de belle vie

Bonjour,

Terveisiä täältä, ekan perheen matalasta majasta! Myönnän, että vähän syke nousi maanantai-aamulla kun ovikello soi ja host-isä tuli noutamaan mut, mutta turhaan; tää perhe on fantastique! Kaikki on just sellasia kun host-perheen kuuluukin olla: ne ei pidä mua special-vieraana, vaan otti heti niinikään perheenjäseneks. Laitan astioita siinä missä muutkin ja elelen elämää samanlailla kun kotona. Saan nukkua pitkään jos nukuttaa, lauleskella keittiössä ja muutenkin, täällä voi olla ihan oma ittensä :) Koko perhe on niin tällänen tavallinen ja symppis, otti mut heti mukaan juttuihin ja opin joka päivä jotain uutta! Rakastan että tää perhe on niin aktiivinen, kaikki on innostuneita näyttään joka kolkan Lavalista, ja matkalla supermarkettiin host-iskä jo vähän lupaili, että myöhemmin lähettäis katsoon ainakin Pariisia, Rennesiä, jossa isovanhemmat asuu ja Nantesia, johon isosisko Aurore muuttaa opiskeleen ensi viikolla!! France, I'm ready, je suis prête!

Aurore 19, Benjamin 17, äiskä Martine & isukki Francois + kissa
La famille <3

Täällä on jotenkin tosi kotoisaa muutenkin ja tää talo muistuttaa sisältä ihan meidän Suomen naapureitten taloo :) Täällä on kaks kissaa ja iso puutarha monine omenapuineen, terveisiä naapuriin!

Jotenkin mä nautin tästä että kaikki on niin samanlaista, mutta silti niin erilaista. Ihmiset tekee ihan samoja asioita kuin Suomessakin, mutta vaan vähän eri tavalla ja eri kieltä puhuen. Sisään marssitaan suoraan kengillä, mutta ei niillä koko päivää tarvii hengailla. Ruokarytmi ja perusruoat on vähän erilaisia, mutta kuitenkin hyviä! Esim perunan tilalla käytetään tosi paljon papuja ja ruoan jälkeen tulee usein juustoja pöytään. Host-iskä yritti kovasti opettaa, mistä eläimestä tulee mikäkin, ja eilen yritin niitä paiseissa muistella :D Melkein meni nappiin, mutta lammas ja lehmä vähän sekottu, hups..
Jo kolmessa päivässä on tullut niin monta uutta makua, että huh! Eilen illalla simpukoita for the first time, ja ne oli oikeesti hyviä! Sitä edellisenä päivänä kylmää gulassi-keittoa ja sellasia kreppejä, plus vaikka mitä muuta. Mutta täällä kaikki vaan maistuu hyvältä! :D Eilen sain kovat naurut, kun selitin kuinka erilaista maito on Suomessa ja join sitä ihan innolla, sit host-sisko laitto sellasen "riisimaidon" pöytään ja sain kauheen slaagin kun maistoin sitä!! Niin hyvää, ja luulin ettei sitä saa Ranskasta!
Yks ilta tultiin myöhään kotiin leffasta ja Benjamin kysy, haluunko maistaa sellasta vaaleenviolettia veteen sekotettavaa juomaa. No mikäs siinä, ja voi nams! Se oli kun mehutiivistettä, mutta peräisin jostain kukasta?? Se oli sellasta, mitä tekis aina mieli kipeenä!

Mutta noniin, ehkä tää riitti jo ruuasta :D

Toinen kisuli haluu katseesta päätellen murhata mut?? Haha eivais, täällä hehkuttaa onnellinen lemmikinomistaja! Noilla kissoilla vaan on niin hankalat nimet, etten muista niitä vieläkään vaikka ne on sanottu mulle varmaan sata kertaa..... Tää mun kieli on niin hukassa!!

