöytään + loppuun jälkkäri, loppusuklaita unohtamatta!  Host-iskäkin tänään naureskeli, että et kai sä vaan kirjota siihen blogiin että ranskalainen joulu oli pelkkää syömistä, ahaha!
Mutta niin sen kuuluukin, joulu on aina joulu ;)

Juustot ja ranskalaiset isovanhemmat <3
Ne oli niin sydämellisiä, ja varsinkin papin kanssa tultiin hyvin juttuun! Se kertoili heti alkuillasta kaikki historiatarinat ja kertomukset kunnan viirin syntymistarinaa myöten ranskaks. Osa sen heittämistä vitseistä sattumoisin meni aina välillä vähän ohi, hahaha, mutta ihana se oli silti. Ranskalaisissa papoissa on vaan jotain niin sympaattista, etten kestä :D

Myös lahjoista paljastu jotain niin yllättävää, että mun rakkauteni Rotareihin sai kasvua aina vaan lisää! Joulua edellisellä viikolla olin mun rotaryklubini kanssa MAAILMAN suurimmassa maitomuseossa Lavalissa, josta unohdin mainita viime postauksessa. Se oli juustoja täynnä, ja mikä huvittavinta, se sijaitsi ihan mun ykköskodin vieressä, enkä edes tiennyt sellasen museon olemassaolosta! :D No mutta joka tapauksessa, siellä kerroin sitten klubille Nantesin viikonlopusta ja mun kameran varastamistarinasta sun muusta. En olis ikinä odottanut Rotareilta ylipäätään mitään joululahjaa, mutta suureks ylläriks, jouluaattona lahjoja avatessa yhdestä paketista paljastukin upouus 14 megapikselin digikamera!!! Se oli enemmän kun yllätys, ja seuraavan päivän viestittely nuorisovastaavan kanssa sai mut melkein kyyneliin! Merci mon club de Rotary, vous êtes les meilleurs <3

Joulupäivää juhlittiinkin sitten vähän eri porukalla, mutta ruuan ääressä sekin :D Serkut vaihtu toisiin ja oli hauskaa tavata useampia ihmisiä saman juhlan merkeissä. Päivä oli tosi rento ja rauhallinen, ja oli hyvä viettää joulu host-isän höpsöjen sukulaisten kanssa. Seuraavana aamuna noustiinkin klo 5:30 ylös ja marssittiin melkeinpä yökkäreissä autoon, koska äitiraukan piti keretä jälleen töihin Lavaliin! Se päivä oli kyllä mun elämäni paras tapaninpäivä, ja maailman rentouttavin vapaapäivä. En oo ikinä saanu salilla sellasta energiaa kun sinä päivänä, ja kaikki vaan suju muutenkin. Ehkä se johtu aamukaheksalta nautitusta boulangeriherkkuaamupalasta tai parhaan kaverin lähettämästä Fazerin sinisestä, ahaha, mutta se päivä oli vaan jotain niin nannaa! Les vacances <3

Perjantaina saatiin ex-tempore kutsu kreppi-illanistujaisiin itävaltalaisen Katharinan luokse, mutta sitä ennen kävin Rubenin kanssa juoruamassa päivän kuulumiset tällä kertaa uudessa kahvilalöydössä. Oli niin mukava nähdä sen meksikolaisuusiloisuus taas huipussaan uuden perheen myötä. Joka päivä vaihto ei ehkä oo aina sitä miltä mainoksissa näyttää, mutta kokemus on aina rikkautta. Ja tää ilta oli jotain sitäkin parempaa. Oltiin siis samalla porukalla kun Pariisissa muutama viikko taaksepäin plus lisänä Katharinan kolme sekopäätä host-isoveljee :D Ilta alko porkkanakeitosta, jatku crêppeihin eli ranskalaisten lättyversioon, ja päätty keskiyön teehetkeen. Mitään muuta ei ton illan aikana tehty kun juteltiin, naurettiin ja melkein itkettiinkin, kaikki ranskaks, ihanien ihmisten keskellä. Katharinan host-vanhemmat on meille melkein kun kavereita, ja vaikka muutto on pian Katharinallakin edessä toiseen perheeseen, saatiin silti kutsu tulla viettään iltaa uudemmankin kerran mistä päin maailmaa tahansa. Tää host-perhepariskunta on vallaton, ja sydämestä jäi taas tohonkin ranskalaiseen taloon ainakin puolet <3

Näin niitä lättyjä paistetaan

Katharina ja sen täykkärein kakku maanpäällä, se voitti kyllä meidän boulangerikakut kymppi-nolla!

Kreppi-illasta selvittyä myöhäsellä kotiin, herättiin taas aikasin tällä kertaa seuraaville isovanhemmille! Kolmas joulu lähesty tuloaan, melkeinpä samassa paikassa kun jouluaattokin, vaan 20 minuutin päässä jouluaattopaikasta maaseudulle. Viikonloppu vietettiin host-äidin puolen sukulaisilla suuressa maalaistalossa pelkän luonnon keskellä, ja talo oli täynnä niin lapsia, nuoria, aikuisia kun isovanhempiakin.

Tällä kertaa koko porukka oli entuudestaan tuttu, Lavalin jouluvalospektaakkeliviikonlopun yhteiselosta johtuen :D
Host-äidin kolme siskoo perheineen, yhteensä ihmisiä siis lähemmäs 20!

Joulu vietettiin aterian, lahjojen, pelaamisen ja musiikin merkeissä, mutta eri ihmisten kanssa. Tää host-äidin suku on paljon rauhallisempi ja isovanhemmatkin ihan nuorekkaita, mutta oli hauskaa viettää kaks erilaista joulua, oikeestaan kolme, koska ensimmäinen joulu alotettiin ykkösperheen kanssa jo viime viikolla. Onpa tässä tullut siis juhlittua oikein olan takaa, joten hyvillä mielin voi siirtyä uuteen vuoteen :)

Söpöläinen serkkutyttö Daphinie lahjojen vierellä. Paljastupa sieltä taas vaikka mitä, kiitos rakas Père Noel <3

Illan musiikkituokio uusien muusikkokavereitten kanssa :D
Oikeella soittava Alain, host-äidin siskon mies, on ammatiltaan muusikko ja trumpetin opettaja. Samalla se myös juoksee melkein 200 km matkoja, välillä juoksumatkoja 24 h ajan, mutta ihmisenä se oli silti ihan cool ja rento. Crêpitkin sille maistu, ja ah toi sen trumpetti <3

Soittosessioiden jälkeen myös 3-vuotias Emilion innostu esittään sen omia tansseja, ja siitä esitykset jatku niin runoihin kun meidän mukeilla-pöytään-rytmiin-ja-lauluunkin :D Host-veli opetti sitä mulle yks ilta muovimukeilla keittiössä, mutta laulua en oo vielä kerennyt opetteleen!

