Tänään oli kaunis päivä ja rakkautemme kesä on palannut takaisin! Host-mama on jo pariin otteeseen ehtinyt toteen että no nyt oli kyllä viimeinen kerta kun syödään pihalla, mutta ei! Tänään tuli taas tilaisuus pienen sadekauden jälkeen, ja elämä hymyilee :)
Eka kuukausi on yhtä yötä vaille eletty, mutta jotenkin tuntuu että nythän sitä alkaa pääsen vasta alkuun! Tällä viikolla oon päässyt tutustuun moniin uusiin ihmisiin eri luokilta ja koulussakin alkaa oleen jo himpun verran helpompaa. Keskiviikkona osallistuin jopa ekaan "kokeeseen", musiikin kontrolliin (täällä musiikintunnitkin on sitä, että kuunnellaan vaan sinfoniaa ja analysoidaan sitä vihkoon, ei soittimia pianoo lukuunottamatta näkyvissäkään.. :D). Tuloksesta en olis niinkään varma, mutta tuntu helpottavalta että pääsin itekin osallistuun, ja vain ja ainoostaan ranskaks!
 |
| Maanantai-iltapäivää ystäväni kissan kanssa |
Keskiviikkona lyöttäydyttiin yhteen vaihtareiden kanssa koulun jälkeen, ja voi mitä vertaistukee tuli jälleen kerran! Mua vähän harmittaa, kun nähdään niin harvoin koulussa, välkillä vaan joskus ja hyvällä sattumalla koulun kanttiinissa. Tai no toisaalta hyvä, ettei tuu liikaa viettettyä aikaa vaan vaihtareiden kesken.
Joka tapauksessa, itävaltalainen Katharina kiiruhti huilutunnille suoraan koulusta, joten jäätiin meksikolaispoju-Rubenin kanssa kaupunkiin ja kahville odotteleen. Oli niin hauskaa, koska tehtiin enkkukielto ja puhuttiin toisillemme pelkkää ranskaa, samantasosella sanastolla ja loistokkaalla kieliopilla, mutta ranskaa kuitenkin! Kerrankin keskustelua hitaalla temmolla, jossa kummatkin oli tasapuolisesti yhtä huonoja! :D
 | |
| Viimeinen pala jenkkipurkkaa ja kaunis kahvikuppi! Taas pääsi oppiin uutta, koska vihdoinkin sain tietää, mitä täytyy sanoo saadakseen kahvia enemmän kun kaks senttimetriä! Täällä normaali kahvi on sellanen musta shotti, ja cappucino normaalin kokonen kuppi.. :D Kyllä tässä pian jo paikallistuu ;) |
 |
| Kadulla oli mies, joka kaipas väriä elämäänsä.. |
Torstaina pääsin osallistuun ensimmäistä kertaa Rotarykokoukseen Ranskassa, ja voi huhhuh! Keskiarvo ihmisten iällä ehkä 62, mutta sehän ei menoo haitannu :D Ihan mielettömän hauskoja ranskapappoja (ihmisiä yht. noin 30), ja mua ei ollenkaan haittaa, että lokakuussa pitäis mennä uudelleen! Rotareilta kun menee vaihtoon, niin kerran kuussa pitäis käydä näyttäytyyn elävänä kokouksissa mitkä pidetään milloin missäkin, tällä kertaa yhden Rotaryhemmon kesämökillä maaseudulla. Voi ah, mikä suomifiilis tuli siitä mökkitunnelmasta!
 |
| Alkuillasta... |
 |
| Mun illalliskomppania ja vierustoveri, mikä ihana Titanic-mummo <3 Eikä ollu ees seurasta vanhin! |
Ohjelmassa oli siis vain ja ainoostaan ruokailua, joka ranskalaisittain kesti sen kolmisen tuntia :D Voi jestas, miten täynnä olin ton illan jälkeen, mutta jälleen kerran, aivan liiian hyvää!
 |
| French desserts, kill me.... Jos täällä päivät on pitkiä, niin ainakin illalliset syödään nautinnolla :D |
No mutta, piankos sitä viikko taas vierähti ja viikonloppu pääsi valloilleen, huh! Viikonloppuna kaikki jotenkin pääsee rentoutuun ja nukkuun kunnolla, jopa host-iskä joka herää joka aamu ihan ekstra-aikasin ja tulee kaikista myöhimpään kotiin. Host-sisko Aurore tuli taas kotiin Nantesista, ja vietettiin kunnon laatuaikaa taas perheen kesken italialaisessa ravintolassa!
 |
| Pizza servise et les heureux parents <3 |
Perjantai-iltana tuli myös yllätyksenä karkkipaketti postissa rakkaalta siskolta Oulusta, merci soeur <3
Tänään, lauantaina, fiilistelin päivällä aurinkoo takapihalla ja yhtäkkiä tuli kutsu puhelimeen edellispäivänä koulussa tavanneelta Manonilta, haluaisinko liittyä kaupunkiseuraks lauantai-iltaan. Siitä siis pyörän selkään, ja menoks! Oli niin kaunis ilta ja istuttiin samassa paikassa, missä mun ekana Ranskailtanakin Pierren & kavereitten kanssa, mitä nostalgiaa!
 |
| Pirtsakka ranskatar Manon, ja voi mitä ihanaa kärsivällisyyttä löyty juttelun suhteen :) |
Kerrankin pääsin kuvaileen toista puolta Lavalista, ja ilmakin oli niin kaunis!
 |
| Tää kuva on melkein ihan samanlainen, minkä laitoin googlesta mun kansikuvaks kun oli tasan 100 päivää lähtöön! |
Tulipa nyt tekstiä luettelomuodossa, mutta vaihteluhan virkistää. Oon kyllä todella yllättynyt, että tää mun blogi pääsi jatkaan elämäänsä ihan ekaa postaustakin pidemmälle, ja oikeestaan tää on ihan hyvä itellekin päivittää vähän viikon tekemisiä välissä.
Nyt ei kyllä runosuonet kuki parhaimmillaan, joten taidanpa jättää tekstit sikseen ja lähtee unten kauniiseen maailmaan!
Toivottavasti syksy ei oo vielä liian kylmä Suomessa, ja kaikki on hyvin sielläkin päin Eurooppaa!
Koodaillaan kamulit, kauniita unia!
Gros bisous et bonne nuit,
Johanna
