Joskus sain viestin puhelimeen: "hauskaa ja kulttuurellista vuotta Ranskaan'", ja viikonloppuna se tuli kyllä todistettua. Joka vuonna tammikuussa järjestetään viikonloppu nimenomaan vaan konserteille, kaikissa Ranskan kaupungeissa. Alunperin koko juttu lähti Nantesista liikkeelle, mutta sen suuresta suosiosta idea on levinnyt nyt vähän joka paikkaan. Tänä vuonna "la folle journée" järjestettiin tammikuun vikana viikonloppuna ja nyt siis Lavalissakin tapahtu! Meidän orkesteri on harjoitellut ahkerasti viime aikoina, ja sunnuntaina päästiin mekin päräyttään puolen vuoden tulos teatterilla melkein täydelle salille!
Konsertti meni kyllä tuhannesti paremmin kun viime kerralla marraskuussa, jossa vähän tuntu että kappaleet oli kesken ajanpuutteen takia. Nyt oli oikeesti hauskaa ja siinä vaan ajatteli, että onneks tuli viulu otettua mukaan, kyllä muuten olis suuri osa tästä vuodesta menetetty. Tykkään käydä siellä konservatoriolla, eikä matka varsinkaan tästä toisesta kodista oo kun viiden minuutin päässä. Orkesterissa on sellanen rento meno ja nyt sen alkaa huomaan, kuinka alussa kaikki oli paljon vaikeempaa. Oikeestaan vieläkään en oo ihan täysin perillä tästä Ranskan do re mi fa so la si do -asteikosta, hahaha, mutta kyllä alussa joutu keskittyyn kymmenesti enemmän kun nyt, viiden kuukauden jäljiltä.
Muutenkin, sunnuntaiaamuna kävin kuunteleen huilua soittavan Katharinan puhallinorkesterikonserttia (mikä oli hyvä!) ja ajattelin, että tätä vuotta vois ajatella sellaseks hyvänolon vuodeks. Oon nautiskellut täällä hyviä jälkkäreitä varmaan enemmän kun koko mun elämän aikana Suomessa, oon tehnyt kansainvälisiä ystävyyssuhteita mikä on unelmaa, ja täällä ehdin jättää ehkä myös enemmän aikaa musiikille ja liikunalle kun Suomessa, kun täällä koulujutut voi jättää aina huomiselle (vaihtarin näkökulmasta) ;). Vaikka välillä meneekin stressimittari punasen puolelle, oon tajunnut että se johtuu vaan mun omasta personaallisuudesta, eikä mikään asia oo liian suuri ylitettäväks! Joskus unohdan elää hetkessä ja vietän öitä miettien, mitä teen huomenna tai ens vuonna. Oon kuitenkin todistanut nyt ihan itekin sen vaihtareiden yleisimmän "kliseen", että kovasti se kasvattaa kun yhden vuoden voi viettää ilman tuttua omaa perhettä ja kaveripiiriä. Vaikka nythän ajasta on kulunut vasta (jo!) puolet, tuntuu että ens vuonna ajattelen monista asoista erilailla. Täällä erilaisten perheiden kodeissa ja eri ihmisten kanssakäymisistä oon tajunnut, että mikään ei oo elämässä tärkeempää kun onnellisuus, ja siihen on parasta tähdätä. Asioita voi aina muuttaa toiseen suuntaan, puhuminen auttaa ja kärsivällisyys palkitaan.
Ranskan sateisimmalla alueella asutessani on tullut tajuttua nyt myös ihan olan takaa, että isona mun on vaan pakosti muutettava maahan missä paistaa aurinko! :D Onneks host-äiti tarjos ihanana eilen uuden sateenvarjon tän vuoden talveen, kun edellinen oli jo aika käytöstä kulunut. Mutta ei sillä, kyllä mä tälläsestäkin talvesta tykkään, kun ei tarvii hytistä villapaitakerroksenkin alla kokoaikaa. Päivät on monina päivinä ollu +10 tai joskus enemmänkin, mikä on kyllä spesiaalia Ranskankin tammikuuks! Keskiviikkona juostiin host-äidin ja sen kaverin kanssa tunnin lenkki normaalilla hupparilla ja ilman hanskoja, eipä sellasta tulis tehtyä Suomen tammikuussa!
 |
| Sellisti-Marien kanssa ennen konsertin alkua |
Maanantaina vietin päivän host-sisko Constancen lycéessä eli lukiossa, ihan vaan vertailun vuoks omaan lukioon. Se oli yksityinen ja huipputiukka lukio, joten kyllä mä oon ihan tyytyväinen tähän meidän julkiseen lycéehen :D Vaikka on tunneilla tiukempaa kun Suomen lukiossa ja kirjastossakin kaikki oikeesti opiskelee, meidän lycéessä ei sentään saa jälki-istuntoo, jos poistuu kahen metrin päähän portista koulupäivän aikana sanoon moi kadulla näkyvälle kaverille...
llalla kävästiin myös host-äidin kanssa ekan perheen kodissa viemässä kukkia ekan perheen host-äidille synttärin kunniaks <3 Hassua ajatella, että senkin talon katon alla tuli jo 3 kuukautta vietettyä vuodesta, vaikka piankos sitä tulee muutto kolmanteen perheeseen tästä toisestakin kodista. Oon kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vaihtelu virkistää ja eläminen kolmessa eri perheessä ei oo muutakun hyväks!
Mietin kaikki päivät asioita joita haluisin kirjottaa blogiin, mutta sitten kun tilaisuus tulee kirjottaa, unohdan ne. C'est la vie, ehkä siirryn tästä siis toisiin tekemisiin. Hauskaa tammikuun loppua kaikille ja aurinkoo sinne pohjoiseen <3
Bisous, Johanna
äää onneks nähdään ihan kohta, koska TU ME MANQUES!! vähäks kivaa että sielläkin on la folle journée, käytiin siellä tänään perheen kaa :) bisous <3
VastaaPoista