"la folle journée"

Välillä tulee hetkiä, ettei huvita koko Ranska ja tulee mietittyä että onko tässä mitään järkee, mutta toisina päivinä sitä taas vaan katsoo ympärilleen ja ajattelee, että onneks tuli lähdettyä. Viime viikonloppuna oli sellanen olo, ja nyt on kyllä hyvä fiilis!

Joskus sain viestin puhelimeen: "hauskaa ja kulttuurellista vuotta Ranskaan'", ja viikonloppuna se tuli kyllä todistettua. Joka vuonna tammikuussa järjestetään viikonloppu nimenomaan vaan konserteille, kaikissa Ranskan kaupungeissa. Alunperin koko juttu lähti Nantesista liikkeelle, mutta sen suuresta suosiosta idea on levinnyt nyt vähän joka paikkaan. Tänä vuonna "la folle journée" järjestettiin tammikuun vikana viikonloppuna ja nyt siis Lavalissakin tapahtu! Meidän orkesteri on harjoitellut ahkerasti viime aikoina, ja sunnuntaina päästiin mekin päräyttään puolen vuoden tulos teatterilla melkein täydelle salille!

Konsertti meni kyllä tuhannesti paremmin kun viime kerralla marraskuussa, jossa vähän tuntu että kappaleet oli kesken ajanpuutteen takia. Nyt oli oikeesti hauskaa ja siinä vaan ajatteli, että onneks tuli viulu otettua mukaan, kyllä muuten olis suuri osa tästä vuodesta menetetty. Tykkään käydä siellä konservatoriolla, eikä matka varsinkaan tästä toisesta kodista oo kun viiden minuutin päässä. Orkesterissa on sellanen rento meno ja nyt sen alkaa huomaan, kuinka alussa kaikki oli paljon vaikeempaa. Oikeestaan vieläkään en oo ihan täysin perillä tästä Ranskan do re mi fa so la si do -asteikosta, hahaha, mutta kyllä alussa joutu keskittyyn kymmenesti enemmän kun nyt, viiden kuukauden jäljiltä.

Muutenkin, sunnuntaiaamuna kävin kuunteleen huilua soittavan Katharinan puhallinorkesterikonserttia (mikä oli hyvä!) ja ajattelin, että tätä vuotta vois ajatella sellaseks hyvänolon vuodeks. Oon nautiskellut täällä hyviä jälkkäreitä varmaan enemmän kun koko mun elämän aikana Suomessa, oon tehnyt kansainvälisiä ystävyyssuhteita mikä on unelmaa, ja täällä ehdin jättää ehkä myös enemmän aikaa musiikille ja liikunalle kun Suomessa, kun täällä koulujutut voi jättää aina huomiselle (vaihtarin näkökulmasta) ;). Vaikka välillä meneekin stressimittari punasen puolelle, oon tajunnut että se johtuu vaan mun omasta personaallisuudesta, eikä mikään asia oo liian suuri ylitettäväks! Joskus unohdan elää hetkessä ja vietän öitä miettien, mitä teen huomenna tai ens vuonna. Oon kuitenkin todistanut nyt ihan itekin sen vaihtareiden yleisimmän "kliseen", että kovasti se kasvattaa kun yhden vuoden voi viettää ilman tuttua omaa perhettä ja kaveripiiriä. Vaikka nythän ajasta on kulunut vasta (jo!) puolet, tuntuu että ens vuonna ajattelen monista asoista erilailla. Täällä erilaisten perheiden kodeissa ja eri ihmisten kanssakäymisistä oon tajunnut, että mikään ei oo elämässä tärkeempää kun onnellisuus, ja siihen on parasta tähdätä. Asioita voi aina muuttaa toiseen suuntaan, puhuminen auttaa ja kärsivällisyys palkitaan.

