le bonheur

Toi otsikko tarkottaa suomeks 'onnellisuus', ja varsinkin tällä viikolla se on tiivistänyt yhteen kaiken tän mitä täällä Ranskassa oon ehtinyt kokemaan. Huomenna tulee kolme tasan kolme kuukautta täyteen lähtöpäivästä, ja niin tulee aika täyteen myös tässä ensimmäisessä perheessä. Tänään oli nimittäin viimenen ilta tässä kodissa ja huomenna alkaa kaikki taas niin sanotusti alusta, uuden perheen parissa.

Sanaan 'bonheur' törmäsin ensimmäisen kerran syyskuun alussa, kaikkien perheiden yhteisellä dinnerillä, jossa sain kolmannelta perheeltä lahjaks pienen avaimenperän. Siinä luki toi sana, onnellisuus. Laitoin sen mun avaimeen, jolla oon joka päivä tullut koulusta ja avannut oven tähän ykkösperheen taloon, josta ehti jo muodostuun melkein kun oikee koti <3 Niimpä toi sana yhdistää kaikki näitä host-perheitä, mikä on kyllä mulle melkeinpä tärkein osa tätä vaihtovuotta.

Sanaa bonheur on kuulunut myös koulussa, jossa vietetään Ranskassa paljon aikaa. Filosofiassa meillä oli kunnon pitkä jakso ainoostaan aiheesta onnellisuus. Paljoo en ymmärtänyt, mutta muistiinpanoja kuitenkin tyytyväisenä kirjotin. Työ ja koulu  on suuri osa Ranskan kulttuuria, ja suomalaisen Nellin kanssa sillon pitkää viikonloppua Lavalissa vietettäessä puhuttiinkin, että jos Ranskalle pitäis antaa joku tietty sana, niin se olis kyllä ehdottomasti sana travailler, työskennellä. Sitä kuuluu joka paikassa, ja ranskalaisilla on aina aihetta tehdä töitä asioiden eteen. Niin koulun, johon käytetään aikaa lomienkin aikana, kun ruuankin valmistamisen kanssa, jota työstetään ja maustetaan ihan viimeseen asti. Ihmisten elämänrytmi ja suhde töihin ja kouluun on paljon erilainen kun Suomessa, ja en vaan voi käsittää, miten tän ekankin perheen host-vanhemmilla on mahdollista olla joka aamu niin pirteinä uuteen päivään, vaikka yöunia ehtii kertyyn joka yö ihan liian vähän, ainakin mun suomalaisen näkökulmasta.

Tää lautanen sisältää kaikkee mahdollista, jota naahittiin Mont Saint-Michelin buffet-pöydästä.
Nam.

Mutta ei sillä, osaa ranskalaiset sitten myös nauttiakin elämästä. Varsinkin sunnuntait ja pitkät illalliset on sitä varten. Täällä tehdään töitä kunnon tahdilla viikosta toiseen, mutta viikonloput otetaan rauhallisemmin, jollon tavataan ystäviä ja vietetään kunnolla aikaa perheen kanssa.

Huomenna tuleva host-sisko Constance, jonka kanssa työskenneltiin takkityttöinä Rotary-kokouksessa!
"Votre manteau, s'il vous plaît? Bonne soirée!"

Torstaina oli mun kolmas Rotarykokous Ranskassa, ja aina vaan paranee; tällä kertaa ihmisiä oli lähemmäs 200! Tapahtuma oli suuri, mutta juhlanaihe aika huvittava :D Joka vuosi marraskuun kolmantena torstaina tuodaan myyntiin Beaujolais-viinituotantoalueen viiniä Lyonin läheltä, ja täähän merkitsee Ranskassa paljon! Niimpä kokouksessa näkykin enemmän tai vähemmän (kehkeh) punaisia viinipulloja, ja ranskalaiset Rotary-papat oli innoissaan :D

Rotaryt tekee paljon hyväntekeväisyyttä ja kokouksessa lahjotettiin suuri shekki Afrikan kehitysmaille.

