Au revoir le lycée français

Bonjour! Lupasin kirjottaa vielä yhden postauksen siitä Eurotourista, mutta teen sen myöhemmin kun löytyy aikaa. Nyt on vaan pakko avautua tästä viimesestä viikosta ja oikeestaan koko kouluvuodesta, kun en siitä ikinä oikein kirjottanu kunnolla. Eilen oli viimeinen päivä koko ranskalaisessa lycéessä, ja tää tunne on niin outo etten kestä!!

Aamulla saavuin normaalisti kouluun ja törmäsin pariin banaaniin, Benjaminiin ja Alexiin ja niiden kavereihin ketä en niin hyvin tunne. Kaikki lukion kolmosluokalla olevat oli eilen juhlafiiliksissä, niillä kun koulu loppuu muutaman päivän sisällä oleviin ylioppilaskirjotuksiin, ja eilen oli viimenen normaali koulupäivä. Sellasia päiviä kun eilinen ois voinu olla mielellään useemminkin, yleensä kaikki oli niin totisia niin ruokalassa kun tunneilla, mutta eilen kaikki laulo ja tanssi ja musiikki soi. Mutta niin oli kyllä syytäkin :D Au revoir le lycée français!!

Mutta noniin. Tähän blogiin kirjotan aina vaan ne hyvät asiat, mitkä haluun itekin muistaa tän vuoden jälkeen. Rotary on niin hyvä järjestö, ja kaikki matkat ja hetket, host-perheet, kielen oppiminen ja sellaset ikimuistoset päivät on tehny tästä vuodesta niin hienon, etten kadu kyllä yhtään että tähän seikkailuun lähin. Mutta tässä Ranskan vaihdossa on sellanen toinen puoli, mikä ei vaan lämmenny muhun koko yhdeksän kuukauden aikana, ja se on nimenomaan tää koulu.

Mua jotenkin ahdistaa ajatus, että joka päivä sinne menin istuun tunneille, jossa aina tunsi itsensä ulkopuoliseks ja turhautu kun ei voinut osallistua samalla tavalla kun muut. Se tuntu ajanhukalta, kun samalla ajalla olis voinut tehdä jotain hauskaa ja oppia paremmin, kun istumalla englannin kirjallisuuden tunnilla katsomassa jotain vampyyrivideoita (:D) ärsyttävän madamen katseen alla. Mutta vaihtarin velvollisuus on mennä kouluun, joten kyllä me sinne sitten mentiin, kunnialla loppuun asti.

Premier ESLD, viimenen historian tunti!

Se riippuu ihan tosi paljon alueesta, missä päin Ranskaa on, ja koulusta ja oppilaista. Mutta ainakin henkilökohtasesti, meidän koulussa vaihtareita ei otettu kovin hyvin vastaan ja tuntu että ketään ei edes kiinnostanut oltiinko me siellä vai ei. Oikeestaan tajusin jo ekana päivänä, että tää on totaalinen katastrofi koko ranskalainen koulu (:D) ja ajattelin, että mihin mä oon oikein joutunut.

Oikeestaan koko tää vaihto oli totaalinen vastakohta siihen mitä mä aina vaihtovuodelta ajattelin. Ajattelin elämää palmujen alla, kuumassa ilmastossa, missä ihmiset hymyilee ja elämä on rentoo. Ranskan laitoin maalistaan kielen perusteella, ja siinäkin ajattelin, että Etelä-Ranskaan mä oon matkalla jos sinne lähden. Mutta kohtalo näyttikin toisin, ja yhtäkkiä olinkin Bretagnen alueella pohjoisemmassa Ranskassa, jossa satoi joka päivä koko talven, ja taivas on harmaa. Ihmiset on ihan tosi sulkeutuneita uusille ihmisille ja kaikki hengaa omissa porukoissaan. Ja kavereita oli oikeesti varmaan vaikeempi tehdä kun Suomessa olevien vaihtareiden, vaikka suomalainenkin kulttuuri on vaikeesti lähestyttävä ulkomaalaisille. Ulkomaalaisena ei tosiaankaan ollut helppoo ranskalaisessa koulussa, mikä on ihan tosi stressaava oppilaille. Ylioppilaskokeet on henki ja elämä. Jos ei niistä suoriudu, joutuu uusiin koko vuoden, mitä nyt kukaan ei halua. Oppilaiden täytyy olla hyviä kaikessa koska ylioppilaskokeet tehdään kaikista aineista, ja jo kakkosluokalla alotetaan tieteen ja ranskan ylioppilaskokeet. Siks juuri, kaikki vaan opiskeli (paitsi laiskat vaihtarit) ja pitkien koulupäivien jälkeen kaikki palas kotiin. Suomessa tuntuu, että harrastukset koulun ohella on melkein yhtä tärkeitä kun koulu, mutta Ranskassa niitä tehdään paljon vähemmän ja kouluun keskitytään ihan täysillä. Siks vaihtareille Ranska ei ehkä oo mikään menevin maa :D, ja just siks, mulle jäi kyllä tästä vuodesta paljon enemmän ulkomaalaisia ystäviä, kun ranskalaisia. Se on aika hassua, kun Ranskassa tän vuoteni kuitenkin vietin, mutta ei sille nyt voi vaan mitään.