Seuraava päivä sunnuntai oli aurinkoinen ja pitkä päivä. Harmitti kun juoksukengät jäi kotiin, koska siellä luonnon keskellä olis ollu mitä mainioin paikka juosta, mutta onneks raahauduttiin sitten host-ädin kanssa tänä aamuna maanantaina pienelle liian suuren aterian sulattelureissulle kotona pilvisessä Lavalissa. Sunnuntaipäivä koostu maaseudun maisemista, ranskalaisista herkuista, pitkästä siestasta host-siskon kanssa ja muuten vaan oleskelusta. Kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa:

Löyty seurasta myös toisenlaisiakin taiteilijoita, nimittäin nykyisin eläkkeellä oleva isoisä, joka teki aikasemmin työkseen puusepän hommia. Mutta eipä sillä taidot hirveesti ollu ruostunu tähänkään päivään asti. Kesti ehkä 5 minuuttia, niin se oli värkänny kaks hyrrää ja puisen munan, mikä lievittää stressiä! :D Joululahjaks sain myös pienen paketin, missä oli puinen rannekoru, ja myöhemmin tää isoisä kerto että se puu oli australiaista eukalyptuspuuta?!
Toi verstas oli kun Joulutarinasta, yhtä suuri ja täynnä keskenjääneitä puuhökötyksiä <3

Erilainen joulu ja palmu keskellä etupihaa <3 Näytänpäs ilkeeltä, mutta ei ollu tarkotus!

Maaseudun huvit: jokaviikkoseen sunnuntaiperinteeseen kuuluu kävellä läheiselle sillalle, vilkuttaa alhaalla meneville autoille ja olla onnellinen niiden vilkutuksista takasin. Ja huom, kaikki seurassa olleet oli aikuisia mua lukuunottamatta!
Tuolla lähistöllä myös omat host-vanhemmat on menny naimisiin <3

Joopa joo. Sinne jäi se maalaisviikonloppu, mutta käytiin vielä matkalla poikkeemassa jouluaaton isovanhemmilla, yllättäen syömässä pieni illallinen ennen kotiinlähtöö :D En kestä tätä ranskalaista elämää, onneks on enää 6 kuukautta jäljellä, ahaha!

Isoäiti ja sen poika, joka on ratsastuksen ammattilainen! Tää suku on taiteilevaa sorttia, j'aime bien!
Ja toi piiras oli muuten hyvää.

Yks ilta ennen joulua katoin telkkarista Rottatouillen ja nauroin niin paljon mielessäni, koska oikeesti ranskalaiset näyttää niiltä henkilöiltä ja se ruoka valmistetaan samalla tavalla :D Bongasin sieltä myös tuttuja Pariisin paikkoja, mutta hiiriin en oo vielä ravintolassa törmänny.

Huomenna pitäis olla energinen uuden vuoden aattoon, ja tässä mä vaan kirjottelen. Tänään sain ehkä maailman hauskimman mutta samalla itkettävimmän yllätyksen postissa koulukavereilta; VAAKAlaatikko, josta ehdin jo nauttiin että saanpas motivaatioo tän syömisviikon jäljiltä, mutta laatikonhan sisällöks paljastukin jotain ihan muuta :D Kiitos kekseistä ja suklaasta, taidanpa katsella niitä kauniita sixpäckejä vaan TYK:in poikakalenterista. Voi tätä hassua elämää ja suuri kiitos vaan teille rakkaat toverit <3 Mä lähen nyt nukkuun kauneusunia tän paisuneen vatsani kanssa, adios ja kuulemiin! Pusut sinne ja hauskaa juhlaa huomenyöhön!

 Uus rakkaus:

https://www.youtube.com/watch?v=aommAoyyR5Y

Bonne nuit et bisous, sekä

BONNE ANNÉE 2014 À TOUS!!!
Je vous aime <3

 

joulua ja noelia

Heipparallaa! Tänään pärähti neljä kuukautta mittariin Ranskassa, onko tässä muka kohta jo puoliväli?! Joulu lähestyy nopeempaakin nopeemmin, ja kaupungissa on ollut tiet suljettuna joulukiireisten shoppailijoiden takia. Sade ropisi tänään ja myönnettäköön että yks stressaantunut suomivaihtarikin siellä kiirehteli kaduilla, mutta toivon mukaan nyt pitäis kaikki paketit olla kasassa ja valmiina! Huomenna starttaa auto kohti 3000 ihmisen asuttamaa La Flocellièreä, host-isän kotikylää isovanhempien ja muiden sukulaisten luokse, suurperheen jouluillalliselle. Tän vuoden joulu on ranskalainen ja erilainen, oon super innoissani! <3

Myös loma käyntiin perjantaina, ja sinne jäi myös viimeset filosofin tunnit mulla koulussa. Luokanvaihto nimittäin onnistu, ja loman jälkeen onkin tiedossa taas jotain uutta!

Perjantaina istuttiin tunnelmallista lomanalkajaisiltaa vaihtaritrion kanssa meidän ehdottoman lempparikahvilan yläkerrassa, syötiin paholaissveitsiläissuklaata ja puhuttiin vaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Joskus on huvittavaa ajatella, kuinka on mahollista että niin täysin erilaiset persoonat täysin erilaisista kulttuureista voi tulla niin läheisiks, mutta sitä se vaihtarielämä teettää <3

Perjantai-iltana saapu myös pikkusisko kotiin Lontoon reissulta koulun kanssa, nälkäisenä mutta iloisena tuliaisten kanssa!
Sitä kerkes oleen jo ikävä, bienvenue à la maison petite soeur <3

Lauantaina elin päivän täysillä harrastusten suhteen, sporttailin kunnolla ja tunnollisena menin iltapäivällä vielä orkesteriin vaikka aika moni olikin jo jääny sieltäkin lomille. Illaks olin saanut ykkösperheen host-siskolta kutsun tulla viettään soiréeta mahtavaan seuraan, mutta sitä ennen käytiin kiinalaisravintolassa juoruamassa kaikki neljän viikon aikana tapahtuneet asiat läpi koko ykkösperheen kanssa, ja vietettiin aikaa kotona joulutunnelmissa <3 Oli hyvä palata taas entiseen elämään ja istua samojen ihmisten kanssa, keiden kanssa koko vuoden Ranskassa alotinkin. Neljä viikkoo aikaa muutosta, mitkä on kulunu täysin hujauksessa, mutta silti tuntu että niistä ihmisistä oli ikuisuus. Kuka tän ajan kanssa pysyy oikein perässä, en ainakaan minä!