Heti ensimmäisenä päivänä Aurore lähti mulle näyttään "downtownia", eli ns. keskustaa Lavalissa. Mentiin sinne pyörällä, joka on samalla mun tuleva koulumatka. Aurore valmistu tänä vuonna samasta koulusta kun mä oon menossa, joten käytiin kattoon vähän paikkoja ja missä kaikki sijaitsee. Jotkut lukijat ehkä muistaa, kun tyytyväisenä joskus kaikille kerroin, kuinka luulin lukeneeni koulun sivuilta että se sisältää vaan n. 300 oppilasta, eli mukavan pienen määrän. Täällä sainkin kuulla, että se on just se mun pelkäämäni yli tuhannen oppilaan koulu, o-ou! Hienosti osasin lukea, eikö? :D
Joka tapauksessa, ehkä tästä selvitään, koska Ranskassa pysytään saman luokan kanssa melkein kokoajan, eli täällä ei opiskella sillain kurssikohtasesti. Täällä on myös kolme linjaa; tiede, kirjallisuus ja ekonomi (?) ja niiden perusteella tehdään oma lukkari, ja oikeestaan pysytään aika lailla samalla alueella koulua koko päivän ajan. Ennen vaihtoo tehdyn kirjeen perusteella mut laitettiin kirjallisuuslinjalle, (KIITOS, en tiiä miten olisin selvinny ranskankieliselle matikan- ja fysiikantunnilla...) johon kuuluu siis paljon kieliä; ranskaa, enkkua, espanjaa.. Sit jonkin verran historiaa ja filosofiaa ja lisäks, valinnaista musiikkia 8 tuntia viikossa! Woop, I like it!

Koulun portit häämöttää...

 Käytiin myös vaan kierteleen joka paikassa, ja Auroren kanssa oli helppo tulla juttuun koska englanti suju niin hyvin pari vuotta sitten vietetyn Kanadavuoden jälkeen. Käytiin kahvilla ja juteltiin kaaaikesta mahdollisesta, meistä tuli heti siskokset :)

Tässä nyt pari katukuvaa, että pysyy paremmin kärryillä.

Eka macaron Ranskassa!

Batyjen talo koulukadun puolelta, oikeella alhaalla oli mun viikonloppuhuone!

Tiistaina sain kunnon kielikylpyä, kun mentiin ulos Benjaminin ja sen kavereiden kanssa. Kukaan ei puhunut enkkua, ja slangi + NOPEA puhe ei oikein kerennyt pääseen mun aivoihin asti. Ehkä sana sieltä täältä, ja aihe aina toisinaan oli selvä. Siihen se sit jäikin, mutta ehkä tää tästä! Nyt vaan tsemppi päälle, niin ehkä mä vielä jonain päivänä opin! Benjamin olikin ainoo, joka enkkua puhu ja uskollisena käänsi mulle kaiken mitä vaan kerkes, merci frére!! Hengailtiin pari tuntia vaan ulkona, käytiin Subwayssa syömässä ja illaks mentiin leffaan. Täällä kaikki on dubattu ranskaks, joten parhaani yritin myös leffan katselussa! Ainakin se oli tosi action, ja yks päätähdistä oli Johny Depp, joten pas de probléme! Leffan jälkeen lupasinkin, että tän vuoden lopussa katon ton leffan uudelleen ja katon ymmärränkö yhtään enempää, mikä olis todellakin tarkotus :D

Leffaseura vasemmalta: Benjamin & tyttöystävä Elisa, Marc-Antoine, Alex ja Elise

Eilen nukuttiin pitkään (nukuin niin pitkään että hävettää, heräsin ihan puulla päähän lyötynä suoraan lunchille, tais matkaväsymys vähän painaa.. Oh no, onneks kaikki vaan nauro kun pyytelin pardon pardon ja lupas seuraavana päivänä tulla koputteleen, etten myöhästy kroisanteilta :D) ja käytiin kuluttamassa vähän juustoja pois uimalla kilsa Auroren kanssa lähistöllä olevilla uima-altailla. Siellä oli halli, jossa oli sisäaltaat mutta myös ulkoallas, joka näytti vähän Helsingin stadikalta pienemmässä koossa. Sinne voi mennä kuulemma ihan talvellakin jos on hyvä ilma, ah! Lopuks otettiin kunnon auringot valkoseen ihoon, onneks kesää on vielä jäljellä!

Illalla skypettelin ekaa kertaa Suomeen päin ja Aurore tuli puhelimen kanssa kuunteleen mun suomen kieltä viereen.. Kuulemma trés belle langue, kaunis kieli :D En ihan tiiä, sanoko se sen vaan kohteliaisuudesta, mutta makunsa kullakin, haha!