Vaihtovuoden aikana luulis, että stressinsietokyky kasvais, mutta mulla kävi kyllä toiste päin. Joskus vietin iltoja miettien että miksei kukaan oo avoin tai tuu jutteleen, ärsyttää aina itse olla se joka rupee selittään ja kyseleen, ja ei tiedä tuleeko sieltä ystävällinen vai epäystävällinen vastaus. Mutta ei kaikki ranskalaiset oo ylimielisiä tai ärsyttäviä, niinkun joskus sanotaan. Tän vuoden aikana oon tavannut kyllä tosi moneen otteeseen symppiksiakin ihmisiä, mutta yleisesti ottaen kyllä ranskalaiset aikuiset on paljon rennompia kun nuoret :D Mun näkökulmasta!

Tässä ihan tosi mukava ranskatyttö Widad, kenen kanssa sportattiin aina yhessä kuntosalilla talvella.
Koulussa ei törmätty melkein koskaan, mutta viimesenä päivänä nähtiin pitkästä aikaa.
Tässä siis yks esimerkki symppiksistä ranskalaisista!

Jep jep. Nyt on siis vähän alle kuukausi aikaa nauttia elämästä Ranskassa ja toteuttaa vaan sitä elämää mitä haluaa! No more school, mutta kokemus oli sekin elämässä. Ens vuonna rakastan Suomen lukioo ja koulujärjestelmää, ja ehkä just se oli tän vuoden tarkotus. Vaihtovuosi on joskus ihan totaalisen erilaista mitä kuvittelee, mutta se siinä on just parasta, se opettaa. Mua vaihtovuosi on kasvattanut ihan hirveesti, ja täältä tuun kyllä kotiin eri ihmisenä. Palmujen sijasta mulla oli täällä enemmänkin linnoja, ja opin arvostaan erilaisia asioita. Ja kommunikoimaan ranskaks, sitä mä halusinkin. Joskus on ollut stressaavia hetkiä, mutta samaan aikaan, tän vuoden aikana oon kuitenkin elänyt elämäni parhaat hetket ja joskus sydän sykkii kolme kertaa nopeemmin kun normaalisti, kun adrealiini vaan virtaa. Koulu mua inhotti loppuun asti, mutta nyt se on eletty. Onneks host-perheiden kanssa kävi niin hyvä tuuri, ja varsinkin täällä kolmannessa en vaan oo muuta kun onnellinen. Ranska ei oo edes kaukana, joten takasin mä oon kyllä palaamassa, heti kun hyvä hetki tulee.

https://www.youtube.com/watch?v=Pfzmshismi4

Tekipäs hyvää avautua, hahaha. Tässä vielä loppuun linkki lemppari ranskislaulajalta, jonka konserttiin päästiin tän viikon keskiviikkona! Vielä aamulla luulin että konsertti menee mun osalta ohi, koska kuume iski päälle, mutta kyllä me sinne lopulta päästiin, onneks. Nyt on loppukesälle vielä tiedossa matkustamista muun muassa uudelleen Bretagneen, Pariisiin, Vannesiin, Nantesiin, häihin Fougèreen ja piankos sitä ollaan jo Suomessa. Ranskaa ja patonkia tulee ikävä, mutta on se mun suomeuskin vielä jossain tallella. Pian nähdään kaverit, hyvää viikonloppua. Ikävöin teitä <3

Gros bisous,

Johanna