Soiréehen lähdettiinkin kävellen noin puolen tunnin päähän keskustaan Benjaminin ja Auroren kanssa, mutta lopputuloksena koko partyt jäikin vaan yölliseks kävelylenkiks :D Sinne olis pitäny varata liput viikkoo aikasemmin ja ihmisiä tulvi ovista ja ikkunoista, haha noi ei nyt sentään, mutta sisäänpä ei ainakaan päästy ja loppujen lopuks, ehkä oli parempi niin :D Käveltiin siis takas kotiin, ja nautittiin meidän omasta huippusoiréesta lämpimässä kodissa, hahaha.

Sunnuntaina otettiin elämää niin rennosti, leivottiin hassua banaanikakkua ja lounastettiin aina neljään asti iltapäivällä, viettäen meidän omaa ennakkojoulua ekan perheen kanssa! Kuvia mulla ei nyt kyseisestä viikonlopusta ole tän nantesilaisen hostellivarkaan jäljiltä, mutta onneks sain loistavan "Kodak Power Flash" -kameran ykkösperheeltä lahjaks, jolla voi ottaa 39 kuvaa ja tilata ne myöhemmin :D Ehkäpä saan kaikki joulun kohokohdat tolle rullalle joita voi ihastella sitten myöhemmin. Kiitos hassu ykkösperhe, tänä vuonna ei joulut jää vaan yhteen iltaan! <3

Kuvien puutteen vuoks ajattelin julkasta teille mun tulevan aviomieheni Lindtin!
Toivottavasti löydän sen joskus käsiini, koska
toi suklaa tappaa mut tätä menoo...

Joulu on läheisyyden ja ihmisten aikaa, joten vaikka tänä vuonna ei lapsuusajan kaverit asu kymmenen minuutin päässä ja omat vanhemmatkin on oikeestaan toisella puolella maapalloo :D, niin lupaan että ajatusvoima on sitäkin tiiviimpi! Nyt on aika rentoutua ja nauttia vuoden viimesistä päivistä, luvatkaa syödä mahat täyteen ja nauttia tän vuoden sittenkin LUMETTOMASTA joulusta!! Käääk!!

JOYEUX NOËL POUR TOUS!! <3

Salut et gros bisous,
Johanna

 https://www.youtube.com/watch?v=vYgI8mvAxuE&list=PLc8x3roM_JfopCzY7vEHDCxOU81OFaDiO

Bon Voyage!

Bonsoir tous! Ei mooses, kun aika vaan vierii. Tasan viikon päästä istutaan luultavastikin ranskalaisessa joulupöydässä, ja kolmen päivän päästä huudetaan taas au revoir kouluelämälle! Oon niin innoissani tulevista lomista ja juhlista, eikä jouluntulo täällä tunnu yhtään samalta kun Suomessa! Ilmasto vaikuttaa meidän normaalilta lokakuulta; joinakin aamuina saa kirvistellä -3 asteen pakkasessa mikä on ihan tappoo täällä (:D), mutta lunta ei oo maassa (sehän on katastrofi jos sellasta jossain kohtaa saapuu!) ja päivät on aina plussan puolella. Perjantaina mua nauratti kun oltiin perheen kanssa Lavalin joulutorilla, jossa kaikki perheen tutut vastaantulijat kysy huolestuneena, että ei kai vaan oo liian kylmä. Sitä kun vertaa Tampereen joulutoriin, jossa myyjät hytisee kymmenen takkikerroksen alla nenät punasina... oivoivoi :D

Joulukuun viikonloppuina on tapahtunut taas yhtä jos toista, mutta alotetaan nyt ihan alusta alkaen. Suomen itsenäisyyspäivän jälkeisenä launtaina (ONNEA SUOMI!!! <3) reissattiin viettään vähän arjesta poikkeavaa lauantaita Pariisiin kolmen vaihtarin ja kahden ranskalaisen host-vanhemman voimin, aika kansainvälisellä porukalla siis. Tää reissu tuli aika pienellä varotuksella tietoon, mutta lopputulos oli kyllä ennenkaikkee hyvä!!! Kello soi 5:15 aamulla ja takasin saavuttiin ehkä kolmelta seuraavana aamuna, joten sanomattakin selvästi Pariisi jakso viihdyttää paremmin kun hyvin näin toisellakin kerralla!

Vaihtarikaverit samasta kaupungista, meidän trio!
Ruben (Meksiko) ja Katharina (Itävalta)

Katharinalle visiitti oli ensimmäinen kerta Pariisissa, joten yritettiin käyttää tää launtai mahdollisimman tehokkaasti ja nähdä mahdollisimman paljon. Niimpä päätettiin kiertää kaikki suuret nähtävyydet ulkoopäin, mm. Louvren musio kuvassa, mikä oli mullekin ensimmäinen kerta. Päivä oli oikein hyvä, koska nähtiin enemmän kun ikinä olis alkuun ajateltu, ja Katharinan host-vanhemmat toimi hyvinä Pariisioppaina, joten eihän siinä tarvinnut muuta kun seurata perässä ;)

Tarte tatin, mun ehdoton jälkkärirakkaus Ranskassa!! Se on siis karamelisoitu omenapiirakka kerman kanssa,
mutta senpä sanon, että edes pariisilaisessa kahvilassa ei osata valmistaa niin hyvää tarte tatinia kun oma ykkösperheen host-veli, mitä se teki viimeselle dinnerillekin siinä perheessä <3 Tän maan kansalaiset osaa kyllä ruuasta nauttia!! :D

Muuten päivä koostui siis vaan ja ainoostaan kaupungin kiertelystä, nähtävyyksistä, joulutorista (mikä oli kyllä ihan liian kaupallinen tähän meidän pikku-Lavaliin ja toisen viikonlopun Nantesiin verrattuna!), ihanasta illallisesta ja Pariisin joulukuun tunnelmista. Katharinan host-vanhemmat oli aivan valtavan ihania, ja nostan kyllä hattua niiden loputtomalle energialle ja innokkuudelle esitellä kaikki rakennukset ja paikat! Monsieur Heurtebise, Katharinan host-isä ja meidän koulun saksan ope, oli reissanut samalla viikolla Saksassa koulun kanssa, eikä se kerennyt kovan koevuoren takia nukkuun melkeimpä mitään edellisyönäkään, mutta iltaan asti se vaan nauro ja sano: "ça va ça va, je suis habitué!" eli no worries, ihan tottumuksesta se johtuu! :D

Ranska, Itävalta, Meksiko ja Suomi dans le restaurant parisien,
vive la vie international <3

Oopperatalon edessä soitti ihan loisto puhallinbändi joulumusiikkia, josta jäi vaan niin hyvä tunnelma <3
(Ja josta oisin voinu mielelläni napata myös yhen pasuunansoittajan mukaan...) ;)
Ehkä ens kerralla, koska tällä kertaa se jäi Pariisiin, harmi!