Ranskan sateisimmalla alueella asutessani on tullut tajuttua nyt myös ihan olan takaa, että isona mun on vaan pakosti muutettava maahan missä paistaa aurinko! :D Onneks host-äiti tarjos ihanana eilen uuden sateenvarjon tän vuoden talveen, kun edellinen oli jo aika käytöstä kulunut. Mutta ei sillä, kyllä mä tälläsestäkin talvesta tykkään, kun ei tarvii hytistä villapaitakerroksenkin alla kokoaikaa. Päivät on monina päivinä ollu +10 tai joskus enemmänkin, mikä on kyllä spesiaalia Ranskankin tammikuuks! Keskiviikkona juostiin host-äidin ja sen kaverin kanssa tunnin lenkki normaalilla hupparilla ja ilman hanskoja, eipä sellasta tulis tehtyä Suomen tammikuussa!

Sellisti-Marien kanssa ennen konsertin alkua

Maanantaina vietin päivän host-sisko Constancen lycéessä eli lukiossa, ihan vaan vertailun vuoks omaan lukioon. Se oli yksityinen ja huipputiukka lukio, joten kyllä mä oon ihan tyytyväinen tähän meidän julkiseen lycéehen :D Vaikka on tunneilla tiukempaa kun Suomen lukiossa ja kirjastossakin kaikki oikeesti opiskelee, meidän lycéessä ei sentään saa jälki-istuntoo, jos poistuu kahen metrin päähän portista koulupäivän aikana sanoon moi kadulla näkyvälle kaverille...

llalla kävästiin myös host-äidin kanssa ekan perheen kodissa viemässä kukkia ekan perheen host-äidille synttärin kunniaks <3 Hassua ajatella, että senkin talon katon alla tuli jo 3 kuukautta vietettyä vuodesta, vaikka piankos sitä tulee muutto kolmanteen perheeseen tästä toisestakin kodista. Oon kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vaihtelu virkistää ja eläminen kolmessa eri perheessä ei oo muutakun hyväks!

Mietin kaikki päivät asioita joita haluisin kirjottaa blogiin, mutta sitten kun tilaisuus tulee kirjottaa, unohdan ne. C'est la vie, ehkä siirryn tästä siis toisiin tekemisiin. Hauskaa tammikuun loppua kaikille ja aurinkoo sinne pohjoiseen <3

https://www.youtube.com/watch?v=FsJWSDe44Uk

Bisous, Johanna

la vie de janvier

Bonjour!

Edelliskerrasta on taas kerennyt hurahtaan ja oikeesti mulla oli tarkotus päivittää aikasemmin, mutta minkäs teet. Tässä mennään jo pitkällä tammikuussa ja puoliväli vaihtovuodesta lähestyy jo kohta oikeesti maaliviivaa, huhhuh!

Uuteen vuoteen valmiit host-siskokset!

Uuden vuoden vaihtumista juhlittiin host-sisko Constancen ja mulle aluks tuntemattomien kavereiden kanssa Saint-Berthevenissä, 20 min päässä Lavalista. Alkuun jo ajattelin, että mitäköhän tästäkin tulee kun kaikki oli porukasta aluks mulle tuntemattomia ja kavereita tuli niin Lyonista kun Pariisistakin (opiskelukaupunkina), mutta lopputuloksena vuoden vaihtuminen oli kyllä onnistunut ja hauskaa pidettiin olan takaa, no worries siis! Ilotulituksia Ranskassa lähetetään ainoostaan kansallispäivänä heinäkuussa ja oli hassua kun niitä ei ulkona kuulunut, mutta muuten juhla juhlittiin yleisesti kavereiden kanssa porukalla niin kun meillä Suomessakin.
Seuraavana päivänä kaikki oli väsyneitä kotona, joten rentoutuminen teki hyvää. Katsottiin muun muassa perheen kanssa elokuva 'Auberge Espangole', josta host-äiti on puhunut koko mun asumisen ajan täällä, että jonain päivänä meidän täytyy se katsoo! Alku vaikutti lupaavalta, mutta valitettavasti loppu meni mun osalta vähän ohi, kun silmät alko lupsuun... :D Noh, oli aihetta ladata akkuja väliin, koska seuraavan aamuna oli nimittäin jälleen startti Pariisiin, jo kolmannen kerran mun vaihtovuoden aikana!

