elämää ei sen enempää

Eilen pääsi vierähtään kalenterissa kolme viikkoo tänne saapumisesta, ja aika on kulunut kyllä älyttömän nopeesti! Arki on alkanut rullaan jo täyttä vauhtia, ja sen mukana myös kunnon syksy, yhdessä viikossa! Taivaalta tihkuttelee vettä, mikä saa kaupungin näyttään surullisemmalta. Nyt on helteet eletty ja on aika etsiä sateenvarjo laukkuun, Bretagne on nimittäin yks Ranskan sateisimmista alueista.. :D Mutta ei anneta sen häiritä, ainakin jaksaa koulunpenkillä istua paremmalla kärsivällisyydellä! Ranskassa koulupäivät nimittäin kestää PITKÄÄN ja aluks oli vaikee ajatella, että nää ihan oikeesti jaksaa vetää 9-10 tunnin koulupäiviä vuodesta toiseen, Suomessa kun 7 tuntia oli jo ihan tarpeeks! Kummasti ihminen kuitenkin vaan kaikkeen tottuu, ja tän viikon lopussa viideltä lopetettu filosofian tunti tuntu jo ihan normaalilta. Onneks täällä tulee kuitenkin kuuden viikon välein kahden viikon loma ja keskiviikkona opiskellaan vaan aamupäivät, elämänrytmi on vaan siis vähän erilainen :D

Tältä näyttää lukkari, lukuunottamatta keskiviikko- ja perjantaiaamun latinantunteja :D Paljon siis musiikkia ja filosofiaa, enkkua ja espanjaa, liikuntaa, historiaa ja mantsaa & kirjallisuutta, mitä ei Suomessa opiskella! (ihan hyvä niin, hahaha)

Koulu muutenkin otetaan täällä aika tosissaan, paljon enemmän tosissaan kun Suomessa! Tunnilla pitää olla hiljaa ja opettajat suutahtaa aika helposti, mikä on joskus aika huvittavaa :D Tiukkaa tekstiä ranskaks ja pelottava katse päälle, kyllä hiljenee ;) Opettajia kutsutaan sanoilla "madame" tai "monsieur" ja varsinkin filosofiassa tunnit yleensä etenee siten, että opettaja vaan sanelee koko tunnin asioita, mitä oppilaat kirjottaa vihkoon. Vaihtarille tää opiskelutapa ei ehkä oo mikään kaikista helpoin mahdollinen, hahah, ja niimpä mun vihkot täyttyykin ranskanlipun kuvista ja satunnaisista sanoista, mitä yritän napata opettajan puheesta. Välillä tuntuu, että olis ehkä parempi vaan lähtee kuumailmapallolla ikkunasta maahan jossa ymmärtää joka sanan, mutta välillä yhenkin lauseenpuolikkaan ymmärrys saa mielialan kohoon kymppiin! :D
Mitä tässä nyt on tullut opittua, niin ainakaan Ranska ei oo mikään helpoin mahdollinen vaihtomaa koulun ja kielen kannalta, mutta onneks kaikki, niin ranskalaiset kun muutkin vaihtarit, jaksaa tsempata ja muistuttaa, että parin kuukauden päästä kaikki on jo paljon helpompaa! Ootan kun kuuta nousevaa sitä päivää, että ranska vaan tulis suusta ilman joka sanan pohdintaa eikä tarvis kuluttaa kaikkia tunteja sanakirjan selaamiseen. Mutta ehkä se sieltä vielä joskus, kaikki aikanaan :) Tää on kaikki sen arvosta, ja nyt paras idea on vaan elää hetkessä, carpe diem!

Vive Franciaa!

Oon myös saanut mahdollisuuden jatkaa täällä viulutunteja, mistä oon maailman kiitollisin! Ihan siinä koulun lähellä on konservatorio, jossa oon käynyt nyt jo kahella yksityistunnilla ja perjantaina myös orkesterissa, mikä oli just hyvän tasonen ja ihmiset vaikutti mukavilta :) Myönnän, että ennen yksityistuntia mielikuvituksessa ehti jo käväseen kuva liikaa vaativasta, vanhasta opettajasta kepin kanssa, joka heittää mut pihalle jos ykskin ääni menee vikaan.. Onneks niin ei käynyt, ja vastassa oli sympaattinen nuori nainen, jonka kanssa tunnit on menneet ihan siivillä. Ei huolta siis ja me so happy!! :)

https://www.youtube.com/watch?v=_fwZGC1tK_o

Tässä kirjoitellesani löysin taas uuden lempparibiisin, kuunnelkaa!