<3

Mutta se siitä Pariisista. Päivä oli kaunis ja vaihtaritrio on paras! Ens kerta Pariisissa kolkutteleekin jo ovella, kakkosperheen lomasuunnitelmissa! Paris, je suis toujours prête, aina valmis Pariisille! <3

 https://www.youtube.com/watch?v=ceFxrmQhRAg

Kello kulkee uhkaavasti eteenpäin, joten laitetaanpas vauhtia töppösiin. Viime viikonloppuna reissattiin jälleen, ensin junalla Rennesin rautatieaseman aamuun odottamaan muita vaihtareita, josta matka jatku Nantesiin, noin 50 vaihtarin Rotaryviikonloppuun. Kuvia ei mulla tästä viikonlopusta jäänyt niin käteen kun taskuunkaan, kiitos jonkun pitkäkyntisen pikkuvarkaan hostellissa!!! Sinne meni niin kamera kun puhelimenlaturikin, kaikkien huoneessa olevien käteiset rahat isoja kolikkoja myöten, suomalaisen Nellin kallis puhelin ja Ellin Marimekon penaali, joka muistutti aikalailla lompakkoo. Lauantai-ilta ei ihan onnistunu meidän osalta, mutta jos yhtään lohduttaa, niin ainakin kameran akku jäi omaan laukkuun, muhahah. Hyvät joulut vaan tällekin varkaalle ja tsemppiä akuttoman kameran ja suomenkielisen puhelimen kanssa!

Vaihtareitten sunnuntaiaamunen patinoire, eli luistelutuokio! Siellä oli niin brasilialaisia ensikertalaisia kuin luisteluun tottuneita, melkeimpä ammattilaisia suomityttöjä ;) ahahahaa, enpä kyllä sanois, mutta hauskaa siellä oli joka tapauksessa!
Tän ainoon kuvin voimin yritän selvitä mun kameran hautajaisista!

Rotaryviikonloput on vaan elämän suola, enkä tiiä mitä tää vuosikin olis ilman kaikkia näitä hulluja vaihtareita <3 Plussana oli ihanaa tavata taas suomalaiset Nelli ja Elli väliin, ja sainpa taas hämmennystä salmiakinkin hyvästä suosiosta. Siis mikä se juttu on että ulkomaalaiset ei tykkää hyvällä meijän mustaa karkkia?

Joka tapauksessa, perjantain venemuseon ja tunnelmallisen joulutorin jälkeisillä jaloilla syötiin hostellissa epäilyttävää kanaa, ja pienillä yöunilla noustiin ylös sunnuntaiaamuseen luistelusessioon ja lounastettiin ihanassa ravintolassa! Mulla ei suju enkku enää ollenkaan, ruotsista puhuunottamattakaan, mutta on ranskassakin vielä paljon parannettavaa. Saa nähdä, mitä indonesiaa puhun kun täältä saavun kotiin, mutta onneks on vielä yli 6 kuukautta jäljellä aikaa oppia! :D

Oikeesti Ranska on kaunis maa ja nää ihmiset on ihan höpöjä, kunhan pääsee pintaa syvemmälle. Välillä elämä otetaan kyllä ehkä vähän liiankin asiallisesti ja arvosanat merkkaa koko elämää, mutta c'est la vie en France ja maassa maan tavalla! Tänään rakastuin totaalisesti meidän koulun rehtoriin, jonka kanssa jouduin yhtäkkiä kaksinkeskiseen keskusteluun (?!) Se oli sympaattinen vanha mies, ja ehkäpä joululomien jälkeen onkin tiedossa luokanvaihto. Ei sen takia, että rehtori heittäis mut sieltä pihalle, hahah, vaan ihan itse otin asian esille viime viikolla. Mulla ei ihan sattunutkaan se parhain tuuri oman luokan kanssa ja koulussa en vaan nauti elämästä, niinkun siitä vois nauttia. Vaihtarivuosi on kokemusten vuosi, joten katotaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan koulunkin suhteen.

Huomenna leivon kaneliässiä, mutta sitä ennen voisin kyllä hypätä lämpimään sänkyyn unten maille. Kauniita unia kaikille ja hauskaa viimestä viikkoa koulussa ennen lomanalkua <3 Tasan viikko jouluun!!

Bonne nuit et à bientot,

Johanna

https://www.youtube.com/watch?v=qJ9qkFkJIro
Tän kappaleen omistan sille koulun rehtorille,
koska se oikeesti teki mun päivän! :D
Hahaha.

 

Décembe, décembre...

JOULUKUU!! Ensimmäinen viikko on kerennyt vierähtään toisessa perheessä ja viikkohan on kirjaimellisesti ollut pelkkää juhlaa; heti ensimmäisenä viikonloppuna nostettiin uuden kodin tervetuliaismaljaa yhdessä ensimmäisen ja toisen perheen kanssa, seuraavana päivänä juhlittiin host-veljen 16-vuotispäivää, tiistaina vuorostaan host-äiti täytti vuosia, ja tänä viikonloppuna vietettiin aikaa yhteensä kuudentoista ihmisen poppoolla, kun host-äidin kolme siskoa perheineen saapui Lavaliin, ensimmäistä kertaa kaikki yhtä aikaa!

Viime viikon launtain muuttopäivä: vas. toisesta perheestä Clotilde, Chrstine-äiti ja Etienne, ensimmäisen perheen vanhemmat Francois ja Martine, toisen perheen Xavier-iskä ja siskot Aurore (1. perhe) ja Constance (2. perhe)
Ekan perheen host-veli Benjamin reissaili Angersissa eikä päässyt paikalle, mutta se oli hengessä mukana <3

Vaikka vähän haikeeta olikin sanoo hyvästit ensimmäiselle perheelle enkä oikein käsittänyt missään vaiheessa että muutto oli oikeesti edessä, niin yhteisen lounaan aikana sain kuitenkin huokaista helpotuksesta, että onneks mulla oli käynyt näin hyvä tuuri perheiden suhteen. Moni on ihmetellyt, että eikö se oo vähän vaikeeta tottua kolme kertaa vuoden aikana uuteen taloon ja ihmisiin, mutta mä pidän sitä ainoostaan rikkautena! Saapahan tavata paljon enemmän uusia ihmisiä ja niinkun Suomessakin, jokainen perhe on erilainen ja kaikilla on omat tapansa ja juttunsa. Niin ei vuoden jälkeen jää vaihtomaasta kuvaa pelkän yhden perheen perusteella, ja jos ei jonkun perheen kanssa synkkaa niin hyvin, niin siinä ei tarvitse viettää koko vuotta. Musta on hauskaa, että ensimmäisessä perheessä olin se ianikuinen nuorimmainen, mutta toisessa mulla on niin iso- kun pikkusisaruksiakin ja kolmannessa saan olla ensimmäistä kertaa totaalisesti isosisko!