Rakastan mennä noihin kokouksiin, vaikka ikäluokka onkin vähän vanhempaa. Se ei haittaa mitään, ja ainakin on tullut todistettua, että ikä ei haittaa hauskanpitoo! :D Kaikki ottaa aina avosylin vastaan, ja aina sen porukan tavattuuan taas muistaa, kuinka iso juttu tää koko vaihtohomma oikeesti onkaan. Torstai-iltana sain muun muassa kuulla, että ennen mun tuloo oli järjestetty erikseen kokous ihan vaan sitä varten, että puhuttiin miten saatais vaihto-oppilaalle paikka Lavalin konservatoriolta. Käyn siellä kolme kertaa viikossa, ja oon kiitollinen jokaisesta tunnista mitä siellä saan. Rotaryvaihdossa ehkä parasta onkin se, että vaihto-oppilaita ei oteta vaan rahan takia ja oppilasmäärää rajotetaan juuri sellaseks, että jokaisesta keretään varmasti pitään huolta. Se tulee ainakin tässä mun klubissa esiin paremmin kun hyvin, ja ihmisistä vaan puhkuu onnellisuus ja ilo! Tuolla iltamassakin kun käveli, niin millon keltäkin sai suukot ohimennessään, ja lähtiessä jouduin yhtäkkiä tanssilattialle jonkun hassun Rotary-papan kanssa, hahaha! :D Yllätyksenä sain myös tavata vaihtarikaverit Fernandon Brasiliasta ja Clairen Amerikasta, ja oli loistoo vaihtaa kuulumisia pitkän ajan jälkeen!

Vasemmalta pian tuleva host-äiti Christine, minä, perheen hassu tuttu Rotarymies ja USA:ssa viimevuoden viettänyt Constance-sisko.

Ilta oli ennenkaikkee parempi kun hyvä, varsinkin kun sain tavata mun tulevan perheen äidin ja host-siskon, joiden kanssa ehdittiin jutteleen vaikka mistä ja mitä. Aikasemmin ajattelin joskus vähän huolissani, että mitä jos toisen perheen kanssa asiat ei tuukaan sujuun niin hyvin, niinkun tässä ensimmäisessä perheessä. Torstai-ilta kuitenkin todisti jotain muuta, ja uskon kyllä syvästi että pian tuleva joulu ja seuraavat neljä kuukautta toisessakin perheessä tulee oleen ikimuistoset! Ilta tuli siis kun tilauksesta, ja kaikki huolet kaikkos kauas pois.

Viime sunnuntain konsertin jälkeisen boulanger-visiitin tulos,
mitä syötiin porukalla kotona lämpimässä.
Mmmmm!

Tää viikko on ollut tosi helppo koulunkin suhteen, koska polvivammasta kärsivä monsieur filosofian opettaja on kipeenä kotona, ja sijainen ei tainnut oikeen viihtyä töissään. Niimpä meillä on ollut koko viikko ilman filosofiaa ja se tiesi paljon vapaata! Sainpa siis muun muassa vihdoinkin hankittua itelleni salikortin, mikä tulee tässä ihan tarpeeseen varsinkin näin joulun alla, hahah, ja on tullut nostettua sykettä ranskalaiselle kuntotunnilla :D Huvittavaa hommaa, mutta sali on kiva! Siellä omistajat moikkaa melkeimpä jokaista asiakasta etunimien kanssa, ja kaikki otetaan hyvin vastaan.

Muuten on ollut vähän epärealistista ajatella perheenvaihtoo, kun kolme kuukautta on ehtinyt hurahtaan niin nopeesti! Oon kuitenkin yrittänyt nauttia joka hetkestä, ja nyt kun kielikin alkaa sujuun vähän paremmin, ollaan aamusin jääty aina host-äidin kanssa suustamme kiinni aamupalan aikana. Tää perhe ja koti oli valloittava kokemus, ja varsinkin tää viimenen ilta oli jotain niin spesiaalia. Ei siihen tarvita muuta kun lämpimiä ihmisiä ja koko perhe koolle. Je vous aime, famille Berger <3

Onneks kuitenkin kaupunki ja koulu pysyy samana, joten etäisyys ei oo pitkä. Nyt on aika lähtee valmistautuun huomiseen, joten jälleen toivotan kauniita unia ja hauskaa loppuviikkoa lumiseen Suomeen! Toivottavasti asiat rullaa mallikkaasti sielläkin päin maailmaa!

