le bonheur

Toi otsikko tarkottaa suomeks 'onnellisuus', ja varsinkin tällä viikolla se on tiivistänyt yhteen kaiken tän mitä täällä Ranskassa oon ehtinyt kokemaan. Huomenna tulee kolme tasan kolme kuukautta täyteen lähtöpäivästä, ja niin tulee aika täyteen myös tässä ensimmäisessä perheessä. Tänään oli nimittäin viimenen ilta tässä kodissa ja huomenna alkaa kaikki taas niin sanotusti alusta, uuden perheen parissa.

Sanaan 'bonheur' törmäsin ensimmäisen kerran syyskuun alussa, kaikkien perheiden yhteisellä dinnerillä, jossa sain kolmannelta perheeltä lahjaks pienen avaimenperän. Siinä luki toi sana, onnellisuus. Laitoin sen mun avaimeen, jolla oon joka päivä tullut koulusta ja avannut oven tähän ykkösperheen taloon, josta ehti jo muodostuun melkein kun oikee koti <3 Niimpä toi sana yhdistää kaikki näitä host-perheitä, mikä on kyllä mulle melkeinpä tärkein osa tätä vaihtovuotta.

Sanaa bonheur on kuulunut myös koulussa, jossa vietetään Ranskassa paljon aikaa. Filosofiassa meillä oli kunnon pitkä jakso ainoostaan aiheesta onnellisuus. Paljoo en ymmärtänyt, mutta muistiinpanoja kuitenkin tyytyväisenä kirjotin. Työ ja koulu  on suuri osa Ranskan kulttuuria, ja suomalaisen Nellin kanssa sillon pitkää viikonloppua Lavalissa vietettäessä puhuttiinkin, että jos Ranskalle pitäis antaa joku tietty sana, niin se olis kyllä ehdottomasti sana travailler, työskennellä. Sitä kuuluu joka paikassa, ja ranskalaisilla on aina aihetta tehdä töitä asioiden eteen. Niin koulun, johon käytetään aikaa lomienkin aikana, kun ruuankin valmistamisen kanssa, jota työstetään ja maustetaan ihan viimeseen asti. Ihmisten elämänrytmi ja suhde töihin ja kouluun on paljon erilainen kun Suomessa, ja en vaan voi käsittää, miten tän ekankin perheen host-vanhemmilla on mahdollista olla joka aamu niin pirteinä uuteen päivään, vaikka yöunia ehtii kertyyn joka yö ihan liian vähän, ainakin mun suomalaisen näkökulmasta.

Tää lautanen sisältää kaikkee mahdollista, jota naahittiin Mont Saint-Michelin buffet-pöydästä.
Nam.

Mutta ei sillä, osaa ranskalaiset sitten myös nauttiakin elämästä. Varsinkin sunnuntait ja pitkät illalliset on sitä varten. Täällä tehdään töitä kunnon tahdilla viikosta toiseen, mutta viikonloput otetaan rauhallisemmin, jollon tavataan ystäviä ja vietetään kunnolla aikaa perheen kanssa.

Huomenna tuleva host-sisko Constance, jonka kanssa työskenneltiin takkityttöinä Rotary-kokouksessa!
"Votre manteau, s'il vous plaît? Bonne soirée!"

Torstaina oli mun kolmas Rotarykokous Ranskassa, ja aina vaan paranee; tällä kertaa ihmisiä oli lähemmäs 200! Tapahtuma oli suuri, mutta juhlanaihe aika huvittava :D Joka vuosi marraskuun kolmantena torstaina tuodaan myyntiin Beaujolais-viinituotantoalueen viiniä Lyonin läheltä, ja täähän merkitsee Ranskassa paljon! Niimpä kokouksessa näkykin enemmän tai vähemmän (kehkeh) punaisia viinipulloja, ja ranskalaiset Rotary-papat oli innoissaan :D

Rotaryt tekee paljon hyväntekeväisyyttä ja kokouksessa lahjotettiin suuri shekki Afrikan kehitysmaille.