Ranskan kaduilla kävellessäni mua huvittaa aika monikin asia, ihan pienetkin erilaisuudet Suomeen verrattuna. Tässä nyt muutamia juttuja mitä oon pistänyt merkille ja naureskellut enemmän tai vähemmän mielessäni:

• Ensinnäkin, ihmisten rakkaus patonkiin ei ollut ollenkaan niin stereotypia, kun sen luulin olevan. Aamulla kun menee kouluun, ihmiset kulkee patongit kainalossa aamupalaleivälle. Kun palaa koulusta, ihmiset hakee tyytyväisenä patonkia boulangerista illallispöytään. Sitä syödään ihan joka ikisellä aterialla, ihan joka päivä
• Suurin osa ihmisistä pukeutuu aika stylisti ja tuoksuu hyvälle!
• KAIKILLA pojilla on koulussa Eastpak-reppu :D
• Nuoret polttaa tupakkaa kymmenenmiljoonaa kertaa enemmän, vähintäänkin joka toinen ihmisistä polttaa. Se ei oo mikään häpee jos ei polta, mutta monella se vaan on tapana. Osa käärii sätkiä valmiiks jo tuntien lopulla, ja välitunneilla tulee rynnäkkö tupakoimisalueelle, niin oppilailla kun opettajillakin
• Small talkia puhutaan enemmän; joka aamu kysytään mitä kuuluu ja nukkuko hyvin, ja aina kun vaan meneekin jonkun tutun ihmisen ohi, kysytään nopeesti kuulumiset. Joskus tuntemattomatkin sanoo bonjour, mikä on musta ihanaa!
• Ruoka syödään kolmessa osassa koulussakin, ja jälkkäriks voi ottaa jogurtin, hedelmän tai jotain makeeta, valikoimaa löytyy. Tuhannen ihmisen koulussa ruoka ei kyllä oo niin hyvää, mutta ehkä ihan hyvä niin :D
•  Mua vieläkin naurattaa, että täällä sana "moi" on sama kun poskipusut. Välkällä ihmiset vaan antaa pusuja puolitutuillekin ohimennessään, vaikkei olis mitään sanottavaakaan, ja jatkaa seuraavaan paikkaan
  Bisous bisous <3

Muuten mua pisti kyllä vähän yllättään, että ihmiset on ainakin täällä pohjoisemmassa Ranskassa luonteeltaan oikeestaan aika samantapasia kun Suomessakin. Koulussa kaikki on omissa porukoissaan, ja on vähän vaikeeta saada suurempia juttutuokioita kielimuurin takia. Tuntuu niin idiootilta, jos vastaa jollekin vaan kyllä kyllä juujuu, ja sit tajuaakin sen olleen kysymys :D Saattaa johtua myös ilmastosta, mutta ihmiset ei hymyile paljoo ja kävelee aika alakulosen näkösenä kouluun aamulla. Ehkä kestää vielä hetken, ennenkun pääsen tähän kouluelämään ja muuhunkin ihan täysillä mukaan, mutta kuten jo sanottu, kaikki aikanaan. Onneks tää perhe on niin symppis, että illat on aina yhtä juhlaa, oli sitten maanantai tai viikonloppu! :)


Mutta asiasta taas kymmenenteen kukkaruukkuun, voisin nyt kertoo vielä vähän viime viikonlopusta. (Huomatkaa että oon jo niin paikallistunu etten muista enää kantaa kameraa laukussa heheh, siks kuvien puute, pardon :D)
Viime perjantaina vietettiin siis kaikkien perheiden yhteistä illallista Batyilla, ja oli ihan mahtavaa tavata kaikki kolme perhettä kerrallaan. Sain tavata kaikki tulevat sisarukset ja vanhemmat, joiden kanssa juteltiin kaikesta mahdollisesta. Alkuillasta koin onnistumisenkokemuksia ranskan kanssa, koska kaikki host-vanhemmat puhu hitaasti ja selvästi, ja keskusteltiin vaikka kuinka kauan kaikesta ranskaks, jee!! ..Valitettavasti keskustelu kuitenkin muuttu taas vähän nopeemmaks kun istuttiin ruokapöytään, jossa oli pelkkiä nuoria, ja siinä taas pääsi putoon vähän kärryiltä. Mutta ei se mitään, ihmiset oli ihania ja illasta jäi hyvä fiilis kaikkien perheitten kannalta :)

Kaikki perheet + oikeella Rotarien mukava presidentti, joka tuli toivottaan tervetulleeks :)
Seurassa oli muitakin Rotareita, Batyjen perhe ja muutama Pierren kaveri, mutta kuvassa on nyt vaan perheet.

Tässä vielä kuva maailman söpöimmästä tulevasta pikkusysteristä (3. perhe), joka kerkes jo
nukahtaan sohvalle kuvanottojen ajaks  <3

Seuraavana päivänä lähdettiin muuttaan host-siskoa parin tunnin päähän Nantesiin, jossa vietettiinkin koko lauantai iltaan asti. Kaunis kaupunki ja hyvä ilma, mikäs sen parempaa :)

Onnellinen Nantesin sister, onneks nähtiin jo seuraavana viikonloppuna kotona :)

Viinimaa(ko) ?

Nantesin katua :)

Tää viikko onkin kerennyt vierähtää ihan peruselämää elellessä, ja eilen autossa host-äiti kysy, elääkö Suomen pohjoisosassa eskimoja tai inuitteja... :D

Sepä tästä viikonlopusta, kiitos ja hei, ensi kertaan taas! :D

https://www.youtube.com/watch?v=UqQ9NWzIiM4

Bisous,

Johanna