Tänään lähtee ranskan tsemppaus neljän päivän Vannesin leirillä, jossa ohjelmassa muun muassa paljon hauskanpitoo muiden vaihtareiden kanssa, ranskan kielen opettelua, kaupunkikierrosta sun muuta mukavaa! I'm excited!

Muuten oon erittäin onnellinen että pääsin näin ihanaan perheeseen, haluun elää päivän kerrallaan ja kirjottelen joka ilta onnellisena pienen tiivistelmän eletystä päivästä ylös. En haluu ajatella päivää, että muutan toiseen taloon! Meillä jotenkin synkkas heti alusta alkaen, ja on jo hetkiä et kaikki vaan naureskelee jollekin turhalle asialle iltatunneilla, pestään hampaita veljen kaa niin et melkein tukehdutaan hammastahnaan, tai muuten vaan ollaan ja eletään normaalia lomaelämää. Nää myös tykkäs salmiakista niinkun Batynkin perhe, jolla luulin vaan olevan laajentunu makuaisti niin paljosta matkustelusta! Ranskassa on kuulemma joku karkki, joka muistuttaa vähän salmiakkia, ja varsinkin host-äiti napsi tätä meidän salmiakkia suuhun ihan innoissaan! Hmm, ehkä mun täytyy maistaa tätä ranskalaisten salmiakkikopioo, koska tää todellakin sai mut yllättyyn.. Katotaan mitä tulee vastaan!

Mutta nyt täytyy lähtee pakkaan ettei taas jää kaikki viimetippaan : D
Hauskaa päivänjatkoa itse kullekin, take care!

La maison etupihalta

ja tälläsiä kasvaa takapihalla gardenissa <3

Á bientôt et bisous,
Johanna

https://www.youtube.com/watch?v=5NV6Rdv1a3I

Tästä tulee aina mieleen eka ilta Ranskassa,

enkä edes tienny että tää on tästä maasta kotosin. Aina oppii uutta.

le premier week-end

Ensimmäinen viikonloppu hurahti siinä, ja paljon on jo kerennyt tapahtuun! Hassusti musta kuitenkin tuntuu, että olisin viettänyt täällä aikaa jo paljon kauemminkin, vaikka lähdöstä on vasta sen kolme päivää. Ei sen takia, että täällä olis tylsää tai aika menis hitaasti, vaan ehkäpä siks, että mun pää on vielä vähän alkuhuumassa enkä ihan oikein oo vieläkään sisäistänyt, että tää on oikeesti todellista!

Huomenaamulla on ilmassa jännityksen paikat, nimittäin tänään saapui mun ensimmäinen perhe lomiltaan, ja pääsen majottuun ihan vakituiseen ekaan Ranska-kotiin, jippii! Ei kuitenkaan mitään probleemaa, että pääsin aloittaan vaihtovuoteni täällä Batyn perheessä - päinvastoin, tää pariskunta on wonderful! Pierren lähdettyä eilen rantakaupunkiin lomille oon siis ollut ainoon lapsen roolissa, ja kyllä juttelu sujuu ihan lennokkaasti näillä vanhemmillakin. Ranskalaisella aksentilla, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä! Nää on niin hassuja, ihan kun vastarakastuneita, ja tänään tää isä naurahtaen totes: "We are old, but happy!" <3
(Eikä ne oikeesti ees oo old, vaan 53!)

Asiasta kukkaruukkuun, eilen päästiin puhelinkaupoille mamman kanssa. Luulin aluks, että olisin saanu pitää ihan tän mun oman puhelimen, mutta asiaa ymmärtämättömistä syistä sainkin lahjaks oikein nostalgisen Samsungin simpukkapuhelimen! Ainakin tää puhelin on erittäinkin hieno, kevyt ja mageen punanen ;) Tosin, sillä voi soittaa ja viestitellä mieluiten vaan Ranskassa, muuten tulee aika kalliiks! Skype siis kunniaan, ellen saa internettiä ja watsappia toimiin myöhemmin tossa omassakin puhelimessa. Let's see what happens!

Back to basics, baby!

Alain, eli perheen isä ja nuorisovastaava, on myös ehkä maailman paras kotikokki; sellasta kevyttä neljän ruokalajin lounasta ja päivällistä on tässä tullut jo maisteltua pariin otteeseeen! Aamulla heräsin kroisantille ja kaakaolle (mitä juotiin sellasesta murokulhosta? :D) ja hetkee myöhemmin tuli kutsu shamppanjalle alakertaan ihan vaan tervetuliaistaan mun saapumista Lavaliin!

