Elämä täällä on niin hassua, ja jokainen viikko on aina jollain tapaa erilainen. Vaikka toisaalta arki rullaa jo rutiinin mukasesti ja päivät menee samalla kaavalla, ei voi silti tietää ketä ihmisiä huomenna tulee tapaan tai millanen päivä tulee oleen. Viime blogikirjostuksesta saatto ehkä jäädä vähän liian hyvä kuva mun ranskantaidon suhteen, koska en mä nyt vielä sitä ihan puhumalla puhu. Tulee päiviä, jolloin tuntuu että mitään ei mee kaaliin ja kaikki on yhtä hepreaa, tuntuu turhauttavalta kokoajan kysellä että niin mitä että ja tuijottaa silmät suurina että mitenköhän tähänkin nyt pitäis vastata. Mutta toisina päivinä tulee taas paljon onnistumisenkokemuksia ja se tunne on ihan loistava, kun oikeesti tuntee tajuavansa ja pystyy pitään ittensä keskusteluissa mukana!
Joskus tulee hassuja tilanteita, kun luulee ymmärtävänsä, mutta onkin tajunnut vähän eri asian kautta. Muun muassa viulutunnilla, jossa ollaan kahden kesken opettajan kanssa, tulee toisinaan jonkinlaisia väärinkäsityksiä, mutta onneks niille voi vaan nauraa ja olla ilonen, että taas on päässyt oppiin jotain uutta :D Ja sehän sitä parasta kielikylpyä onkin, että menee suoraan tilanteeseen ja puhuu ihmisille, oli seuraukset sitten huonot tai hyvät!
Myös mielialat vaihtelee päivittäin ihan laidasta laitaan ja ajatukset seilailee niin, että joskus tunneillakin yhtäkkiä vaan herää omista ajatuksistaan takas maanpinnalle. Vaikka aikaa ei oo kerennyt kulumaan edes kahta kuukautta, tuntuu että silti on ehtinyt jotenkin jo itsenäistyyn (hahhah, vai miten nyt menikään..) ja on vaan pakko välillä ajatella ihan omillakin aivoilla! Täällä on kerennyt törmään moniin eri ihmisiin eri kulttuureista, ja se pistää ajatteleen asioista ihan eri tavalla. Nyt osaan arvostaa muun muassa Suomen koulujärjestelmää niin paljon enemmän kun aikasemmin, ja lupaan etten enää ikinä valita mistään kouluun liittyvästä kun palaan takasin! Luulin, että Ranskassa koulupäivät on pitkiä ja opiskelu tiukkaa, mutta ainakaan täällä ei heitetä liidulla päähän jos vaihtaa muutaman sanan kaverin kanssa tunnilla, niinkun Taiwanissa vaihtarityttö Peggyn sanojen mukaan. Yks päivä tällä viikolla eräs kiinalaisvaihtari tuli meidän enkun tunnille kertomaan koulujärjestelmästä Kiinassa, missä jotkut oppilaat ehtii nukkua vaan viisi tuntia yössä, koska läksyjä pitää tehdä ihan pikkutunneille asti. Muutenkin se on mielenkiinosta kuulla kulttuurieroja ihmisiltä ihan kasvot vastakkain, ja välillä jutellaan esim. koulun ruokalassa aika kansainvälisellä porukalla; pöydässä kuulee niin espanjaa, ranskaa kun enkkuakin, ja se saa kyllä pään pyörälle! :D Ollaan saatu myös uus tuttavuus mukaan remmiin, kouluun on nimittäin rantautunut kuuden viikon minivaihtoo suorittava Lucas Argentiinasta! Jee!
Se on hämmentävää, että nään edelleen joka ikinen yö jotain Suomeen liittyvää unta, ja välillä unet tuntuu ihan oikeesti enemmän realistisimmilta kun tää oikee elämä? :D Okei, voisinko nyt mennä ihan oikeesti asiaan ennenkun nää filosofiset ajatukset pääsee liian pitkälle...