Joueyx anniversaire, Etienne 16 ans!!
Rauhallinen sunnuntaipäivä ja kakut pöytään, onnea veikka <3

Jo tän yhden viikon perusteella onkin tullut todistettua, että perheet voi olla totaalisen erilaisia, mutta silti molemmat hyviä! Tää toinen perhe on paljon järjestelmällisempi ja systeemit on selvät - host-äiti tietää melkein koko viikon ohjelman ruokalistaa myöten jo maanantaiaamuna :D Mukaan ei silti ollut vaikee päästä ja kaikki otti sydämellisesti vastaan. Tää on vaan hauskaa vaihtelua, ja ei tältäkään perheeltä hulluutta puuttu! <3

Talo sisäpihalta

Mun onnekseni juuri tää kakkosperhe, jossa vietän pimeän talviajan, asuu ihan keskustassa lähellä kaikkee! Voin kävellä kouluun ja konservatoriolle, kaikki kaupat on vieressä ja aamulla voi nukkua pitempään, mikä ei tee ollenkaan huonoo! (Mun uus sänky on niin hyvä, että se ei haluais päästää mua aamusin ollenkaan ylös! Mua on silti väsyttänyt joka aamu vaikka oon nukkunu 9 tunnin yöunia..?)

Näkymä sisäpihasta, oman huoneen ikkunasta

...ja bongasin taas palmun kylppärin huoneen ikkunasta! Voisin viettää joka aamu kaks tuntia kylppärissäkin,
koska siellä on ihana lämmitys ja suihku on kun hotellissa! Mutta kohtuus kaikella, haha!

Perheen isä (entinen kokki Alppien läheltä, mmm...) työskentelee joka viikko millon missäkin päin Ranskaa ja palaa yleensä kotiin vaan viikonlopuiks, mutta tiistaina oli spesiaali päivä, host-äidin synttäri. Niimpä isäkin palas töistä kotiin ja kaikki kokoontui illaks alakertaan juhlistaan tällä kertaa äitiä, synttärilaulun ja kakun kera!

FÉLICITATIONS, maman!!! <3

Tiistai-ilta oli muutenkin jotenkin erikoinen, hyvällä tavalla erikoinen! Konservatoriolla vietin ehdottomasti tähänastisesta parhaan tunnin pianisti Sandrinen kanssa, ja tuntu että ranskakin vaan suju! Piipahdin kukkakaupassa ostaan viemistä äidille, joka paljastu myöhemmin host-äidin lempparikukkakaupaks, ja se myyjäkin oli niin mukava. Kaikki oli ilosia illalla ja vaikka se oli vasta mun kolmas päivä tän katon alla, tuntu että olisin viettänyt täällä aikaa vaikka kuinka paljon kauemminkin. Quel mardi magnifique, mikä ihana tiistai!

Mes nouveaux parents, uudet vanhemmat <3
(ja huomatkaa synttärikukat pöydässä) ;)

Joka päivä ei oo tän hehkutuksen arvonen ja välillä koti-ikävä iskee pahastikin, mutta mua lämmittää että kolmen viikon päästä ollaan jo joululomilla ja aatto kolkuttelee! Rehellisesti ottaen, Suomessa en oo ollut mikään yli-innokas joulun suhteen, mutta täällä mä odotan sitä kun kuuta nousevaa ja oon innoissani, että tän vuoden joulusta on tulossa niin erilainen!

Ihanaks yllätykseks huoneessa odotteli valmiina kunnon perinteinen kalenteri, ja tänä aamuna sen sai vihdoinkin alottaa <3

Vaihdon aikana muutenkin ajattelee asioita tuhat kertaa enemmän, ja välillä koulu vähän painaa, kun kielimuuri on vieläkin niin korkeella. Aikaa on kulunut jo yli kolme kuukautta, mutta silti on vaikee pysyä mukana keskusteluissa, koska tempo on niin nopee! Oon kuitenkin onnellinen jokaisesta keskustelusta, josta suoriutuu hyvin, ja aina tulee sanoja lisää. Kotona perheen kanssa oppii aina paljon ja ihmiset on ihania, mutta filosofia koulussa ei ihan suju :D Mutta eiköhän tää tästä vuodessa etene...

Viime lauantaina vietin kunnon illanistujaisia ensimmäisen perheen host-sisko Auroren kanssa ravintolassa, jossa soitti Auroren kaveri Valentin. Se oli viimenen päivä ekassa perheessä, mutta kuten aikasemminkin jo sanottu, se jätti muhun kyllä jotain enemmänkin kun vaan kolmen kuukauden oleskelun. Varsinkin Auroren kanssa tultiin tosi läheisiks, ja meistä tuli oikeesti kun siskokset. Tää tässä vuodessa onkin ehkä hienointa, ja oon jo innoissani vastaanottamassa Auroree Suomeen mun vuoden jälkeen, niinkun sekin on luvannut majottaa mua aina vaan kun mahdollista, tänne vähän eteläisempään Eurooppaan. Se ilta oli ihana, ja hyvästejä en kyllä tuu ensimmäiselle perheelle sanoon missään vaiheessa!

Joka tapauksessa, tänä viikonloppuna tapahtui siis se paljon odotettu spektaakkeli Lavalissa, jouluvalojen syttyminen! :D Talo tuli täyteen vieraita, paljon lapsia ja aikuisia, ja lauantaina lähdettiin suurella porukalla ulos kaupunkiin, jossa oli muitakin ihmisiä! Koko kaupunki oli kun Tampere vappuna, ja lopputulos oli kuin aikanen uusi vuosi: alkuun tuli pitkät ja suuret ilotulitukset veden päällä, musiikki soi taustalla ja vedestä tuli värikkäitä suihkuja. Lopuks sytytettiin suuret jouluvalot tuomaan tunnelmaa viimeiseen marraskuun päivään, ja kaikki hurras.

Spektaakkeli oli hieno, ja nyt voi tyytyväisenä kävellä ulkona illallakin, kun joulu on jo lähellä <3

Viikonloppuna tuli siis illastettua taas olan takaa, ja perhe on jo varotellu että ei täällä sitten joka viikonloppu tällästä juhla-ateriaa oo, haha! Mutta ruoka oli hyvää, yllätys(kö), ja eipä pääse kilot tippuun tässä joulukuunkaan aikana, luulisin :D

Tässä vielä kuva pikkusiskosta, jonka kanssa meillä varsinkin synkkaa tässä uudessa perheessä hyvin! Yks ilta vietettiin suomi-ranska iltaa huoneessa, kun tää sisko halus oppia kaikki helpot lauseet suomeks, ja hyvin se oppikin! Clotilde puhuu kun papupata, joten tää tekee enemmän kun hyvää myös mun ranskalle, molemminpuolinen etu siis! Perjantaina vietettiin tyttöjen iltaa, kun kaikki muut oli Nantesissa, ja mentiin elokuviin katsoon Hunger Games! Itse oli ihan yliväsynyt joten ymmärrystaso ei ollut ihan korkeimmillaan, mutta hauskaa oli joka tapauksessa <3

Nyt toivotan kaikille hauskaa iltaa ja uutta viikkoo, koska alakerta kutsuu!