Älä huoli äiti, vain yksi lasillinen :)

Eilen mentiin myös illalla syömään ravintolaan "Le Bistro de Paris" ja voi HUH mitä nannaa! Alkuruoka, pääruoka, jälkkäri, ja vielä senkin jälkeen tarjoilijoilta Pannacotta-yllärijälkkäri.. Oivoivoi, nälkä oli kyllä kaukana tän illan jälkeen : D

Nää tarjoilijat oli niin hupasia ja jutteli kaikkee muutakin kun ruokalistaan liittyvää :) Jälkkärin tilasin ranskaks, ja voi sitä onnistumisen tunnetta kun viesti meni perille!

Tässä pariskunta Baty: Alain & Gaelle

Jälkkäriä.. Kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa, voi iskä sun pitäis olla täällä!
Bienvenue, vaihtarikilot? : D

Vaikka ruoka-ajat on pitkiä ja ruoka tulee monessa osassa, pöydässä istutaan kuitenkin vaan yleensä kolmesti päivässä, aamupala on pieni ja illallinen syödään aika myöhään. Ei tää kuitenkaan oo musta ollenkaan huono systeemi, koska siinä välissä ei ihan oikeesti kerkee tuleen nälkä, koska edellinen ruokailu on ollu niin monipuolinen ja pitkä. Ehkäpä tähän jo pian tottuu! Oli muutenkin niin hyvä, että mentiin tonne ravintolaan, koska edelleen pariskunta on tosi sympaattinen, ja Rotarien nuorisovastaavana Alain tiesi kertoo mulle kaikkia juttuja mitä vuosi tulee sisältään ja muutenkin juteltiin kaikesta mahdollisesta. Alainin vaimo Gaelle on myös lupautunut oleen mun ns. kummitäti vuoden aikana, jolle voin aina soittaa tai tulla kertoon jos mulla on ongelmia tai ilosiakin asioita, ja koulun vierestä on muutenkin helppo tulla aina joskus kyläileen. Rotarit on ihana järjestö, kun ne oikeesti huolehtii :)

Eipä tässä kai sitten muuta! Tänään näiden Pariisissa asuva, toisiks vanhin poika Rêmi (en oo varma kirjotetaanko noin), tuli käymään nopeella visiitillä kotona, aamulla käytiin katedraalissa (menin ihan vapaaehtoisesti kuunteleen, olisin saanut jäädä kyllä kotiin nukkuunkin, mutta ranskalainen kirkko, kokemus sekin!) ja muuten ollaan vietetty leppoista sunnuntaipäivää chillaillen ja katellen näiden miljoonia matkustusalbumeja; tää perhe on kiertänyt varmaan jokaisen kolkan maailmassa Australiaa lukuunottamatta, ja sen kyllä huomaa! Kaikki seinät on täynnä kuvia Intiasta sun muilta reissuilta, muun muassa myös Rovaniemeltä lumen keskeltä, oh la la! ;)

Loppuun vielä kuva mun tulevasta koulusta! Kuva on siis otettu tän talon parvekkeelta, eli matka ei olis pitkä jos tässä asuis koko vuotensa : D Niin hassua, että tonne mä jo kymmenen päivän sisään kävelen ekaan koulupäivään, kääks!

Ei sillä, että haluaisin oikeesti elää näin herroiks joka päivä ja syödä tälläsissä ravintoloissa joka ilta, tai no mikäs siinä näin tarkemmin ajateltuna, haha.. : D Oikeestaan siks voisin melkeimpä jo nyt suositella vaihtarivuotta kaikille (hyvä näin kolmen päivän kokemuksella tietenkin:D) ketkä vähänkin siitä haaveilee tai on mahdollisuuksia mennä, koska tää tässä on just parasta; ei voi ikinä tietää ketä ihmisiä tapaa, minkä katon alla nukkuu, tai ylipäätään mitä edes tapahtuu seuraavaks! Jänskällä odotan huomista päivää ja uuden perheen tapaamista, joten ehkä olis aika jo kääntyä unten maille!

À la prochaine fois = seuraavaan kertaan,

et Bisous,

Johanna

le début parfait

Bonjooour ja tsaukkista pöytään!