Siskokolmikko taukopaikalla

Sous le ciel de Paris, hum hum... <3

Kolmen päivän Pariisin matka oli perheen yhteinen joululahja, ja mikäs sen parempaa kuin matkustaminen yhdessä, kuuden hengeen perheellä! Pariisiin on niin hauska matkata muutaman päivän ajalle, kun suurkaupungin elämä on aina erilaista ja jokainen kerta on spesiaali ja erilainen, seurasta riippuen.

Host-äiti antsaitsi asunnon varanneena kyllä suuret  suukot poskelle kun päästiin meidän pariisilaiseen asuntoon sisälle! Se oli loisto ja sijaitsi hyvällä paikalla, Pariisin sydämessä. Kuvassa on näkymä tyypillisistä pariisilaisista asunnoista, joita tiirailin parvekkeelta :)

La famille numero 2, devant la Tour Eiffel <3

Ensimmäinen päivä otettiin aika rauhallisesti, asetuttiin asuntoon ja vietettiin päivä rattoisasti kävellen keskustassa. Keskipäivällä saapumisen jälkeen lounastettiin piknikin muodossa sandwichit Eiffel-tornin juurella, jossa turisteja riitti meidänkin lisäks! Ilta vietettiin Pariisin jättikaduilla kävellen, katsellen jouluisia näyteikkunoita ja jättikauppakeskuksia, joissa ihmisistä ei ollut pulaa näin loma-ajalla!

Pariisi on mieletön kaupunki ja mielettömän suuri, ja siellä vallitsee aina ihan oma elämänsä. Se on ihana kaupunki käydä aina visiitillä, mutta sinne en kyllä ehkä muuttais jos Ranskassa asuisin vakituisesti. Elämä on siellä niin paljon epäkäytännöllisempää, parkkipaikat on hukassa ja kaikki maksaa kolme kertaa enemmän! Mutta sikspä se onkin parasta käydä visiitillä aina väliin ihmettelemässä sitä ihmismäärää ja kaupungin vilinää, väsyttää jalat suuresta kävelymäärästä ja nauttia suurkaupungin elämästä :)

Papa français et les apéritifs <3
= Ranskalainen isukki & alkupalat

Illalla syötiin tyypillisen ranskalaisesti tyypillisessä pariisilaisessa asunnossa; tomaattikeittoo, patonkia ja Camembert-juustoo, mitä mun tulee kyllä ikävä tän vuoden jälkeen! Se on normaalista supermarketista saatava juusto, mikä merkitsee samaa Ranskassa kun meille normaali Emmental leivän päälle :D Voi ranskalaiset ja niiden juustot, ootte niin hassuja!

Seuraavana päivänä noustiin superaikasin toteuttaan meidän joululahjan kohokohtaa, Disneylandia!!! Meillä meni edellinen yö vähän ohi Constancen kanssa, kun huoneessa oli kuuma ja kylmä ja mulla tuntu että kuume nousi, vaikka kovasti yritin sitä vältellä! Loppujen lopuks ei kipeys ihan kunnolla iskenyt, mutta energiataso oli täys nolla ja harmitti kun päivä meni vähän sen takia vähän ohi, myös ilmankin suhteen! Oli Disney silti visiitin arvoinen ja rakastan host-perhettä, että ne tälläsen mahdollisuuden anto <3 Merci ma cherie famille!

 

 

Alkuun luulin, että tuolla olis ollu Disneyhahmoja pyörimässä joka puolella, mutta yllätykseks oikeestaan tää Aladdin-heppunen (PELOTTAVA sellanen) oli ainoita harvoja, joihin siellä törmättiin! Ton kuvan jälkeen se katto mua niin että lähin melkein juosten ja huutaen karkuun, sen kainaloon en kyllä uudestaan menis!!