Eli siis. Tässä kahden viikon aikana on kerennyt tapahtuun yhtä jos toista; on juhlittu yhteensä kolmia syntymäpäiviä, vietetty kolmen perheen keskeistä sunnuntailounasta, tehty viikonloppuvisiitti host-siskon luo Nantesiin, kokeiltu "vesilumilautailua" Lavalissa, käyty elokuvissa jossa ei edelleenkään ymmärtänyt paljonkaan mutta ehkä ens kerralla, on tullut nukuttua ekan kerran pommiin ja eletty niin aurinkoisia kuin sateisiakin päiviä. Se on hassua, että yhtenä päivänä istun tuntemattoman naisen autossa maalaismaisemien keskellä ja toisena päivänä syön paellaa koulun ranskanopettajan keittiössä lounastunnin aikana. Perjantaina jutustelen bussissa hassun ranskalaismiehen kanssa ja lauantaina löydän itseni tanssimasta Bretagnelaista kansantanssia vanhojen pappojen seasta? :D Kyllä tää vaihtarielämä on mystistä!
Viime viikon sunnuntaina lounastettiin yhdessä kahden tuttavaperheen kanssa täällä meidän talossa, mikä on kuulemma ihan kuukauden välein toistuva rutiini, talot tosin vaan vaihtelee perheiden välillä! Lounas nautittiin pitkään ja hartaasti, jonka jälkeen lapset jäi nukkumaan siestaa sohvalle ja aikuiset lähti sateiselle sunnuntaikävelylle.
 |
| Toinen perheistä olikin jo entuudestaan tuttu, koska Alexiin, host-veljen parhaaseen kaveriin (keskellä), pääsin tutustuun heti vaihtovuoden alussa, ja perhe on käynyt nopeesti kylässä aikaisemminkin. |
 |
| Perheet koolla ja patongit pöytään <3 |
 |
| Lapsia neljästä perheestä! |
Niinkun jo aikaisemmin oon kerennyt toteen, en vois olla onnellisempi tästä perheestä, jonka sain vielä onnellisesti vaihtovuoden alkuun. Ehkä eniten rakastan vaan niitä simppeleitä hetkiä, kun perhe kokoontuu pitkän päivän jälkeen yhdessä keittiöön, jutellaan kaikki päivän tapahtumat alusta loppuun ja nautitaan vaan yhteisestä ajasta. Oon kotiutunut tähän taloon ja perheeseen niin hyvin, että tällä hetkellä tuntuu erikoiselta ja surulliselta ajatella, että marraskuun lopussa en enää kulje samasta kilkattavasta pikkuportista kotipihalle tai kuule host-äidin iloista "bonne journée" -huudahdusta ennen kouluunlähtöä. Uskon ja toivon kuitenkin, että kaks muutakin perhettä tulee oleen hyviä ja hetkistä tulee kokemusrikkaita. Ja turhahan sitä vielä on suruilla, onhan tässä vielä aikaa yllinkyllin pitkin syksyä!
 |
| Lounasta edellisenä lauantai-iltana juhlittiin Auroren kaverin synttäreitä n. 15 hengen porukalla, ja lähtiessä parvekkeelta kuulu "moikka, moikaa" |
Kadulla kun kulkee, niin ei kyllä rehellisesti sanottuna saa paljookaan mitään hymyileviä katseita vastaan, ja siks musta onkin niin ihanaa että tää perhe on joka ilta niin positiivisella mielellä, vaikka olis kuinka väsyttävä päivä takana. Tähän kulttuuriin on oikeesti vaikee päästä sisälle jos ei osaa kieltä, ja ihmiset ei kyllä tuu helposti koulussa tekeen juttelemisenalotetta. Muutenkin koulu pistää nää ihmiset aika koville, ja on vaikee saada kavereita koulun jälkeen kaupungille, koska kaikkien täytyy vaan opiskella! Kymmenen tunnin koulupäiviä, jonka jälkeen täytyy edelleen tehdä liuta läksyjä ja kerrata kokeisiin? Huhhuh ranskan systeemi, relatkaa vähän! :D
Siksipä juuri ollaan hengattu monena päivänä koulun jälkeen meksikovaihtari Rubenin kanssa ja nautittu tästä vaihtarielämän vapaudesta, koska koulu ei meillä paljoo mieltä paina! Viime viikon keskiviikkona otettiinkin ilo irti oikein olan takaa lähtemällä "windsurffingiin" Rubenin 18-vuotispäivän kunniaks, ja voi huh mikä uus kokemus jälleen kerran! Rubenin rotaryklubin ihana nuorisovastaava Isabella otti meidät kyytiin koulusta ja nautittiin maailman parhaat ranskalaiskakut Isabellan kotona:
 |
| Easygoing Isabella! |
 |
| ..ja itse synttärisankari Meksikosta! |
Meistä on tullu Rubenin kanssa ihan parhaita kamuja, koska eletään niin nolife-elämää aina koulun jälkeen :D Mutta mikäs siinä, ainakin puhutaan toisillemme ranskaa ja yritetään oppia aina vaan lisää, jospa ranskalaiset lämpeis meihin vähän enemmän ens kerralla.. haahah!