Tässä sitä ollaan, maailman onnellisimpana vaihto-oppilaana Ranskassa! <3 Eka vuorokausi elelty vaihtarivuotta ja fiilikset katossa! Kaikki on menny niin hyvin aamusta asti lentoja myöten (laukutkin saatiin nipinnapin muutaman lisäkilon kanssa läpi, heh) ja tällä hetkellä makoilen isolla sängyllä valtavan kokosessa talossa, nukkuvien ranskalaisten yläkerrassa!  Ikkunasta näkyy kadun toisella puolella mun tuleva koulurakennus, jossa aloitan 3. syyskuuta. Tää kaupunki on vaan niin söpö, tällänen vanha ja pikkunen, täynnä kaikkia pikkukujia ja putiikkeja. Ihmiset täällä on ihania, ja ainakin tällä hetkellä mulla on kova kutina vatsan pohjalla, että tää vuosi tulee oleen elämyksellinen!

Karoliina ja lähtöpeukut koneessa

Eilen tavattiin siis viiden ranskattaren + Pariisissa vuotensa viettävän Iiron kanssa Helsingin lentokentällä. Muut vaihtaritytöt lensi eri puolille Ranskaa, joten ihan kaikki Suomen vaihtarit ei tulleet samalla lennolla. Lento nousi 9:25 up kohti korkeuksia ja ainakin musta tuntuu, että hermostustaso mutta sitäkin suurempi innostus oli mittarissa aika korkeella joka ikisellä meistä!
Meidän onneksemme lento kesti vaan sen kolme tuntia, osalla tosin vielä tuli perään vielä jatkolento. Lentokoneessa me sitten hepuloitiin suomitakeissamme Lilleen suuntaavaan Karoliinan kanssa (muut ranskattaret koneen takaosassa) ja yritettiin selvitä vatsanpohjalla lentävistä perhosista.

Karoliina, Nelli, Heidi, Essi ja Elli muutama minsa ennen lähtöö!

Ranskan puolella jo, whipii!

Onnellisesti laskeuduttiin Pariisin maalle, ja oli maailman parasta koska ilma oli oikeesti KUUMA, täällä on vielä ihan täyskesä! Sokkeloisella lentokentällä löydettiin jopa oikeeseen paikkaan, mihin jäätiin odottaan laukkuja (ranskalaisesti vähän myöhässä, mutta saatiinpahan kuitenkin:D) Oli ihanaa nähdä, kun ikkunan toisella puolella vilkutteli iloisia ranskalaisia suurten Welcome to France -kylttien kanssa! Mä tosin olin vähän orpolapsi, koska mun oma perhe oli vielä jossain lomalla, eikä ne sen takia tulleet hakeen mua vielä kentältä. Ekaan omaan perheeseeni suuntaan vasta maanantaina, ja tän viikonlopun vietän siis yhden Rotarien nuorisovastaavan perheessä, jotka on samalla myös mun ns. "kummeja" täällä Lavalissa.
Niimpä mä siis luulin, että tää nuorisovastaava tulis sinne kentälle, mutta siellä olikin ryhmä muita Rotary-ihmisiä sinisissä takeissaan, jotka soitteli ympäriinsä ja yritti selittää meille, mitä tapahtuu. Ellin ja Nellin kanssa meidät sit työnnettiin johonkin lentokenttäjunaan (?) ja lopulta päädyttiin ilmeisesti jonkun hotellin aulaan, joka oli täynnä muualta maailmasta tulleita vaihtareita odottamassa muiden saapumista.

Hymyileviä ranskaheppuja junassa

..ja me yritettiin hymyillä vaan kauniisti takaisin :D 

Siellä hotellin aulassa törmäsinkin heti vessajonossa mun puolalaiseen kaksoseen, Joannaan, enkä edes eka tajunnut että se on sama Joanna kenen kanssa olin jo jutellut alustavasti facebookissa! Oli muutenkin hauska nähdä kaikki ihmiset livenä, kun aikasemmin on nähny vaan kuvia netistä. Siellä me istuskeltiin muutama tunti jutustellen jet lagistä kärsivien amerikkalaisten ja muiden vaihtareiden kanssa. Ihmiset oli tosi mukavia, ja myönnän, että oli helpottavaa kuulla et oikeestaan kukaan ei ollu opiskellu ranskaa montaakaan vuotta, niin kuin en itekään! Suomen takin nähtyään yks ranskalainen Rotaryheppu myös kysy, et haluanko mä veden sijasta Lapin Kultaa :D Hienoa Suomen maine!