Illan paraati, jossa kaikki hahmot tuli vuorotellen esittäytyyn, siellä näky leijonakuninkaasta lähtien kaikki Disneyt <3

Tuleva pariisiasuntoni? ;)

Voilà! Disneystä ajeltiin asunnolle väsyneinä ja nälkäsinä, ja seuraavan yön jäljiltä olo olikin jo paljon parempi. Aamulla laitettiin asunto kuntoon ja lähdettiin läheiselle ulkona järjestettävälle kirppikselle, mikä oli kuulemma tyypillinen pariisilainen ulkokirppis. Ulkona ilma muistutti vähän kun Suomen vappua, oli kylmä ja vilponen, mutta aamuaurinko lämmitti kaukaa. Kierreltiin siellä parikin tuntia, koska tori oli suurempi miltä alkuun näytti. Kuuma kaakao teki hyvää sen jälkeen, tyypillisessä pariilaisessa kahvilassa sekin <3

Vanha kamu, Notre-Dame, jossa en oo vielä sisällä käynyt kurkkaan, mutta ulkookin se on aina yhtä hieno!

Lounaspaikaks löydettiin ihana pieni ravintola, jossa kuulu niin espanjaa, italiaa, kun ranskaakin ja ilmapiiri oli totaalisesti kun etelässä! Syötiin kunnon menu ja oltiin taas perheen gourmandit host-isin kanssa suklaakreppiemme kanssa, mmmm... ;)

Lounaan päätteeks tehtiin se mitä oon aina halunnut kokeilla: vuokrattiin kaupunkipyörät ja lähdettiin kiertään keskustaa liikenteen keskellä! Varsinkin pikkusisko oli paniikissa liikennevalojen keskellä ja toisinaan iskän reittivalinnat ei tehonnu perheen naisiin, joten ranskalainen temperamenttia pääsi taas huippuunsa (:D) Sadekin ehti siinä heittäytyyn niskaan, mutta ei me annettu sen häiritä. Se oli hauska reissu, ens kerralla uudestaan!

Äiti löysi katunsa <3

Pariisi jäi sinne kauas taakse, ensi lomia odotellessa taas! Tänä vuonna tän seudun Ranska saakin nauttia hiihtolomista kaikista viimesimpinä ja lomat siirtyy maaliskuulle asti, mutta hyvää kai kannattaa odottaa :) Koulussa alotinkin uuden elämän nyt premierellä eli lukion kakkosella lomien jälkeen, ja onneks tuli niin tehtyä! Elämä on paljon helmompaa ja lukujärjestys on niin paljon rattosempi kun terminaalilla, että huhhuh. Opettajatkin on paljon lempeempiä, ja varsinkin enkussa elämä on juhlaa! Ei elämää tarvii ottaa niin justiinsa, vaikka välillä Ranskan koulujärjestelmä kyllä onkin aika painostava oppilaille. Host-sisko raataa yksityisessä tiukkislukiossa, ja varsinkin vaihtovuoden jäljiltä ja ylioppilaskirjotusten lähestettyessä se ei ihan oikeesti tee muuta arkena kun opiskelee, aamusta iltaan?! Joskus se on aika surullista, että oikeesti koulussa kukaan ei nauti elämästä, mutta siellä vietetään melkein puoli elämää täällä Ranskan maalla.

No, joka tapauksessa. Jos koulussa ei kukaan oo ilonen, niin kotona sitten juhlitaan. Tammikuun 6. päivä vietettiin "Fête des rois" -päivää, kolmen kuninkaan päivää eli loppiaista. Yleensä päivään kuuluu syödä päivälle perinteistä kakkua ja tehdä leikki, jossa yleensä perheen nuorimmainen menee pöydän alle ja huutelee, kuka saa palan lautaselleen. Kakun sisälle on piilotettu pieni lelu, ja sen lautaseltaan löytävä on onnekas ja saa kruunun päähänsä, sekä voi käskyttää muita loppupäivän. Meillä meni kyseisenä päivänä perinteet sivusuun, mutta myöhässä parempi kuin ei milloinkaan :)

Galette de Roi

Ruben tuli koulusta meille keskiviikkolounaalle, ja se varasti kruunun päähänsä!

