le début parfait

Bonjooour ja tsaukkista pöytään!

Tässä sitä ollaan, maailman onnellisimpana vaihto-oppilaana Ranskassa! <3 Eka vuorokausi elelty vaihtarivuotta ja fiilikset katossa! Kaikki on menny niin hyvin aamusta asti lentoja myöten (laukutkin saatiin nipinnapin muutaman lisäkilon kanssa läpi, heh) ja tällä hetkellä makoilen isolla sängyllä valtavan kokosessa talossa, nukkuvien ranskalaisten yläkerrassa!  Ikkunasta näkyy kadun toisella puolella mun tuleva koulurakennus, jossa aloitan 3. syyskuuta. Tää kaupunki on vaan niin söpö, tällänen vanha ja pikkunen, täynnä kaikkia pikkukujia ja putiikkeja. Ihmiset täällä on ihania, ja ainakin tällä hetkellä mulla on kova kutina vatsan pohjalla, että tää vuosi tulee oleen elämyksellinen!

Karoliina ja lähtöpeukut koneessa

Eilen tavattiin siis viiden ranskattaren + Pariisissa vuotensa viettävän Iiron kanssa Helsingin lentokentällä. Muut vaihtaritytöt lensi eri puolille Ranskaa, joten ihan kaikki Suomen vaihtarit ei tulleet samalla lennolla. Lento nousi 9:25 up kohti korkeuksia ja ainakin musta tuntuu, että hermostustaso mutta sitäkin suurempi innostus oli mittarissa aika korkeella joka ikisellä meistä!
Meidän onneksemme lento kesti vaan sen kolme tuntia, osalla tosin vielä tuli perään vielä jatkolento. Lentokoneessa me sitten hepuloitiin suomitakeissamme Lilleen suuntaavaan Karoliinan kanssa (muut ranskattaret koneen takaosassa) ja yritettiin selvitä vatsanpohjalla lentävistä perhosista.

Karoliina, Nelli, Heidi, Essi ja Elli muutama minsa ennen lähtöö!

Ranskan puolella jo, whipii!

Onnellisesti laskeuduttiin Pariisin maalle, ja oli maailman parasta koska ilma oli oikeesti KUUMA, täällä on vielä ihan täyskesä! Sokkeloisella lentokentällä löydettiin jopa oikeeseen paikkaan, mihin jäätiin odottaan laukkuja (ranskalaisesti vähän myöhässä, mutta saatiinpahan kuitenkin:D) Oli ihanaa nähdä, kun ikkunan toisella puolella vilkutteli iloisia ranskalaisia suurten Welcome to France -kylttien kanssa! Mä tosin olin vähän orpolapsi, koska mun oma perhe oli vielä jossain lomalla, eikä ne sen takia tulleet hakeen mua vielä kentältä. Ekaan omaan perheeseeni suuntaan vasta maanantaina, ja tän viikonlopun vietän siis yhden Rotarien nuorisovastaavan perheessä, jotka on samalla myös mun ns. "kummeja" täällä Lavalissa.
Niimpä mä siis luulin, että tää nuorisovastaava tulis sinne kentälle, mutta siellä olikin ryhmä muita Rotary-ihmisiä sinisissä takeissaan, jotka soitteli ympäriinsä ja yritti selittää meille, mitä tapahtuu. Ellin ja Nellin kanssa meidät sit työnnettiin johonkin lentokenttäjunaan (?) ja lopulta päädyttiin ilmeisesti jonkun hotellin aulaan, joka oli täynnä muualta maailmasta tulleita vaihtareita odottamassa muiden saapumista.

Hymyileviä ranskaheppuja junassa

..ja me yritettiin hymyillä vaan kauniisti takaisin :D 

Siellä hotellin aulassa törmäsinkin heti vessajonossa mun puolalaiseen kaksoseen, Joannaan, enkä edes eka tajunnut että se on sama Joanna kenen kanssa olin jo jutellut alustavasti facebookissa! Oli muutenkin hauska nähdä kaikki ihmiset livenä, kun aikasemmin on nähny vaan kuvia netistä. Siellä me istuskeltiin muutama tunti jutustellen jet lagistä kärsivien amerikkalaisten ja muiden vaihtareiden kanssa. Ihmiset oli tosi mukavia, ja myönnän, että oli helpottavaa kuulla et oikeestaan kukaan ei ollu opiskellu ranskaa montaakaan vuotta, niin kuin en itekään! Suomen takin nähtyään yks ranskalainen Rotaryheppu myös kysy, et haluanko mä veden sijasta Lapin Kultaa :D Hienoa Suomen maine!