Muutaman tunnin jälkeen lähti bussikuljetus kohti Bretagnee, ja oli aika hyvästellä lopullisesti suomen kieli ja ranskattarista jäljelle jääneet Nelli ja Elli. Bussi suuntas siis tähän meidän piirin alueelle, jossa kaikki heitettiin omiin kaupunkeihinsa. Vaihtariporukka oli huippu, enkä malta oottaa ens viikolla tapahtuvaa Orientation Camppia samojen ihmisten kanssa!

Mä ja USA:sta ekan kerran ulkomaille matkustava iloinen Mag!

Osa vaihtariporukasta taukopaikalla
(vas. Itävalta, Kanada, Australia, Puola, Meksiko ja Brasilia)

Laval olikin bussin ensimmäinen etappi ja viiden vaihtarin, mukaanluettuna itseni, oli aika hypätä kyydistä pois. Ulkona odotteli rykelmä ranskaa höpöttäviä ihmisiä ja ilmakin oli täydellisen lämmin! Siellä tarjottiin juotavaa ja jotain ranskalaista keksin tapasta juttua, annettiin paljon poskipusuja ja otettiin kuvia. Ihmiset oli tosi ystävällisiä ja kovasti yritettiin ymmärtää (eli näyttää uskottavilta), mitä kaikki meille höpötteli!

Mun eka perhe oli siis siellä lomalla, joten mua oli vastassa nuorisovastaavan vaimo ja 20 v. poika Pierre, joka on muutama vuosi sitten viettänyt vaihtarivuoden USA:ssa. Enkku siis suju paremmin kuin hyvin, joka oli ihan helpottavaa näin alkuun. Autolla ajeltiin Lavalin keskustaan päin, ja olin ihan ihmeissäni kuinka kaunis tää paikka oikeesti oli! (Google mapsista ei olis ehkä kannattanut kyyläillä liikaa..) Hetken päästä vastassa odotteli talo, toisin sanoen ISO talo, johon eksyin melkein ekan huoneen jälkeen! Mulle esiteltiin kaikki huoneet, joita oli varmaan miljoona, ja tunsin oloni vähän jokskin vanhan ajan kreivittäreks, kun mulle esiteltiin mun huone. Parisänky ja oma kylppärikin, ei paha ollenkaan ;) Tää talo on tosi hieno, täynnä maalauksia ja vanhoja huonekaluja, mut silti kodikas! Perheeseen kuuluu siis vielä Pierren lisäks kaks muutakin lasta, jotka on jo muuttaneet kotoa pois, joten tila ei olis loppunu kesken vaikka monelle muullekin vaihtarille.

Onnellinen vaihtari (väliaikaisessa) huoneessaan!

Nuorisovastaava Alain tuli töistä illemmalla, esiteltiin toisemme ym, mutta pahoitellen se lähti vaimonsa kanssa johonkin ulos illaks. Niimpä nautin ensimmäisen ranskalaisen illallisen (hyvää sellasta piirasta ja salaattia) ainoostaan Pierren kanssa, jolta olin saanut heti autossa kutsun lähtee viettään illanistujaisia mukaan sen kavereiden kanssa! Ihanaa, kun täällä ollaan niin vastaanottavaisia ja kohteliaita, kysytään kokoajan onko kaikki hyvin ja tarviiko jotain lisää. Muutenkin ihmiset on paljon läheisempiä ja antelee suukkoja poskelle, ihan sama olitko joku random vaihtari vai oma poika :)

Pierre- (melkein host)veljen kanssa lähdettiin ruoan jälkeen ulos käveleen ja otettiin matkalta mukaan sen paras kaveri Jack. Seuraan liitty sitten vähitellen muita kavereita, joiden pälätystä yritin kovasti ymmärtää. Onneks kaikki käänsi juttuja välillä englanniks, että pysyin vähän paremmin kärryillä. Ilta oli tosi hauska ja kaikki oli mukavia ja ystävällisiä, kyseli paljon kysymyksiä Suomesta ja kulttuurieroista ja opetti mulle ranskalaisia tapoja. Siinä istuskeltiin muutama tunti, kunnes lähettiin sit vaan kotiin nukkumaan. Oon maailman kiitollisin, että koko ensimmäinen päivä suju niin hyvin loppuun asti, ja että kaikki on vielä vasta alussa! Eiköhän tästä tuu unohtumaton vuosi :)

Laval illalla

Laval aamulla pilvisäällä, näkymä kylppärin ikkunasta (Check myös palmu tuolla oikeella, juuhuu!)