Lähiaikoina on myös juhlittu synttäreitä oikein kunnolla! Viime viikonloppuna juhlittiin Constancen kaverin 20-vuotispäivää suurella porukalla ja tänä viikonloppuna juhlittiin niin sukulaismies Hervén synttäreitä, kun Constancen 18-vuotissynttäreitäkin. Oikeesti synttärit oli lokakuussa, mutta aikatauluongelmista johtuen virallestittiin se kuitenkin tänä viikonloppuna, isovanhempien ja kummien kanssa perheineen. Ihmisiä siis riitti, mutta joulusta kaikki oli tuttuja mullekin. Aterian pituus ylitti launtai-illalla ehkä ennätyksenä, yli neljä tuntia!! :D Joskus mua huvituttaa tää ruokakulttuuri, kun pitkä kaava on aina pitkä kaava ja pieniin alkupalojenkin valmistamiseen nähdään vaivaa vaikka kuinka! Mutta eipä tässä valittamista, haha!

Constance 18 ans!

gratin de poisson, kalagrataani
Tuli nostalgia kun se muistutti vähän Suomen joulun lanttulaatikkoo ulkonäöltään :)

Muuten viikonloppu oli rauhallinen ja pysyin suurimmaks osaks vaan kotosalla, pienen flunssankin saaneena. Eilen tosin sain nähdä orkesterin jälkeen pitkästä aikaa ensimmäiseen perheen host-siskoo, jota kerkes oleen jo ikävä! Oli hyvä päivitellä kuulumisia väliin, ja välillä koko ykkösperhe vähän kaivatuttaa, kun siitä kerkes muodostuun niin oma perhe. Tää toinen perhe on vauhdikkaampi ja aina menossa, mutta välillä temperamenttiat menee ristiin ja elämä ei oo niin vaatimatonta kun ekassa. Mutta senpä takia juuri, on hyvä asua erilaisissa perheissä ja oppia tunteen erilaisia ihmisiä. Koulussa en ehkä opi samaa rataa kun muut, mutta elämänopetuksena tää vuosi kyllä kasvattaa! :)

Huomenna lähtee jo kolmas kouluviikko käyntiin lomien jäljiltä, saa nähdä mitä tuo viikko tullessaan! Kauniita unia ja tsemppiä Suomen kylmään, hyrryryr!

À bientôt les amis, vous me manquez! 

Bisous, Johanna

Vers la prochaine année, kohti seuraavaa vuotta

Juhlaa juhlan perään! Ranskalainen joulu eletty, oikeestaan kolmeenkin otteeseen, ja huomisen jälkeenhän sitä siirrytään jo seuraavaan vuoteen. Ensimmäinen lomaviikko hujahti ties missä ja mentiin perheen kanssa paikasta toiseen, mutta niimpä taitaa tän toisenkin viikon kanssa käydä. Tää loma on ohjelmantäytteinen, mutta mitäs sitä turhia jahkaileen kotonakaan! ;)

Jouluaaton illallinen yhteensä 13 ihmisen voimin, host-isän puolen sukulaisista koostuen.
Edestä lähtien: kaks serkkutyttöö, oman perheen sisarukset ja yks serkkupoika oikeella, host-isän sisko ja sen mies ja pöydän päässä isovanhemmat <3 Suku oli tosi mukava ja vaikka välillä nopeessa pöytäkeskusteluissa on vieläkin vaikee pysyä kärryillä, niin kyllä se jo helpommalta tuntu tällä kertaa!

Ranskalainen joulu oli oikeestaan aika lailla sitä mitä odotinkin; paljon ihmisiä, lahjoja, joulukirkko ja illallinen pitkääkin pidemmän kaavan mukaan. Täällä kuitenkin jotenkin tuntu, että joulusta ei hössötetty niin paljon ja juhla ei ollut niin tärkee, mikä se Suomessa on. Perinteitä oli paljon vähemmän ja sitä samaa Suomen joulutunnelmaa ei tullut koettua oikeestaan missään vaiheessa. Ulkona oli jouluvalot, mutta muuten kaikki oli normaalia. Aamu ja iltapäivä oli kun normaali lomapäivä, riisipuuroo ei syöty aamupalaks ja ulkona sato vettä. Lumiukot ei tullu telkkarista ja juolulaulut ei soinu missään! Seuraavana päivänä vertailtiin jouluja Madridissa asuvan siskon kanssa, ja tultiin kyllä siihen tulokseen että on se joulupukki hyvin valinnut kotimaansa, hahaha :)