Muutaman tunnin jälkeen lähti bussikuljetus kohti Bretagnee, ja oli aika hyvästellä lopullisesti suomen kieli ja ranskattarista jäljelle jääneet Nelli ja Elli. Bussi suuntas siis tähän meidän piirin alueelle, jossa kaikki heitettiin omiin kaupunkeihinsa. Vaihtariporukka oli huippu, enkä malta oottaa ens viikolla tapahtuvaa Orientation Camppia samojen ihmisten kanssa!

Mä ja USA:sta ekan kerran ulkomaille matkustava iloinen Mag!

Osa vaihtariporukasta taukopaikalla
(vas. Itävalta, Kanada, Australia, Puola, Meksiko ja Brasilia)

Laval olikin bussin ensimmäinen etappi ja viiden vaihtarin, mukaanluettuna itseni, oli aika hypätä kyydistä pois. Ulkona odotteli rykelmä ranskaa höpöttäviä ihmisiä ja ilmakin oli täydellisen lämmin! Siellä tarjottiin juotavaa ja jotain ranskalaista keksin tapasta juttua, annettiin paljon poskipusuja ja otettiin kuvia. Ihmiset oli tosi ystävällisiä ja kovasti yritettiin ymmärtää (eli näyttää uskottavilta), mitä kaikki meille höpötteli!

Mun eka perhe oli siis siellä lomalla, joten mua oli vastassa nuorisovastaavan vaimo ja 20 v. poika Pierre, joka on muutama vuosi sitten viettänyt vaihtarivuoden USA:ssa. Enkku siis suju paremmin kuin hyvin, joka oli ihan helpottavaa näin alkuun. Autolla ajeltiin Lavalin keskustaan päin, ja olin ihan ihmeissäni kuinka kaunis tää paikka oikeesti oli! (Google mapsista ei olis ehkä kannattanut kyyläillä liikaa..) Hetken päästä vastassa odotteli talo, toisin sanoen ISO talo, johon eksyin melkein ekan huoneen jälkeen! Mulle esiteltiin kaikki huoneet, joita oli varmaan miljoona, ja tunsin oloni vähän jokskin vanhan ajan kreivittäreks, kun mulle esiteltiin mun huone. Parisänky ja oma kylppärikin, ei paha ollenkaan ;) Tää talo on tosi hieno, täynnä maalauksia ja vanhoja huonekaluja, mut silti kodikas! Perheeseen kuuluu siis vielä Pierren lisäks kaks muutakin lasta, jotka on jo muuttaneet kotoa pois, joten tila ei olis loppunu kesken vaikka monelle muullekin vaihtarille.

Onnellinen vaihtari (väliaikaisessa) huoneessaan!

Nuorisovastaava Alain tuli töistä illemmalla, esiteltiin toisemme ym, mutta pahoitellen se lähti vaimonsa kanssa johonkin ulos illaks. Niimpä nautin ensimmäisen ranskalaisen illallisen (hyvää sellasta piirasta ja salaattia) ainoostaan Pierren kanssa, jolta olin saanut heti autossa kutsun lähtee viettään illanistujaisia mukaan sen kavereiden kanssa! Ihanaa, kun täällä ollaan niin vastaanottavaisia ja kohteliaita, kysytään kokoajan onko kaikki hyvin ja tarviiko jotain lisää. Muutenkin ihmiset on paljon läheisempiä ja antelee suukkoja poskelle, ihan sama olitko joku random vaihtari vai oma poika :)

Pierre- (melkein host)veljen kanssa lähdettiin ruoan jälkeen ulos käveleen ja otettiin matkalta mukaan sen paras kaveri Jack. Seuraan liitty sitten vähitellen muita kavereita, joiden pälätystä yritin kovasti ymmärtää. Onneks kaikki käänsi juttuja välillä englanniks, että pysyin vähän paremmin kärryillä. Ilta oli tosi hauska ja kaikki oli mukavia ja ystävällisiä, kyseli paljon kysymyksiä Suomesta ja kulttuurieroista ja opetti mulle ranskalaisia tapoja. Siinä istuskeltiin muutama tunti, kunnes lähettiin sit vaan kotiin nukkumaan. Oon maailman kiitollisin, että koko ensimmäinen päivä suju niin hyvin loppuun asti, ja että kaikki on vielä vasta alussa! Eiköhän tästä tuu unohtumaton vuosi :)

Laval illalla

Laval aamulla pilvisäällä, näkymä kylppärin ikkunasta (Check myös palmu tuolla oikeella, juuhuu!)

Sainpa kirjoitettua kunnon sepostuksen alkuun, nyt kun oli kunnolla aikaa! Nyt lähen kattoon puhelinhommaa maman kanssa keskustaan, joten myöhemmin taas!

P.S. Kirjotin tota alkua illalla, mutta en jaksanu kirjottaa loppuun joten älkää ihmetelkö, tässä on menny yö välissä!

Á bientôt cheris,
Johanna