Sainpa kirjoitettua kunnon sepostuksen alkuun, nyt kun oli kunnolla aikaa! Nyt lähen kattoon puhelinhommaa maman kanssa keskustaan, joten myöhemmin taas!

P.S. Kirjotin tota alkua illalla, mutta en jaksanu kirjottaa loppuun joten älkää ihmetelkö, tässä on menny yö välissä!

Á bientôt cheris,
Johanna

Time is on

Hahha, en todellakaan tiedä tarkottaako toi otsikko sitä mitä luulen sen tarkottavan, mutta onneks suuntana onkin patonkimaa, jossa yritän heittää englannin mahdollisimman nopee kauas pois!

Tää on vaan niin hullua, mun olis pitäny olla nukkumassa jo ajat sitten mutta tällä hetkellä se on mission impossible, koska mitäs se kello näyttääkään... 9 tuntia ja risat, niin vaihtarikone ampasee kohti taivasta. Tällä viikolla oon halannu, itkeny, halannu, ikävöinyt jo valmiiks ja halannut vielä lisää, ainakin miljoona ja yks kertaa. Nää on mun ensimmäiset hyvästelyt näin pitkälle ajalle, ja kaikki tuntuu niin epätodelliselta! Rakastan mun kavereita yli kaiken ja oon maailman kiitollisin, että oon saanut tutustua niin moneen ihanaan ihmiseen <3 Vuosi ilman teitä kuulostaa tällä hetkellä aika omituiselta ajatukselta, mutta jos aika rullaa samaa tahtia kun tähänkin asti, niin johan sitä kohta ollaan jo täällä takas! No worries, these weren't goodbyes!

<3

Huomenna koittaa se hetki, että saa unohtaa kaiken maailman bucket listit ja tekemättömät tehtävät, se on sitten harmi jos jotain on unohtunu! Kaikki näyttää vihdoinkin hyvältä, pinssit ja käyntikortit ready, bleizer valmiina henkarissa ja matkalaukut tuskaisen tavarakarsimisen jälkeen pakattuina. Passikin toivon mukaan on vielä voimassa, joten eiköhän näillä jo päästä aika hyvin vaihtisvuoden alkuun!

Tää oli mun tavote 23 kilogrammaan, mut ei ihan onnistunu :)

suuret luomukset

tuliaista ja meniäistä

Nää päivät on olleet kyllä yhtä hullunmyllyä, mun elämäni ihanimpia mutta hirveimpiä, itkusimpia ja tällä hetkellä fiilis niiin jännittynyt, mutta innokas!! Jälkeenpäin oon saanut myös ihan fantastisia läksiäislahjoja, omatekemiä kirjoja, joihin on nähty ihan sairaasti vaivaa ja koottu kaikki parhaat muistot! Vesiputoukset on tulvinu jo yli vähän ehkä liikaakin, mutta ainakin tiedän että aina lueskeltavaa, jos sadekeli yllättää tai tylsyys iskee jollekin päivälle. Myös sinisen väristä survival foodia (ja vähän myös terveellisempää eli hapankorppua) on keräilty kavereilta, joten life looks nyt siltä että ehkäpä mä just ja just pärjään ;)
Kiitos kaikille ihan valtavasti, mun tulee teitä ihan hirmunen ikävä <3 Mutta seikkailu saa nyt alkaa, ja Suomielämä kukoistaa sit taas ens kesänä! Let's go, On y va!

Kaks minuuttia aikaa että vuorokausi vaihtuu, nyt lopetan.
Hyvästi Suomi ja kaikenväriset otukset, pitäkää nyt itsestänne huolta ja nähdään nopeemmin kun pian!