Serkku ja velipoika aperatiiveilla eli alkupaloilla, mitä ei edes laskettu koko seitsemän ruokalajin menuun... :D

Joka tapauksessa, pidin tänkin vuoden jouluaatosta ja oli hauskaa elää erilainen joulu väliin! Iltapäivällä äitin päästyä töistä, lähdettiin siis sateen ropistessa 2,5 tunnin päähän kohti isovanhempien kotia, pikkukylään la Flocellièreen. Siellä odotteli host-iskä ja aivan hurmaavan ihanat isovanhemmat, joiden kanssa lähdettiin serkkuporukan myöhästyttyä joulukirkkoon. Se kestikin vähän normaalia pidempään, ja meidän aikataulu vähän hujahti myöhäselle, koska lahjojen avaaminen oli must heti kirkon jälkeen! Illallinen alkokin siis siinä yhdeltätoista illalla, ja päätty pikkutuntien hurahtaessa vähän pidemmällekin... :D Haha, tää on niin tätä ranskalaista rytmiä!

Ranskalainen menu, ja pitkästä kaavasta ei karsita ;) Tiedossa siis alkupaloja moneen otteeseen, ja ekaa kertaa löysin ruuan joka ei ihan uponnu, osterit jotka maistu merivedelle! Noo, tuli siitä ainakin hyvä vitsi seuraavalle päivälle, ja makukokemus oli ihan mielenkiintonen... Pääruokana täytettyä salvukukkoa (mikä tää sanakirjan suomennos oikein on :D), eli vähän kun Amerikan Thanksgiving-kanaa kasvisten kera, siitä juustot ja patongit pöytään + loppuun jälkkäri, loppusuklaita unohtamatta!  Host-iskäkin tänään naureskeli, että et kai sä vaan kirjota siihen blogiin että ranskalainen joulu oli pelkkää syömistä, ahaha!
Mutta niin sen kuuluukin, joulu on aina joulu ;)

Juustot ja ranskalaiset isovanhemmat <3
Ne oli niin sydämellisiä, ja varsinkin papin kanssa tultiin hyvin juttuun! Se kertoili heti alkuillasta kaikki historiatarinat ja kertomukset kunnan viirin syntymistarinaa myöten ranskaks. Osa sen heittämistä vitseistä sattumoisin meni aina välillä vähän ohi, hahaha, mutta ihana se oli silti. Ranskalaisissa papoissa on vaan jotain niin sympaattista, etten kestä :D

Myös lahjoista paljastu jotain niin yllättävää, että mun rakkauteni Rotareihin sai kasvua aina vaan lisää! Joulua edellisellä viikolla olin mun rotaryklubini kanssa MAAILMAN suurimmassa maitomuseossa Lavalissa, josta unohdin mainita viime postauksessa. Se oli juustoja täynnä, ja mikä huvittavinta, se sijaitsi ihan mun ykköskodin vieressä, enkä edes tiennyt sellasen museon olemassaolosta! :D No mutta joka tapauksessa, siellä kerroin sitten klubille Nantesin viikonlopusta ja mun kameran varastamistarinasta sun muusta. En olis ikinä odottanut Rotareilta ylipäätään mitään joululahjaa, mutta suureks ylläriks, jouluaattona lahjoja avatessa yhdestä paketista paljastukin upouus 14 megapikselin digikamera!!! Se oli enemmän kun yllätys, ja seuraavan päivän viestittely nuorisovastaavan kanssa sai mut melkein kyyneliin! Merci mon club de Rotary, vous êtes les meilleurs <3

Joulupäivää juhlittiinkin sitten vähän eri porukalla, mutta ruuan ääressä sekin :D Serkut vaihtu toisiin ja oli hauskaa tavata useampia ihmisiä saman juhlan merkeissä. Päivä oli tosi rento ja rauhallinen, ja oli hyvä viettää joulu host-isän höpsöjen sukulaisten kanssa. Seuraavana aamuna noustiinkin klo 5:30 ylös ja marssittiin melkeinpä yökkäreissä autoon, koska äitiraukan piti keretä jälleen töihin Lavaliin! Se päivä oli kyllä mun elämäni paras tapaninpäivä, ja maailman rentouttavin vapaapäivä. En oo ikinä saanu salilla sellasta energiaa kun sinä päivänä, ja kaikki vaan suju muutenkin. Ehkä se johtu aamukaheksalta nautitusta boulangeriherkkuaamupalasta tai parhaan kaverin lähettämästä Fazerin sinisestä, ahaha, mutta se päivä oli vaan jotain niin nannaa! Les vacances <3