Tässä linkki host-äidin tyttären albumilta,
jonka tahtiin tätäkin kirjotusta kirjotin

https://www.youtube.com/watch?v=1VDpw_KYoYQ

Bonne nuit et bisous,

Johanna

Paris ja elettyä elämää

Bonsoir! Mulla on ajantaju ihan hukkuteillä, ja hassua ajatella että kaks viikkoo sitten istuttiin illallispöydässä Pariisin taivaan alla ja tällä hetkellä rentoilen lämpimän peiton alla omassa Lavalissa, vietellen viimeistä viikonloppua tässä kodissa. Ens lauantaina vaihtuu perhe ja koti, enkä osaa ollenkaan ajatella mitä on tulossa!

Joka tapauksessa, syysloman toisella viikolla suunnattiin siis suurella perheellä kohti Pariisia, ja senpä vain sanon että quelle ville magnifique, mikä kaunis kaupunki!! Se oli mun ensimmäinen kerta Pariisissa, ja oli parasta saada viettää ne viisi kaunista päivää tän vielä kauniimman perheen kanssa <3

Meitä oli siis matkassa mukana host-vanhemmat, Aurore, minä ja Benjamin tyttöystävänsä Elisan kera. Host-vanhemmat oli vuokrannu läheltä keskustaa neljäks päiväks loistavan appartementin, ja viimenen yö vietettiin Pariisin lähettyvillä host-isän siskolla, jotka olikin meillä viettämässä viikonloppua muutama viikko taaksepäin, eli pariskunta oli jo entuudestaan tuttu.
Lähtöön startattiin keskiviikkoaamuna auringonpaisteessa, ja illalla käveltiin jo Champs-Élyséellä, Pariisin jättipääkadulla! Ihmisiä vilisi, taivas oli niin kaunis ja Riemukaari loisti kadun päässä.

 https://www.youtube.com/watch?v=d9V-zUlrhEE

Oli ihanaa olla siellä, vaan kävellä, lauleskella Champs-Élyséetä host-siskon kanssa ja olla onnellinen näkymistä mitä aikasemmin oli haaveillut vaan Ranskan kirjasta. Käytiin muutamissa putiikeissa kurkkaan, jospa niihin tavaroihin olis uskaltanu edes koskee hintalapun nähtyään, haha, soviteltiin baskereita päähän ja leikittiin oikeita pariisilaisia ;)

Paluumatkalla asunnolle päin bongasin penkillä istuvan Pariisi-monsieurin penkiltä ja pyysin kuvaan ihan vaan ton hienon baskerin vuoks, mutta seurauksena tää monsieur höpötti vaikka kuinka kauan elämän tarinaansa ja sitä kuinka se on tohon penkille päätyny, ja meistähän tuli kamut! Illalla sängyssä naurettiin Auroren kanssa kun ajateltiin tota pappaa, ja vieläkin voin kirjotella tätä hymyissä suin. Monsieurin nimi oli Maurice, kotoisin Syyriasta,
ja yhden loman seurauksena se istuu vielä 48 vuoden jälkeen tolla Champs-Élyséen penkillä.
Tää matkustamisessa on parasta <3