 Bisous et je vous aime,
Johanna

https://www.youtube.com/watch?v=GZLkw9io9C0

lähtölaskentaa

Heippatirallaa tout le monde!
Paljon on taas tapahtunut ja päivät kuluu nopeemmin kuin koskaan. Huiman kesänlopun tuloksena tässä sitä nyt ollaan; viikon eli seitsemän päivän päässä Helsinki-Vantaan kiitoradasta! Pöydällä kummittelee punainen "Must to do before France" -lista, josta vielä ikävästi paistaa muutama kohta, joita pitäisi yliviivata. Onneks kuitenkin ne "pääasiat" on tullut jo edes jotenkuten hoidettua ja läksiäiset juhlittu ehjinnahoin, ehkäpä tässä on turha ressailla enää ylimäärästä. Eikä tässä kauaa enää näytä olevan siihen että saa jo istahtaa koneeseen (rentona kuin porkkana, veikkaisin) kera kahdeksan sinitakkisen kaverin ja alkaa vaan elään sitä vaihtarin elämää, josta jo liian kauan on haaveiltu!

 Viime viikolla tuli miitattua toisen kerran samaan maahan suuntaavia ranskatyttöjä, tällä kertaa aurinkoisessa Helsingissä. Oon kyllä niin onnellinen, millanen tuuri meille sattui just näille kahdelle päivälle, koska jälleen kerran lämmin helle yllätti ja kaupunki kuhisi niin iloisia pääkaupunkilaisia kuin turistejakin! Miitti eteni melkein samaa rataa kuin edelliskerralla Tampereella; rautatieaseman aamua, kahvilakierrosta, naurua, blogikuvailua, maailman parasta ravintolaruokaa, pientä sekoilua, päivienlaskentaa ja kävelyä melkein maailman ympäri :)
Ihana päivä, ihanat ranskattaret <3

Pakollista turistikuvailua :D

Team Seinäjoki - Kangasala

Pestopasta = best mate, nams!

Paikallisopas Ellikin pääsi tällä kertaa mukaan! Ja Heidi kaverina :)

Nelli & pique-nique

 

Ja koska kilometripostaukset näyttää olevan tää mun juttu, jatkanpa samaa rataa. (Voi huh, jos tää menee jo Suomessa tähän niin toivottavasti pysyy jutut paremmin ajantasalla Ranskan puolella..)

Saman viikon torstaina oli vuorossa tyttöporukalla vietetyt läksiäiset, joista onneks hengissä selvittiin. En osannut yhtään ajatella, oliko päivän tarkoitus olla iloinen vai kyynelten täyttämä, joten molempiinhan illan aikana päädyttiin. Naurua, ruokaa, kyyneliä, Nooran yllärilauluohjelmaa ja halauksia kaiken edestä. Olin vähän confused koko päivästä, sekä hyvällä että haikeella tavalla, enkä oikein tiedä olinko sekasin onnesta vai surusta illalla nukahtaessa. Siitä mä kuitenkin oon varma, että mulla on maailman parhaat ystävät ja ikävä tulee oleen aivan MIELETÖN <3

Sain myös paljon ihan mahtavia läksiäislahjoja, joiden voimalla pärjäis varmasti vaikka valtamerien takana! Kukkia, suklaata ja survival bag - eiköhän näillä pärjäillä! Kuvia en siinä hätäkässä tajunnut paljookaan räpsiä, mutta ehkäpä mä myöhemmin lisään teille kuvan mun pinkistä apinapehmolelusta ja kuumimmasta yökkäristä maan päällä (=survival bagin sisältö). Tässä kuitenkin vielä kakku päivää piristämään, koska sillehän on aina tilaa niin mahassa kuin blogissakin ;)

(Oikeesti oon vaan niin ylpee tästä keittiöluomuksesta että halusin välttämättä julkaista sen)

Läksiäisten jälkeisenä viikonloppuna lopeteltiin lomaa kuuden tytön voimin Orivedellä mökillä, ja sinne hujahtikin viimeiset viralliset lomapäivät! Mutta noniin, Ranskassa sit enemmän näitä kirjotuksia mutta pienemmässä muodossa, lupaan!!
7 jours et trop d'enthousiasme, näkyillään pian!

Mä ja mun uus reppukaveri ready to trip!

Ei muuta kuin illanjatkoja ja

halataanhan vielä kun keretään!

Bisous, Johanna 

https://www.youtube.com/watch?v=nGiDOVfKNTk