Perjantaina saatiin ex-tempore kutsu kreppi-illanistujaisiin itävaltalaisen Katharinan luokse, mutta sitä ennen kävin Rubenin kanssa juoruamassa päivän kuulumiset tällä kertaa uudessa kahvilalöydössä. Oli niin mukava nähdä sen meksikolaisuusiloisuus taas huipussaan uuden perheen myötä. Joka päivä vaihto ei ehkä oo aina sitä miltä mainoksissa näyttää, mutta kokemus on aina rikkautta. Ja tää ilta oli jotain sitäkin parempaa. Oltiin siis samalla porukalla kun Pariisissa muutama viikko taaksepäin plus lisänä Katharinan kolme sekopäätä host-isoveljee :D Ilta alko porkkanakeitosta, jatku crêppeihin eli ranskalaisten lättyversioon, ja päätty keskiyön teehetkeen. Mitään muuta ei ton illan aikana tehty kun juteltiin, naurettiin ja melkein itkettiinkin, kaikki ranskaks, ihanien ihmisten keskellä. Katharinan host-vanhemmat on meille melkein kun kavereita, ja vaikka muutto on pian Katharinallakin edessä toiseen perheeseen, saatiin silti kutsu tulla viettään iltaa uudemmankin kerran mistä päin maailmaa tahansa. Tää host-perhepariskunta on vallaton, ja sydämestä jäi taas tohonkin ranskalaiseen taloon ainakin puolet <3

Näin niitä lättyjä paistetaan

Katharina ja sen täykkärein kakku maanpäällä, se voitti kyllä meidän boulangerikakut kymppi-nolla!

Kreppi-illasta selvittyä myöhäsellä kotiin, herättiin taas aikasin tällä kertaa seuraaville isovanhemmille! Kolmas joulu lähesty tuloaan, melkeinpä samassa paikassa kun jouluaattokin, vaan 20 minuutin päässä jouluaattopaikasta maaseudulle. Viikonloppu vietettiin host-äidin puolen sukulaisilla suuressa maalaistalossa pelkän luonnon keskellä, ja talo oli täynnä niin lapsia, nuoria, aikuisia kun isovanhempiakin.

Tällä kertaa koko porukka oli entuudestaan tuttu, Lavalin jouluvalospektaakkeliviikonlopun yhteiselosta johtuen :D
Host-äidin kolme siskoo perheineen, yhteensä ihmisiä siis lähemmäs 20!

Joulu vietettiin aterian, lahjojen, pelaamisen ja musiikin merkeissä, mutta eri ihmisten kanssa. Tää host-äidin suku on paljon rauhallisempi ja isovanhemmatkin ihan nuorekkaita, mutta oli hauskaa viettää kaks erilaista joulua, oikeestaan kolme, koska ensimmäinen joulu alotettiin ykkösperheen kanssa jo viime viikolla. Onpa tässä tullut siis juhlittua oikein olan takaa, joten hyvillä mielin voi siirtyä uuteen vuoteen :)

Söpöläinen serkkutyttö Daphinie lahjojen vierellä. Paljastupa sieltä taas vaikka mitä, kiitos rakas Père Noel <3

Illan musiikkituokio uusien muusikkokavereitten kanssa :D
Oikeella soittava Alain, host-äidin siskon mies, on ammatiltaan muusikko ja trumpetin opettaja. Samalla se myös juoksee melkein 200 km matkoja, välillä juoksumatkoja 24 h ajan, mutta ihmisenä se oli silti ihan cool ja rento. Crêpitkin sille maistu, ja ah toi sen trumpetti <3

Soittosessioiden jälkeen myös 3-vuotias Emilion innostu esittään sen omia tansseja, ja siitä esitykset jatku niin runoihin kun meidän mukeilla-pöytään-rytmiin-ja-lauluunkin :D Host-veli opetti sitä mulle yks ilta muovimukeilla keittiössä, mutta laulua en oo vielä kerennyt opetteleen!