 Illalla syötiin väsyneinä ja nälkäisinä pastaillallinen asunnolla, ja valmistauduttiin seuraavaan aamuun, minkä ohjelmana oli Felix Vallottonin näyttely, suuri sellainen. Maalaukset oli hienoja, mutta enemmänkin sain mielihyvää siitä, että ymmärsin suurimman osan niiden taulujen nimistä :D
Siellä kulukin hyvin aamupäivä, ja kiinalaislounaalle tuli seuraks myös host-äidin pariisilainen ystävä, jota host-vanhemmat kerkee tapaan vaan harvoin. Niimpä ne jäikin jutusteleen asunnolle koko loppuillaks, kun me muut lähdettiin vaeltaan metroilla kohti keskustaa ja Pariisin katuja:

Kiivettiin ihan maailman upeimpaan kirkkoon nimeltä Sacré Coeur, ja se näkymä toiselta puolelta oli ihan mieletön. Siellä soitti joku bändi taustalla, ja näkymä oli kun julisteessa. Kyllä mä nyt ymmärrän, miks Pariisia sanotaan rakkauden kaupungiks!

Ilta vietettiin vaan kävellen kaduista ja paikoista toisiin, ihan miten mielen teki, ja juuri kylmän yllättäessä näky edessä Starbucks Coffee, jossa en ollu ikinä aikasemmin käyny! Oli käymisen arvonen paikka, ja myös kahvilan myyjä oli niin hupaisa! Muutenkin, oikeestaan olin yllättynyt, että ei mun mielestä pariisilaiset ihmiset nyt niin epäkohteliaita ollut kaupoissa ja muualla, niinkuin usein sanotaan. Ehkä se johtu siitä, että puhuin myyjille ranskaa, koska täällä kielestä todellakin ollaan kyllä ylpeitä ja siitä pidetään kiinni, mutta muutenkin metroissa ja muualla kuulu heti anteekspyynnöt jos vahingossa tönäs vieressä seisovaa, ja kyllä bongasin myös ihmisiltä hymyileviä katseita! Se oli jättimäinen kaupunki, josta löyty kaikenlaisia ihmisiä.

Pimeen tullessa käveltiin vielä uudelleen Riemukaarelle, ja tällä kertaa kiivettiin sen ylös katsoon maisemia. Iltamaisemat oli upeet kaikkine valoineen, ja myös Eiffelin torni loisti sieltä kirkkaana esiin. Se oli kaunista nähtävää, ja oli ihanaa ajatella, että tänne mä vielä palaan kaikkien muiden vaihtareiden kanssa maaliskuussa. En malta oottaa!

Illalla syötiin ilman vanhempia italialaisessa ravintolassa, ja me naurettiin niin, että melkein penkiltä putos! Oon onnellinen, että mulla kävi näin hyvä tuuri tän perheen kanssa, ja jos näin vois tän asian ilmasta, niin nää ihmiset on todellakin jättänyt oman jälkensä mun sydämeen <3

Lauantaiaamu oli sateinen ja harmaa, joten päätettiin viettää aamu valtavassa D'Orsayn museossa sisätiloissa. Se oli täynnä taidetta, ja jos tää museo oli iso, niin voin vaan kuvitella taidemuseo Louvren, jossa voi kuulemma hyvinkin viettää aikaa viisi päivää ja aina löytyy lisää katseltavaa! Siellä ei tällä kertaa itse käyty, mutta sinne vaan kaikki taiteen harrastajat! :D

Ranskalainen lemppariruoka (yks niistä) galette, yksinkertasta mutta niin hyvää!

Asunnolla relattiin hetken aikaa ja valmistauduttiin suureen koitokseen, SUKLAATEHTAASEEN! Aijaij sitä chocolaten määrää, ja eipä ainakaan makeenhammasta kolottanu sen illan jälkeen! Tehtaassa oli niin suklaamekkoja kuin lentokoneitakin, ja paljon eri maista tulleita suklaanvalmistajia. Saatiin onneks maistiaisia yllinkyllin, niin että saatiin paljon naurunaihetta meille kasvaneista suklaaviiksistäkin:

Tän heppusen kotimaata en muista, mutta senpä sanon että ikinä en oo maistanut niin hyvää suklaata kun tuolla tehtaalla, sveitsiläistä supersuklaata!

