Paris ja elettyä elämää

Bonsoir! Mulla on ajantaju ihan hukkuteillä, ja hassua ajatella että kaks viikkoo sitten istuttiin illallispöydässä Pariisin taivaan alla ja tällä hetkellä rentoilen lämpimän peiton alla omassa Lavalissa, vietellen viimeistä viikonloppua tässä kodissa. Ens lauantaina vaihtuu perhe ja koti, enkä osaa ollenkaan ajatella mitä on tulossa!

Joka tapauksessa, syysloman toisella viikolla suunnattiin siis suurella perheellä kohti Pariisia, ja senpä vain sanon että quelle ville magnifique, mikä kaunis kaupunki!! Se oli mun ensimmäinen kerta Pariisissa, ja oli parasta saada viettää ne viisi kaunista päivää tän vielä kauniimman perheen kanssa <3

Meitä oli siis matkassa mukana host-vanhemmat, Aurore, minä ja Benjamin tyttöystävänsä Elisan kera. Host-vanhemmat oli vuokrannu läheltä keskustaa neljäks päiväks loistavan appartementin, ja viimenen yö vietettiin Pariisin lähettyvillä host-isän siskolla, jotka olikin meillä viettämässä viikonloppua muutama viikko taaksepäin, eli pariskunta oli jo entuudestaan tuttu.
Lähtöön startattiin keskiviikkoaamuna auringonpaisteessa, ja illalla käveltiin jo Champs-Élyséellä, Pariisin jättipääkadulla! Ihmisiä vilisi, taivas oli niin kaunis ja Riemukaari loisti kadun päässä.

 https://www.youtube.com/watch?v=d9V-zUlrhEE

Oli ihanaa olla siellä, vaan kävellä, lauleskella Champs-Élyséetä host-siskon kanssa ja olla onnellinen näkymistä mitä aikasemmin oli haaveillut vaan Ranskan kirjasta. Käytiin muutamissa putiikeissa kurkkaan, jospa niihin tavaroihin olis uskaltanu edes koskee hintalapun nähtyään, haha, soviteltiin baskereita päähän ja leikittiin oikeita pariisilaisia ;)

Paluumatkalla asunnolle päin bongasin penkillä istuvan Pariisi-monsieurin penkiltä ja pyysin kuvaan ihan vaan ton hienon baskerin vuoks, mutta seurauksena tää monsieur höpötti vaikka kuinka kauan elämän tarinaansa ja sitä kuinka se on tohon penkille päätyny, ja meistähän tuli kamut! Illalla sängyssä naurettiin Auroren kanssa kun ajateltiin tota pappaa, ja vieläkin voin kirjotella tätä hymyissä suin. Monsieurin nimi oli Maurice, kotoisin Syyriasta,
ja yhden loman seurauksena se istuu vielä 48 vuoden jälkeen tolla Champs-Élyséen penkillä.
Tää matkustamisessa on parasta <3

 Illalla syötiin väsyneinä ja nälkäisinä pastaillallinen asunnolla, ja valmistauduttiin seuraavaan aamuun, minkä ohjelmana oli Felix Vallottonin näyttely, suuri sellainen. Maalaukset oli hienoja, mutta enemmänkin sain mielihyvää siitä, että ymmärsin suurimman osan niiden taulujen nimistä :D
Siellä kulukin hyvin aamupäivä, ja kiinalaislounaalle tuli seuraks myös host-äidin pariisilainen ystävä, jota host-vanhemmat kerkee tapaan vaan harvoin. Niimpä ne jäikin jutusteleen asunnolle koko loppuillaks, kun me muut lähdettiin vaeltaan metroilla kohti keskustaa ja Pariisin katuja:

Kiivettiin ihan maailman upeimpaan kirkkoon nimeltä Sacré Coeur, ja se näkymä toiselta puolelta oli ihan mieletön. Siellä soitti joku bändi taustalla, ja näkymä oli kun julisteessa. Kyllä mä nyt ymmärrän, miks Pariisia sanotaan rakkauden kaupungiks!

Ilta vietettiin vaan kävellen kaduista ja paikoista toisiin, ihan miten mielen teki, ja juuri kylmän yllättäessä näky edessä Starbucks Coffee, jossa en ollu ikinä aikasemmin käyny! Oli käymisen arvonen paikka, ja myös kahvilan myyjä oli niin hupaisa! Muutenkin, oikeestaan olin yllättynyt, että ei mun mielestä pariisilaiset ihmiset nyt niin epäkohteliaita ollut kaupoissa ja muualla, niinkuin usein sanotaan. Ehkä se johtu siitä, että puhuin myyjille ranskaa, koska täällä kielestä todellakin ollaan kyllä ylpeitä ja siitä pidetään kiinni, mutta muutenkin metroissa ja muualla kuulu heti anteekspyynnöt jos vahingossa tönäs vieressä seisovaa, ja kyllä bongasin myös ihmisiltä hymyileviä katseita! Se oli jättimäinen kaupunki, josta löyty kaikenlaisia ihmisiä.

Pimeen tullessa käveltiin vielä uudelleen Riemukaarelle, ja tällä kertaa kiivettiin sen ylös katsoon maisemia. Iltamaisemat oli upeet kaikkine valoineen, ja myös Eiffelin torni loisti sieltä kirkkaana esiin. Se oli kaunista nähtävää, ja oli ihanaa ajatella, että tänne mä vielä palaan kaikkien muiden vaihtareiden kanssa maaliskuussa. En malta oottaa!