Ite en olis ikimaailmassa keksiny, että sellastakin lajia kun vesilumilautailu (onko tää edes suomee..) voi harrastaa näin lähellä Lavalia, ja automatka kesti alle puolisen tuntia. Oli ihan älyttömän hauska laji, ja joskus kyllä meen vielä kokeileen uudestaan!
 |
| Ekoilla kierroksilla mentiin konttausasennossa, että tasapaino pysy paremmin. Tosta narusta pidettiin lujaa kiinni ja se oli oikeesti paaaljon rankempaa miltä aluks näytti! |
 |
| Sporttaajat |
Seuraavana viikonloppuna jätin orkesterit väliin ja suuntasin bussilla jo toista kertaa kohti kaunista Nantesia. Taivas oli vaaleenpunanen ja maisemat kauniita, joten matka oli hyvä rentoutuminen perjantai-illalle. Kaupunkiin menin siis viettään viikonloppua host-siskon luokse, joka asuu opiskelijakämpässä lähellä keskustaa neljän muun opiskelijan ja vuokraisännän kanssa samassa talossa. Viikonloppu oli kyllä niin hassu ja kaupunki oli paaljon suurempi kun muistinkaan!!
Perjantai-iltana saavuin niin myöhään paikalle, ettei jaksettu tehdä oikeen muuta kun hengata sisällä lämpimässä teemukien äärellä. Vuokraisäntä liitty mukaan keittiöseuraan (todella puhelias sellainen) ja siinähän jutellessa vierähtikin koko ilta ihan keskiyöhön asti. Kuvaa ei tullut napsastua, mutta näin jälkeenpäin mua naurattaa ajatus tästä illasta; harmaa ranskalaismies pyöreillä silmälaseilla kertomassa reppureissaamistarinoita, joita oli tullut tehtyä myös pohjoismaihin! Suomi sai kunniaa, koska tän miehen mukaan suomalaiset voittaa ehdottomasti sympaattisuudessa ja ystävällisyydessä, mutta ruotsalaiset tyylikkyydessä... :D ha!
Muuten viikonloppuna vietettiin jälleen synttäreitä, Auroren toisen kaverin tällä kertaa, kierrettiin kaupunkia oikein olan takaa, leivottiin epämäärästä jälkkäriä, tavattiin perheen 91-vuotiaat ihanat söpöt isovanhemmat ja annettiin myös aikaa ihan vaan rentoutumiselle. Sunnuntaina pyöräiltiin koko kaupunki läpi väsyneinä kun zombit, ja nautittiin lämpimästä säästä!
Sunnuntaina ajeltiin vanhempiaan moikkaamaan tulleen host-äidin kanssa takaisin Lavalin pikkukaupunkiin. Autossa soi Maxime Le Forestier, jota kuunneltiin aina kasiluokan ranskantunnilla (:D) ja taivas oli taas vaaleenpunanen!
Muutekin tää viikko on ollut jotain tavallista mukavampi, ja varsinkin eilen oli vaan helppo hymyillä. Ens viikonloppuna tavataan taas rakkaan vaihtariryhmän ja runsaasti uusienkin vaihtarien kanssa Mont Saint Michelillä, ja tätä viikonloppua on ootettu! Nyt taidan lähtee ulos ennenkun mustat pilvet pääsee valloilleen..
À la prochain fois,
Johanna
Ooo johanna kiva toi sun latino!!!!! :D ja kiitos muuten, että autoit mua muistaa mikä on travailler suomeks ku oon vaan kääntäny sen että tehdä läksyjä! ;P Mut näyttää ja kuulostaa ihanalta, mulla on sua ikävä ja huippuu että pääset tänne visiitille!! Bisous! <3
VastaaPoista