Illalla vietettiin viimeistä iltaa asunnolla, ja saatiin vieraiksi host-äidin Pariisissa asuva muusikkotytär Ludmilla miehensä kanssa. Kuuntelen taustalla samalla Ludmillan levyä, jossa yhden kappaleen nimi on "la vie, c'est les vacances", loma on elämä. Ei ollenkaan huonosti osuva kappaleen nimi ;)

Lautaintaiaamuna siivottiin kunnon hässäkällä koko asunto putipuhtaaks seuraavia vierailijoita varten, ja heitetttiin laukut autoon shoppailun ajaks! Toivottomana shoppailijana en toppatakkia löytänyt, (onneks löyty Lavalista myöhemmin, koska nyt alkaa oikeesti oleen jo kylmä!) mutta kengät tarttu matkaan. Kierrettiin kauppoja, joista kaikille löyty jotain viemistä kotiin, ja päätettiin päivä vietellen piknikkiä puistossa ja kävellen vaan vielä kaupunkia läpi.
Illalla päädyttiinkin viimeisen yön ajaks host-isän siskolle Pariisin lähettyville, ja illastettiin ranskalaisesti ilta yhteentoista asti :D Sunnuntai otettiin elämää rennosti elokuvaa katsellessa ja ollessa vaan, ja kotiin saavuttiin vasta illalla myöhään. Onneks loma oli pidempi kun yleensä oon tottunut, ja oon kiitollinen, että pääsin näkeen ja kokeen näin paljon! À la prochaine fois, belle Paris <3

Seuraavana maanantaina oli aika herätä taas todellisuuteen, lycéen elämään! Viikot vaan hurahtaa, ja lycéessäkin on kulunut taas kaks viikkoo lomien loppumisesta, arkirytmiä elellessä. Pimeä tulee aikasin ja ilma alkaa oleen kylmä, sen huomaa myös ihmisten väsyneestä olotilasta. Täällä elämänrytmi on aika tarkka, ja tällä viikolla ruokalassa yks ranskalainen tyttö juuri selittikin, että ranskalaisille viikot menee oikeesti kaavalla, eikä niitä oo oikeesti mahdollista hirveesti improvisoida väliin. Päivät kestää pitkään ja iltasin ei jää aikaa relailuun, mutta onneksi joulu lähestyy jo kovaa vauhtia! Kaupat alkaa pursuaan joulutavaraa, ja valotkin on jo pystytetty paikoilleen, jospa ne kohta syttyy :)

Meille vaihtareille ei onneks oo elämässä sen suurempia rajotteita, hahhah, ja viime viikonlopuksi pääsi Nelli Nantesista vuorostaan visiitille Lavaliin! Maanantaina vietettiin yleistä vapaapäivää, joten saatiin onneksemme nauttia pidennetystä viikonlopusta.

Viikonloppu oli taas ihana ja niin lepposa! Ohjelmassa oli muun muassa ranskalainen paljon kehuttu komediaelokuvan katsaus, joka meni meillä vähän yli ymmärryksen (:D), oli orkesteriharjotusta, Vietnaminmatkasta haaveilua ja kunnon sporttisunnuntaita! Kovan urheilun kunniaks päätettiinkin ansaita itsellemme kunnon suomikorvapuustit, joiden tulos ei kyllä erikoisten jauhojen takia ollut niin hyvä kun Suomessa, mutta ainakin hostit tykkäs kovasti, hyvä niin!

Tänään oli ensimmäinen konsertti sinfoniaorkesterin kanssa, ja huomenna starttaa viimeinen viikko tän perheen parissa. Elämä kulkee eteenpäin, ja tänään vaihdoin melkein kahden tunnin ajan kuulumisia parhaalle kaverille Suomeen <3 Ikävä on välillä, mutta niin sen kuuluukin olla.

Kello on liikaa ja nyt on aika mennä taas unten maille. Bonne nuit mes amis, passez une bonne semaine! = Hyvää yötä rakkaat kamulit, viettäkää hyvä viikko!

Bisous et à la prochaine,

Johanna