Illalla syötiin ilman vanhempia italialaisessa ravintolassa, ja me naurettiin niin, että melkein penkiltä putos! Oon onnellinen, että mulla kävi näin hyvä tuuri tän perheen kanssa, ja jos näin vois tän asian ilmasta, niin nää ihmiset on todellakin jättänyt oman jälkensä mun sydämeen <3

Lauantaiaamu oli sateinen ja harmaa, joten päätettiin viettää aamu valtavassa D'Orsayn museossa sisätiloissa. Se oli täynnä taidetta, ja jos tää museo oli iso, niin voin vaan kuvitella taidemuseo Louvren, jossa voi kuulemma hyvinkin viettää aikaa viisi päivää ja aina löytyy lisää katseltavaa! Siellä ei tällä kertaa itse käyty, mutta sinne vaan kaikki taiteen harrastajat! :D

Ranskalainen lemppariruoka (yks niistä) galette, yksinkertasta mutta niin hyvää!

Asunnolla relattiin hetken aikaa ja valmistauduttiin suureen koitokseen, SUKLAATEHTAASEEN! Aijaij sitä chocolaten määrää, ja eipä ainakaan makeenhammasta kolottanu sen illan jälkeen! Tehtaassa oli niin suklaamekkoja kuin lentokoneitakin, ja paljon eri maista tulleita suklaanvalmistajia. Saatiin onneks maistiaisia yllinkyllin, niin että saatiin paljon naurunaihetta meille kasvaneista suklaaviiksistäkin:

Tän heppusen kotimaata en muista, mutta senpä sanon että ikinä en oo maistanut niin hyvää suklaata kun tuolla tehtaalla, sveitsiläistä supersuklaata!

Illalla vietettiin viimeistä iltaa asunnolla, ja saatiin vieraiksi host-äidin Pariisissa asuva muusikkotytär Ludmilla miehensä kanssa. Kuuntelen taustalla samalla Ludmillan levyä, jossa yhden kappaleen nimi on "la vie, c'est les vacances", loma on elämä. Ei ollenkaan huonosti osuva kappaleen nimi ;)

Lautaintaiaamuna siivottiin kunnon hässäkällä koko asunto putipuhtaaks seuraavia vierailijoita varten, ja heitetttiin laukut autoon shoppailun ajaks! Toivottomana shoppailijana en toppatakkia löytänyt, (onneks löyty Lavalista myöhemmin, koska nyt alkaa oikeesti oleen jo kylmä!) mutta kengät tarttu matkaan. Kierrettiin kauppoja, joista kaikille löyty jotain viemistä kotiin, ja päätettiin päivä vietellen piknikkiä puistossa ja kävellen vaan vielä kaupunkia läpi.
Illalla päädyttiinkin viimeisen yön ajaks host-isän siskolle Pariisin lähettyville, ja illastettiin ranskalaisesti ilta yhteentoista asti :D Sunnuntai otettiin elämää rennosti elokuvaa katsellessa ja ollessa vaan, ja kotiin saavuttiin vasta illalla myöhään. Onneks loma oli pidempi kun yleensä oon tottunut, ja oon kiitollinen, että pääsin näkeen ja kokeen näin paljon! À la prochaine fois, belle Paris <3

Seuraavana maanantaina oli aika herätä taas todellisuuteen, lycéen elämään! Viikot vaan hurahtaa, ja lycéessäkin on kulunut taas kaks viikkoo lomien loppumisesta, arkirytmiä elellessä. Pimeä tulee aikasin ja ilma alkaa oleen kylmä, sen huomaa myös ihmisten väsyneestä olotilasta. Täällä elämänrytmi on aika tarkka, ja tällä viikolla ruokalassa yks ranskalainen tyttö juuri selittikin, että ranskalaisille viikot menee oikeesti kaavalla, eikä niitä oo oikeesti mahdollista hirveesti improvisoida väliin. Päivät kestää pitkään ja iltasin ei jää aikaa relailuun, mutta onneksi joulu lähestyy jo kovaa vauhtia! Kaupat alkaa pursuaan joulutavaraa, ja valotkin on jo pystytetty paikoilleen, jospa ne kohta syttyy :)

Meille vaihtareille ei onneks oo elämässä sen suurempia rajotteita, hahhah, ja viime viikonlopuksi pääsi Nelli Nantesista vuorostaan visiitille Lavaliin! Maanantaina vietettiin yleistä vapaapäivää, joten saatiin onneksemme nauttia pidennetystä viikonlopusta.

Viikonloppu oli taas ihana ja niin lepposa! Ohjelmassa oli muun muassa ranskalainen paljon kehuttu komediaelokuvan katsaus, joka meni meillä vähän yli ymmärryksen (:D), oli orkesteriharjotusta, Vietnaminmatkasta haaveilua ja kunnon sporttisunnuntaita! Kovan urheilun kunniaks päätettiinkin ansaita itsellemme kunnon suomikorvapuustit, joiden tulos ei kyllä erikoisten jauhojen takia ollut niin hyvä kun Suomessa, mutta ainakin hostit tykkäs kovasti, hyvä niin!

Tänään oli ensimmäinen konsertti sinfoniaorkesterin kanssa, ja huomenna starttaa viimeinen viikko tän perheen parissa. Elämä kulkee eteenpäin, ja tänään vaihdoin melkein kahden tunnin ajan kuulumisia parhaalle kaverille Suomeen <3 Ikävä on välillä, mutta niin sen kuuluukin olla.

Kello on liikaa ja nyt on aika mennä taas unten maille. Bonne nuit mes amis, passez une bonne semaine! = Hyvää yötä rakkaat kamulit, viettäkää hyvä viikko!

Bisous et à la prochaine,

Johanna