Bonne nuit et à bientôt cheris,

Johanna

le bonheur

Toi otsikko tarkottaa suomeks 'onnellisuus', ja varsinkin tällä viikolla se on tiivistänyt yhteen kaiken tän mitä täällä Ranskassa oon ehtinyt kokemaan. Huomenna tulee kolme tasan kolme kuukautta täyteen lähtöpäivästä, ja niin tulee aika täyteen myös tässä ensimmäisessä perheessä. Tänään oli nimittäin viimenen ilta tässä kodissa ja huomenna alkaa kaikki taas niin sanotusti alusta, uuden perheen parissa.

Sanaan 'bonheur' törmäsin ensimmäisen kerran syyskuun alussa, kaikkien perheiden yhteisellä dinnerillä, jossa sain kolmannelta perheeltä lahjaks pienen avaimenperän. Siinä luki toi sana, onnellisuus. Laitoin sen mun avaimeen, jolla oon joka päivä tullut koulusta ja avannut oven tähän ykkösperheen taloon, josta ehti jo muodostuun melkein kun oikee koti <3 Niimpä toi sana yhdistää kaikki näitä host-perheitä, mikä on kyllä mulle melkeinpä tärkein osa tätä vaihtovuotta.

Sanaa bonheur on kuulunut myös koulussa, jossa vietetään Ranskassa paljon aikaa. Filosofiassa meillä oli kunnon pitkä jakso ainoostaan aiheesta onnellisuus. Paljoo en ymmärtänyt, mutta muistiinpanoja kuitenkin tyytyväisenä kirjotin. Työ ja koulu  on suuri osa Ranskan kulttuuria, ja suomalaisen Nellin kanssa sillon pitkää viikonloppua Lavalissa vietettäessä puhuttiinkin, että jos Ranskalle pitäis antaa joku tietty sana, niin se olis kyllä ehdottomasti sana travailler, työskennellä. Sitä kuuluu joka paikassa, ja ranskalaisilla on aina aihetta tehdä töitä asioiden eteen. Niin koulun, johon käytetään aikaa lomienkin aikana, kun ruuankin valmistamisen kanssa, jota työstetään ja maustetaan ihan viimeseen asti. Ihmisten elämänrytmi ja suhde töihin ja kouluun on paljon erilainen kun Suomessa, ja en vaan voi käsittää, miten tän ekankin perheen host-vanhemmilla on mahdollista olla joka aamu niin pirteinä uuteen päivään, vaikka yöunia ehtii kertyyn joka yö ihan liian vähän, ainakin mun suomalaisen näkökulmasta.

Tää lautanen sisältää kaikkee mahdollista, jota naahittiin Mont Saint-Michelin buffet-pöydästä.
Nam.

Mutta ei sillä, osaa ranskalaiset sitten myös nauttiakin elämästä. Varsinkin sunnuntait ja pitkät illalliset on sitä varten. Täällä tehdään töitä kunnon tahdilla viikosta toiseen, mutta viikonloput otetaan rauhallisemmin, jollon tavataan ystäviä ja vietetään kunnolla aikaa perheen kanssa.

Huomenna tuleva host-sisko Constance, jonka kanssa työskenneltiin takkityttöinä Rotary-kokouksessa!
"Votre manteau, s'il vous plaît? Bonne soirée!"

Torstaina oli mun kolmas Rotarykokous Ranskassa, ja aina vaan paranee; tällä kertaa ihmisiä oli lähemmäs 200! Tapahtuma oli suuri, mutta juhlanaihe aika huvittava :D Joka vuosi marraskuun kolmantena torstaina tuodaan myyntiin Beaujolais-viinituotantoalueen viiniä Lyonin läheltä, ja täähän merkitsee Ranskassa paljon! Niimpä kokouksessa näkykin enemmän tai vähemmän (kehkeh) punaisia viinipulloja, ja ranskalaiset Rotary-papat oli innoissaan :D

Rotaryt tekee paljon hyväntekeväisyyttä ja kokouksessa lahjotettiin suuri shekki Afrikan kehitysmaille.

Rakastan mennä noihin kokouksiin, vaikka ikäluokka onkin vähän vanhempaa. Se ei haittaa mitään, ja ainakin on tullut todistettua, että ikä ei haittaa hauskanpitoo! :D Kaikki ottaa aina avosylin vastaan, ja aina sen porukan tavattuuan taas muistaa, kuinka iso juttu tää koko vaihtohomma oikeesti onkaan. Torstai-iltana sain muun muassa kuulla, että ennen mun tuloo oli järjestetty erikseen kokous ihan vaan sitä varten, että puhuttiin miten saatais vaihto-oppilaalle paikka Lavalin konservatoriolta. Käyn siellä kolme kertaa viikossa, ja oon kiitollinen jokaisesta tunnista mitä siellä saan. Rotaryvaihdossa ehkä parasta onkin se, että vaihto-oppilaita ei oteta vaan rahan takia ja oppilasmäärää rajotetaan juuri sellaseks, että jokaisesta keretään varmasti pitään huolta. Se tulee ainakin tässä mun klubissa esiin paremmin kun hyvin, ja ihmisistä vaan puhkuu onnellisuus ja ilo! Tuolla iltamassakin kun käveli, niin millon keltäkin sai suukot ohimennessään, ja lähtiessä jouduin yhtäkkiä tanssilattialle jonkun hassun Rotary-papan kanssa, hahaha! :D Yllätyksenä sain myös tavata vaihtarikaverit Fernandon Brasiliasta ja Clairen Amerikasta, ja oli loistoo vaihtaa kuulumisia pitkän ajan jälkeen!

Vasemmalta pian tuleva host-äiti Christine, minä, perheen hassu tuttu Rotarymies ja USA:ssa viimevuoden viettänyt Constance-sisko.

Ilta oli ennenkaikkee parempi kun hyvä, varsinkin kun sain tavata mun tulevan perheen äidin ja host-siskon, joiden kanssa ehdittiin jutteleen vaikka mistä ja mitä. Aikasemmin ajattelin joskus vähän huolissani, että mitä jos toisen perheen kanssa asiat ei tuukaan sujuun niin hyvin, niinkun tässä ensimmäisessä perheessä. Torstai-ilta kuitenkin todisti jotain muuta, ja uskon kyllä syvästi että pian tuleva joulu ja seuraavat neljä kuukautta toisessakin perheessä tulee oleen ikimuistoset! Ilta tuli siis kun tilauksesta, ja kaikki huolet kaikkos kauas pois.