Seuraava päivä sunnuntai oli aurinkoinen ja pitkä päivä. Harmitti kun juoksukengät jäi kotiin, koska siellä luonnon keskellä olis ollu mitä mainioin paikka juosta, mutta onneks raahauduttiin sitten host-ädin kanssa tänä aamuna maanantaina pienelle liian suuren aterian sulattelureissulle kotona pilvisessä Lavalissa. Sunnuntaipäivä koostu maaseudun maisemista, ranskalaisista herkuista, pitkästä siestasta host-siskon kanssa ja muuten vaan oleskelusta. Kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa:

Löyty seurasta myös toisenlaisiakin taiteilijoita, nimittäin nykyisin eläkkeellä oleva isoisä, joka teki aikasemmin työkseen puusepän hommia. Mutta eipä sillä taidot hirveesti ollu ruostunu tähänkään päivään asti. Kesti ehkä 5 minuuttia, niin se oli värkänny kaks hyrrää ja puisen munan, mikä lievittää stressiä! :D Joululahjaks sain myös pienen paketin, missä oli puinen rannekoru, ja myöhemmin tää isoisä kerto että se puu oli australiaista eukalyptuspuuta?!
Toi verstas oli kun Joulutarinasta, yhtä suuri ja täynnä keskenjääneitä puuhökötyksiä <3

Erilainen joulu ja palmu keskellä etupihaa <3 Näytänpäs ilkeeltä, mutta ei ollu tarkotus!

Maaseudun huvit: jokaviikkoseen sunnuntaiperinteeseen kuuluu kävellä läheiselle sillalle, vilkuttaa alhaalla meneville autoille ja olla onnellinen niiden vilkutuksista takasin. Ja huom, kaikki seurassa olleet oli aikuisia mua lukuunottamatta!
Tuolla lähistöllä myös omat host-vanhemmat on menny naimisiin <3

Joopa joo. Sinne jäi se maalaisviikonloppu, mutta käytiin vielä matkalla poikkeemassa jouluaaton isovanhemmilla, yllättäen syömässä pieni illallinen ennen kotiinlähtöö :D En kestä tätä ranskalaista elämää, onneks on enää 6 kuukautta jäljellä, ahaha!

Isoäiti ja sen poika, joka on ratsastuksen ammattilainen! Tää suku on taiteilevaa sorttia, j'aime bien!
Ja toi piiras oli muuten hyvää.

Yks ilta ennen joulua katoin telkkarista Rottatouillen ja nauroin niin paljon mielessäni, koska oikeesti ranskalaiset näyttää niiltä henkilöiltä ja se ruoka valmistetaan samalla tavalla :D Bongasin sieltä myös tuttuja Pariisin paikkoja, mutta hiiriin en oo vielä ravintolassa törmänny.

Huomenna pitäis olla energinen uuden vuoden aattoon, ja tässä mä vaan kirjottelen. Tänään sain ehkä maailman hauskimman mutta samalla itkettävimmän yllätyksen postissa koulukavereilta; VAAKAlaatikko, josta ehdin jo nauttiin että saanpas motivaatioo tän syömisviikon jäljiltä, mutta laatikonhan sisällöks paljastukin jotain ihan muuta :D Kiitos kekseistä ja suklaasta, taidanpa katsella niitä kauniita sixpäckejä vaan TYK:in poikakalenterista. Voi tätä hassua elämää ja suuri kiitos vaan teille rakkaat toverit <3 Mä lähen nyt nukkuun kauneusunia tän paisuneen vatsani kanssa, adios ja kuulemiin! Pusut sinne ja hauskaa juhlaa huomenyöhön!

 Uus rakkaus:

https://www.youtube.com/watch?v=aommAoyyR5Y

Bonne nuit et bisous, sekä

BONNE ANNÉE 2014 À TOUS!!!
Je vous aime <3