le premier week-end

Ensimmäinen viikonloppu hurahti siinä, ja paljon on jo kerennyt tapahtuun! Hassusti musta kuitenkin tuntuu, että olisin viettänyt täällä aikaa jo paljon kauemminkin, vaikka lähdöstä on vasta sen kolme päivää. Ei sen takia, että täällä olis tylsää tai aika menis hitaasti, vaan ehkäpä siks, että mun pää on vielä vähän alkuhuumassa enkä ihan oikein oo vieläkään sisäistänyt, että tää on oikeesti todellista!

Huomenaamulla on ilmassa jännityksen paikat, nimittäin tänään saapui mun ensimmäinen perhe lomiltaan, ja pääsen majottuun ihan vakituiseen ekaan Ranska-kotiin, jippii! Ei kuitenkaan mitään probleemaa, että pääsin aloittaan vaihtovuoteni täällä Batyn perheessä - päinvastoin, tää pariskunta on wonderful! Pierren lähdettyä eilen rantakaupunkiin lomille oon siis ollut ainoon lapsen roolissa, ja kyllä juttelu sujuu ihan lennokkaasti näillä vanhemmillakin. Ranskalaisella aksentilla, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä! Nää on niin hassuja, ihan kun vastarakastuneita, ja tänään tää isä naurahtaen totes: "We are old, but happy!" <3
(Eikä ne oikeesti ees oo old, vaan 53!)

Asiasta kukkaruukkuun, eilen päästiin puhelinkaupoille mamman kanssa. Luulin aluks, että olisin saanu pitää ihan tän mun oman puhelimen, mutta asiaa ymmärtämättömistä syistä sainkin lahjaks oikein nostalgisen Samsungin simpukkapuhelimen! Ainakin tää puhelin on erittäinkin hieno, kevyt ja mageen punanen ;) Tosin, sillä voi soittaa ja viestitellä mieluiten vaan Ranskassa, muuten tulee aika kalliiks! Skype siis kunniaan, ellen saa internettiä ja watsappia toimiin myöhemmin tossa omassakin puhelimessa. Let's see what happens!

Back to basics, baby!

Alain, eli perheen isä ja nuorisovastaava, on myös ehkä maailman paras kotikokki; sellasta kevyttä neljän ruokalajin lounasta ja päivällistä on tässä tullut jo maisteltua pariin otteeseeen! Aamulla heräsin kroisantille ja kaakaolle (mitä juotiin sellasesta murokulhosta? :D) ja hetkee myöhemmin tuli kutsu shamppanjalle alakertaan ihan vaan tervetuliaistaan mun saapumista Lavaliin!

Älä huoli äiti, vain yksi lasillinen :)

Eilen mentiin myös illalla syömään ravintolaan "Le Bistro de Paris" ja voi HUH mitä nannaa! Alkuruoka, pääruoka, jälkkäri, ja vielä senkin jälkeen tarjoilijoilta Pannacotta-yllärijälkkäri.. Oivoivoi, nälkä oli kyllä kaukana tän illan jälkeen : D

Nää tarjoilijat oli niin hupasia ja jutteli kaikkee muutakin kun ruokalistaan liittyvää :) Jälkkärin tilasin ranskaks, ja voi sitä onnistumisen tunnetta kun viesti meni perille!

Tässä pariskunta Baty: Alain & Gaelle

Jälkkäriä.. Kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa, voi iskä sun pitäis olla täällä!
Bienvenue, vaihtarikilot? : D

Vaikka ruoka-ajat on pitkiä ja ruoka tulee monessa osassa, pöydässä istutaan kuitenkin vaan yleensä kolmesti päivässä, aamupala on pieni ja illallinen syödään aika myöhään. Ei tää kuitenkaan oo musta ollenkaan huono systeemi, koska siinä välissä ei ihan oikeesti kerkee tuleen nälkä, koska edellinen ruokailu on ollu niin monipuolinen ja pitkä. Ehkäpä tähän jo pian tottuu! Oli muutenkin niin hyvä, että mentiin tonne ravintolaan, koska edelleen pariskunta on tosi sympaattinen, ja Rotarien nuorisovastaavana Alain tiesi kertoo mulle kaikkia juttuja mitä vuosi tulee sisältään ja muutenkin juteltiin kaikesta mahdollisesta. Alainin vaimo Gaelle on myös lupautunut oleen mun ns. kummitäti vuoden aikana, jolle voin aina soittaa tai tulla kertoon jos mulla on ongelmia tai ilosiakin asioita, ja koulun vierestä on muutenkin helppo tulla aina joskus kyläileen. Rotarit on ihana järjestö, kun ne oikeesti huolehtii :)

Eipä tässä kai sitten muuta! Tänään näiden Pariisissa asuva, toisiks vanhin poika Rêmi (en oo varma kirjotetaanko noin), tuli käymään nopeella visiitillä kotona, aamulla käytiin katedraalissa (menin ihan vapaaehtoisesti kuunteleen, olisin saanut jäädä kyllä kotiin nukkuunkin, mutta ranskalainen kirkko, kokemus sekin!) ja muuten ollaan vietetty leppoista sunnuntaipäivää chillaillen ja katellen näiden miljoonia matkustusalbumeja; tää perhe on kiertänyt varmaan jokaisen kolkan maailmassa Australiaa lukuunottamatta, ja sen kyllä huomaa! Kaikki seinät on täynnä kuvia Intiasta sun muilta reissuilta, muun muassa myös Rovaniemeltä lumen keskeltä, oh la la! ;)

Loppuun vielä kuva mun tulevasta koulusta! Kuva on siis otettu tän talon parvekkeelta, eli matka ei olis pitkä jos tässä asuis koko vuotensa : D Niin hassua, että tonne mä jo kymmenen päivän sisään kävelen ekaan koulupäivään, kääks!

Ei sillä, että haluaisin oikeesti elää näin herroiks joka päivä ja syödä tälläsissä ravintoloissa joka ilta, tai no mikäs siinä näin tarkemmin ajateltuna, haha.. : D Oikeestaan siks voisin melkeimpä jo nyt suositella vaihtarivuotta kaikille (hyvä näin kolmen päivän kokemuksella tietenkin:D) ketkä vähänkin siitä haaveilee tai on mahdollisuuksia mennä, koska tää tässä on just parasta; ei voi ikinä tietää ketä ihmisiä tapaa, minkä katon alla nukkuu, tai ylipäätään mitä edes tapahtuu seuraavaks! Jänskällä odotan huomista päivää ja uuden perheen tapaamista, joten ehkä olis aika jo kääntyä unten maille!

À la prochaine fois = seuraavaan kertaan,

et Bisous,

Johanna