Viime sunnuntain konsertin jälkeisen boulanger-visiitin tulos,
mitä syötiin porukalla kotona lämpimässä.
Mmmmm!

Tää viikko on ollut tosi helppo koulunkin suhteen, koska polvivammasta kärsivä monsieur filosofian opettaja on kipeenä kotona, ja sijainen ei tainnut oikeen viihtyä töissään. Niimpä meillä on ollut koko viikko ilman filosofiaa ja se tiesi paljon vapaata! Sainpa siis muun muassa vihdoinkin hankittua itelleni salikortin, mikä tulee tässä ihan tarpeeseen varsinkin näin joulun alla, hahah, ja on tullut nostettua sykettä ranskalaiselle kuntotunnilla :D Huvittavaa hommaa, mutta sali on kiva! Siellä omistajat moikkaa melkeimpä jokaista asiakasta etunimien kanssa, ja kaikki otetaan hyvin vastaan.

Muuten on ollut vähän epärealistista ajatella perheenvaihtoo, kun kolme kuukautta on ehtinyt hurahtaan niin nopeesti! Oon kuitenkin yrittänyt nauttia joka hetkestä, ja nyt kun kielikin alkaa sujuun vähän paremmin, ollaan aamusin jääty aina host-äidin kanssa suustamme kiinni aamupalan aikana. Tää perhe ja koti oli valloittava kokemus, ja varsinkin tää viimenen ilta oli jotain niin spesiaalia. Ei siihen tarvita muuta kun lämpimiä ihmisiä ja koko perhe koolle. Je vous aime, famille Berger <3

Onneks kuitenkin kaupunki ja koulu pysyy samana, joten etäisyys ei oo pitkä. Nyt on aika lähtee valmistautuun huomiseen, joten jälleen toivotan kauniita unia ja hauskaa loppuviikkoa lumiseen Suomeen! Toivottavasti asiat rullaa mallikkaasti sielläkin päin maailmaa!

Tässä linkki host-äidin tyttären albumilta,
jonka tahtiin tätäkin kirjotusta kirjotin

https://www.youtube.com/watch?v=1VDpw_KYoYQ

Bonne nuit et bisous,

Johanna

Paris ja elettyä elämää

Bonsoir! Mulla on ajantaju ihan hukkuteillä, ja hassua ajatella että kaks viikkoo sitten istuttiin illallispöydässä Pariisin taivaan alla ja tällä hetkellä rentoilen lämpimän peiton alla omassa Lavalissa, vietellen viimeistä viikonloppua tässä kodissa. Ens lauantaina vaihtuu perhe ja koti, enkä osaa ollenkaan ajatella mitä on tulossa!

Joka tapauksessa, syysloman toisella viikolla suunnattiin siis suurella perheellä kohti Pariisia, ja senpä vain sanon että quelle ville magnifique, mikä kaunis kaupunki!! Se oli mun ensimmäinen kerta Pariisissa, ja oli parasta saada viettää ne viisi kaunista päivää tän vielä kauniimman perheen kanssa <3

Meitä oli siis matkassa mukana host-vanhemmat, Aurore, minä ja Benjamin tyttöystävänsä Elisan kera. Host-vanhemmat oli vuokrannu läheltä keskustaa neljäks päiväks loistavan appartementin, ja viimenen yö vietettiin Pariisin lähettyvillä host-isän siskolla, jotka olikin meillä viettämässä viikonloppua muutama viikko taaksepäin, eli pariskunta oli jo entuudestaan tuttu.
Lähtöön startattiin keskiviikkoaamuna auringonpaisteessa, ja illalla käveltiin jo Champs-Élyséellä, Pariisin jättipääkadulla! Ihmisiä vilisi, taivas oli niin kaunis ja Riemukaari loisti kadun päässä.

 https://www.youtube.com/watch?v=d9V-zUlrhEE

Oli ihanaa olla siellä, vaan kävellä, lauleskella Champs-Élyséetä host-siskon kanssa ja olla onnellinen näkymistä mitä aikasemmin oli haaveillut vaan Ranskan kirjasta. Käytiin muutamissa putiikeissa kurkkaan, jospa niihin tavaroihin olis uskaltanu edes koskee hintalapun nähtyään, haha, soviteltiin baskereita päähän ja leikittiin oikeita pariisilaisia ;)

Paluumatkalla asunnolle päin bongasin penkillä istuvan Pariisi-monsieurin penkiltä ja pyysin kuvaan ihan vaan ton hienon baskerin vuoks, mutta seurauksena tää monsieur höpötti vaikka kuinka kauan elämän tarinaansa ja sitä kuinka se on tohon penkille päätyny, ja meistähän tuli kamut! Illalla sängyssä naurettiin Auroren kanssa kun ajateltiin tota pappaa, ja vieläkin voin kirjotella tätä hymyissä suin. Monsieurin nimi oli Maurice, kotoisin Syyriasta,
ja yhden loman seurauksena se istuu vielä 48 vuoden jälkeen tolla Champs-Élyséen penkillä.
Tää matkustamisessa on parasta <3

 Illalla syötiin väsyneinä ja nälkäisinä pastaillallinen asunnolla, ja valmistauduttiin seuraavaan aamuun, minkä ohjelmana oli Felix Vallottonin näyttely, suuri sellainen. Maalaukset oli hienoja, mutta enemmänkin sain mielihyvää siitä, että ymmärsin suurimman osan niiden taulujen nimistä :D
Siellä kulukin hyvin aamupäivä, ja kiinalaislounaalle tuli seuraks myös host-äidin pariisilainen ystävä, jota host-vanhemmat kerkee tapaan vaan harvoin. Niimpä ne jäikin jutusteleen asunnolle koko loppuillaks, kun me muut lähdettiin vaeltaan metroilla kohti keskustaa ja Pariisin katuja:

Kiivettiin ihan maailman upeimpaan kirkkoon nimeltä Sacré Coeur, ja se näkymä toiselta puolelta oli ihan mieletön. Siellä soitti joku bändi taustalla, ja näkymä oli kun julisteessa. Kyllä mä nyt ymmärrän, miks Pariisia sanotaan rakkauden kaupungiks!