Rakastan mennä noihin kokouksiin, vaikka ikäluokka onkin vähän vanhempaa. Se ei haittaa mitään, ja ainakin on tullut todistettua, että ikä ei haittaa hauskanpitoo! :D Kaikki ottaa aina avosylin vastaan, ja aina sen porukan tavattuuan taas muistaa, kuinka iso juttu tää koko vaihtohomma oikeesti onkaan. Torstai-iltana sain muun muassa kuulla, että ennen mun tuloo oli järjestetty erikseen kokous ihan vaan sitä varten, että puhuttiin miten saatais vaihto-oppilaalle paikka Lavalin konservatoriolta. Käyn siellä kolme kertaa viikossa, ja oon kiitollinen jokaisesta tunnista mitä siellä saan. Rotaryvaihdossa ehkä parasta onkin se, että vaihto-oppilaita ei oteta vaan rahan takia ja oppilasmäärää rajotetaan juuri sellaseks, että jokaisesta keretään varmasti pitään huolta. Se tulee ainakin tässä mun klubissa esiin paremmin kun hyvin, ja ihmisistä vaan puhkuu onnellisuus ja ilo! Tuolla iltamassakin kun käveli, niin millon keltäkin sai suukot ohimennessään, ja lähtiessä jouduin yhtäkkiä tanssilattialle jonkun hassun Rotary-papan kanssa, hahaha! :D Yllätyksenä sain myös tavata vaihtarikaverit Fernandon Brasiliasta ja Clairen Amerikasta, ja oli loistoo vaihtaa kuulumisia pitkän ajan jälkeen!

Vasemmalta pian tuleva host-äiti Christine, minä, perheen hassu tuttu Rotarymies ja USA:ssa viimevuoden viettänyt Constance-sisko.

Ilta oli ennenkaikkee parempi kun hyvä, varsinkin kun sain tavata mun tulevan perheen äidin ja host-siskon, joiden kanssa ehdittiin jutteleen vaikka mistä ja mitä. Aikasemmin ajattelin joskus vähän huolissani, että mitä jos toisen perheen kanssa asiat ei tuukaan sujuun niin hyvin, niinkun tässä ensimmäisessä perheessä. Torstai-ilta kuitenkin todisti jotain muuta, ja uskon kyllä syvästi että pian tuleva joulu ja seuraavat neljä kuukautta toisessakin perheessä tulee oleen ikimuistoset! Ilta tuli siis kun tilauksesta, ja kaikki huolet kaikkos kauas pois.

Viime sunnuntain konsertin jälkeisen boulanger-visiitin tulos,
mitä syötiin porukalla kotona lämpimässä.
Mmmmm!

Tää viikko on ollut tosi helppo koulunkin suhteen, koska polvivammasta kärsivä monsieur filosofian opettaja on kipeenä kotona, ja sijainen ei tainnut oikeen viihtyä töissään. Niimpä meillä on ollut koko viikko ilman filosofiaa ja se tiesi paljon vapaata! Sainpa siis muun muassa vihdoinkin hankittua itelleni salikortin, mikä tulee tässä ihan tarpeeseen varsinkin näin joulun alla, hahah, ja on tullut nostettua sykettä ranskalaiselle kuntotunnilla :D Huvittavaa hommaa, mutta sali on kiva! Siellä omistajat moikkaa melkeimpä jokaista asiakasta etunimien kanssa, ja kaikki otetaan hyvin vastaan.

Muuten on ollut vähän epärealistista ajatella perheenvaihtoo, kun kolme kuukautta on ehtinyt hurahtaan niin nopeesti! Oon kuitenkin yrittänyt nauttia joka hetkestä, ja nyt kun kielikin alkaa sujuun vähän paremmin, ollaan aamusin jääty aina host-äidin kanssa suustamme kiinni aamupalan aikana. Tää perhe ja koti oli valloittava kokemus, ja varsinkin tää viimenen ilta oli jotain niin spesiaalia. Ei siihen tarvita muuta kun lämpimiä ihmisiä ja koko perhe koolle. Je vous aime, famille Berger <3

Onneks kuitenkin kaupunki ja koulu pysyy samana, joten etäisyys ei oo pitkä. Nyt on aika lähtee valmistautuun huomiseen, joten jälleen toivotan kauniita unia ja hauskaa loppuviikkoa lumiseen Suomeen! Toivottavasti asiat rullaa mallikkaasti sielläkin päin maailmaa!

Tässä linkki host-äidin tyttären albumilta,
jonka tahtiin tätäkin kirjotusta kirjotin

https://www.youtube.com/watch?v=1VDpw_KYoYQ

Bonne nuit et bisous,

Johanna