Ilta vietettiin vaan kävellen kaduista ja paikoista toisiin, ihan miten mielen teki, ja juuri kylmän yllättäessä näky edessä Starbucks Coffee, jossa en ollu ikinä aikasemmin käyny! Oli käymisen arvonen paikka, ja myös kahvilan myyjä oli niin hupaisa! Muutenkin, oikeestaan olin yllättynyt, että ei mun mielestä pariisilaiset ihmiset nyt niin epäkohteliaita ollut kaupoissa ja muualla, niinkuin usein sanotaan. Ehkä se johtu siitä, että puhuin myyjille ranskaa, koska täällä kielestä todellakin ollaan kyllä ylpeitä ja siitä pidetään kiinni, mutta muutenkin metroissa ja muualla kuulu heti anteekspyynnöt jos vahingossa tönäs vieressä seisovaa, ja kyllä bongasin myös ihmisiltä hymyileviä katseita! Se oli jättimäinen kaupunki, josta löyty kaikenlaisia ihmisiä.

Pimeen tullessa käveltiin vielä uudelleen Riemukaarelle, ja tällä kertaa kiivettiin sen ylös katsoon maisemia. Iltamaisemat oli upeet kaikkine valoineen, ja myös Eiffelin torni loisti sieltä kirkkaana esiin. Se oli kaunista nähtävää, ja oli ihanaa ajatella, että tänne mä vielä palaan kaikkien muiden vaihtareiden kanssa maaliskuussa. En malta oottaa!

Illalla syötiin ilman vanhempia italialaisessa ravintolassa, ja me naurettiin niin, että melkein penkiltä putos! Oon onnellinen, että mulla kävi näin hyvä tuuri tän perheen kanssa, ja jos näin vois tän asian ilmasta, niin nää ihmiset on todellakin jättänyt oman jälkensä mun sydämeen <3

Lauantaiaamu oli sateinen ja harmaa, joten päätettiin viettää aamu valtavassa D'Orsayn museossa sisätiloissa. Se oli täynnä taidetta, ja jos tää museo oli iso, niin voin vaan kuvitella taidemuseo Louvren, jossa voi kuulemma hyvinkin viettää aikaa viisi päivää ja aina löytyy lisää katseltavaa! Siellä ei tällä kertaa itse käyty, mutta sinne vaan kaikki taiteen harrastajat! :D

Ranskalainen lemppariruoka (yks niistä) galette, yksinkertasta mutta niin hyvää!

Asunnolla relattiin hetken aikaa ja valmistauduttiin suureen koitokseen, SUKLAATEHTAASEEN! Aijaij sitä chocolaten määrää, ja eipä ainakaan makeenhammasta kolottanu sen illan jälkeen! Tehtaassa oli niin suklaamekkoja kuin lentokoneitakin, ja paljon eri maista tulleita suklaanvalmistajia. Saatiin onneks maistiaisia yllinkyllin, niin että saatiin paljon naurunaihetta meille kasvaneista suklaaviiksistäkin:

Tän heppusen kotimaata en muista, mutta senpä sanon että ikinä en oo maistanut niin hyvää suklaata kun tuolla tehtaalla, sveitsiläistä supersuklaata!

Illalla vietettiin viimeistä iltaa asunnolla, ja saatiin vieraiksi host-äidin Pariisissa asuva muusikkotytär Ludmilla miehensä kanssa. Kuuntelen taustalla samalla Ludmillan levyä, jossa yhden kappaleen nimi on "la vie, c'est les vacances", loma on elämä. Ei ollenkaan huonosti osuva kappaleen nimi ;)

Lautaintaiaamuna siivottiin kunnon hässäkällä koko asunto putipuhtaaks seuraavia vierailijoita varten, ja heitetttiin laukut autoon shoppailun ajaks! Toivottomana shoppailijana en toppatakkia löytänyt, (onneks löyty Lavalista myöhemmin, koska nyt alkaa oikeesti oleen jo kylmä!) mutta kengät tarttu matkaan. Kierrettiin kauppoja, joista kaikille löyty jotain viemistä kotiin, ja päätettiin päivä vietellen piknikkiä puistossa ja kävellen vaan vielä kaupunkia läpi.
Illalla päädyttiinkin viimeisen yön ajaks host-isän siskolle Pariisin lähettyville, ja illastettiin ranskalaisesti ilta yhteentoista asti :D Sunnuntai otettiin elämää rennosti elokuvaa katsellessa ja ollessa vaan, ja kotiin saavuttiin vasta illalla myöhään. Onneks loma oli pidempi kun yleensä oon tottunut, ja oon kiitollinen, että pääsin näkeen ja kokeen näin paljon! À la prochaine fois, belle Paris <3

Seuraavana maanantaina oli aika herätä taas todellisuuteen, lycéen elämään! Viikot vaan hurahtaa, ja lycéessäkin on kulunut taas kaks viikkoo lomien loppumisesta, arkirytmiä elellessä. Pimeä tulee aikasin ja ilma alkaa oleen kylmä, sen huomaa myös ihmisten väsyneestä olotilasta. Täällä elämänrytmi on aika tarkka, ja tällä viikolla ruokalassa yks ranskalainen tyttö juuri selittikin, että ranskalaisille viikot menee oikeesti kaavalla, eikä niitä oo oikeesti mahdollista hirveesti improvisoida väliin. Päivät kestää pitkään ja iltasin ei jää aikaa relailuun, mutta onneksi joulu lähestyy jo kovaa vauhtia! Kaupat alkaa pursuaan joulutavaraa, ja valotkin on jo pystytetty paikoilleen, jospa ne kohta syttyy :)

Meille vaihtareille ei onneks oo elämässä sen suurempia rajotteita, hahhah, ja viime viikonlopuksi pääsi Nelli Nantesista vuorostaan visiitille Lavaliin! Maanantaina vietettiin yleistä vapaapäivää, joten saatiin onneksemme nauttia pidennetystä viikonlopusta.

Viikonloppu oli taas ihana ja niin lepposa! Ohjelmassa oli muun muassa ranskalainen paljon kehuttu komediaelokuvan katsaus, joka meni meillä vähän yli ymmärryksen (:D), oli orkesteriharjotusta, Vietnaminmatkasta haaveilua ja kunnon sporttisunnuntaita! Kovan urheilun kunniaks päätettiinkin ansaita itsellemme kunnon suomikorvapuustit, joiden tulos ei kyllä erikoisten jauhojen takia ollut niin hyvä kun Suomessa, mutta ainakin hostit tykkäs kovasti, hyvä niin!

Tänään oli ensimmäinen konsertti sinfoniaorkesterin kanssa, ja huomenna starttaa viimeinen viikko tän perheen parissa. Elämä kulkee eteenpäin, ja tänään vaihdoin melkein kahden tunnin ajan kuulumisia parhaalle kaverille Suomeen <3 Ikävä on välillä, mutta niin sen kuuluukin olla.

Kello on liikaa ja nyt on aika mennä taas unten maille. Bonne nuit mes amis, passez une bonne semaine! = Hyvää yötä rakkaat kamulit, viettäkää hyvä viikko!

Bisous et à la prochaine,

Johanna