50 days and let it start

Bonjour tout le monde! Vihdoin ja viimein, kovan pakko-pistää-blogi-pystyyn -taistelun käyneenä tässä sitä kirjoitellaan, jännittyneenä mutta innokkaana, onnellisena mutta hitusen myös varautuneena tulevaa vaihtovuotta varten. Kauan oon tästä haaveillut ja nyt niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, vain 50 päivää lähtöön!

 Nimeni on siis Johanna, ikää 17 vuotta, ja perustin tämän blogin lähinnä jotta voin jakaa mun kokemuksia Euroopan sykkeestä niin perheelle ja kavereille kuin kaikille muillekin joita lukeminen kiinnostaa! Blogin aiheena tulee olemaan elokuun lopussa starttaava vaihtarivuosi Ranskassa, tarkemmin sanottuna kaupungissa nimeltä Laval. Siellä mua odottaa kolme ihanaa perhettä, joista kaikkien kanssa on jo jonkin verran tullut vaihdettua sanoja sähköpostin ja facebookin välityksellä. Jokainen perhe vaikuttaa tosi mukavilta ja kaikissa niistä mulla on sisaruksia kahdesta kolmeen. Kahdessa jälkimmäisessä saan myös kokeilla elämää isosiskona mikä on mulle oman perheen nuorimmaisena täysin uutta, oon vaan niin excited! Plussaa on myös se, että kaikista perheistä on joko lähdössä tai ollut aikasemmin nuori vaihdossa, eli tää vaihtarihomma ei ole kenellekään ihan outoo puuhaa, hyvä niin!

Järjestö, jonka kautta vaihtoon olen lähdössä on Rotary Youth Exchange. Viime viikolla postissa saapui kauan odotettu (ja ahah aina niin komea) Rotarybleiseri, jota ensimmäisen kerran sai kokeilla Lahden koulutuksessa huhtikuussa. Kaikilla maailman Rotaryvaihtareilla on sitten tuo bleiseri päällä eri värisinä ja muotoisina yhteisissä vaihtaritapaamisissa, missä takki kerätään täyteen eri maiden pinssejä ja merkkejä. Eli lopputulos = kotiin tullaan takilla, josta oikeaa väriä ei enää edes erota erilaisten killuttimien ja merkkien takaa! Saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta omasta mielestäni toi idea on ihan hupaisa, koska vaihdon jälkeen takkia voi säilyttää koko ikänsä jossain varaston uumenissa ja muistot säilyy helposti kylkeen kiinnitettyinä!
Suomen vaihtareilla bleiseri on tollanen kirkkaan sininen, mikä tekee pienen fiiliksen että sitä ollaan lentoemännäksi lähdössä. Onneksi matka jatkuu kuitenkin vähän pidemmällekin kuin vain lentokoneeseen :)

Nyt kun tähän kirjoittamisen vauhtiin pääsin, niin höpötämpä kaiken kerrallaan. Idean tähän vaihtoon sain jo ajat sitten, en edes oikein muista mistä se sai alkunsa. Ehkä siitä, että matkustaminen saa mut aina sekasin ja haaveilen melkein työkseni, että joskus pääsisin kiertään koko maapallon ja astumaan jokaiselle maailman mantereelle, edes toisella jalallani. Koulussa kielet kuuluu mun lemppariaineisiin ja ihailen vaan ihmisiä jotka osaa jotain kieltä puhua melkein kuin omaa äidinkieltään. Toisinaan tulee mietittyä, että jos jonkin kielen haluaa oppia kunnolla niin miksi sitä vääntää verbioppien kanssa kolkossa luokkahuoneessa, kun yhtä hyvin sitä voisi vaan ottaa ja lähteä paikan päälle ja yrittää puhua vaikkei osaisikaan! Ranskaa oonkin opiskellut vasta kolme vuotta, eli ihan ei juttu vielä lennä tosta noin vain, mutta se mun pointti tässä vaihdossa vähän onkin.

Totta kai mä haluan vaihtoon myös muista syistä. Haluan tavata paljon uusia ihmisiä, tutustua uusiin kulttuureihin ja huomata ihan omin silmin, ettei kaikki toimi samanlailla kuin täällä Suomessa. Haluun vähän itsenäistyä ja pitää vähän breikkiä, elää täysin uuden ja erilaisen vuoden. Mua ei oikeestaan vaivaa että lukio niin sanotusti "keskeytyy" ja menee kahtia poikki, kerkeehän ne matikat opiskeleen sitten myöhemminkin. Haluun vaan lähtee toteuttaan tätä jatkuvaa matkustamisen janoa just NYT ja elää täysin erilaisen vuoden, haluun vähän itsenäistyä ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, kokee sen ettei oo ketään tuttua ympärillä, ei parasta kaveria korttelin päässä tai äitiä pelastamassa jokaisesta pinteestä. Haluun nähdä paljon uutta, antaa elämän mennä ihan omia reittejään, elää päivän kerrallaan.

 ..Myönnettäköön, ehkä haaveenani on myös kävellä jonain aamuna lähinurkalle boulangeriin ja syödä niitä ah aina niin hyviä kroisantteja ;)

Tämän pienehkön esittelykierroksen jälkeen voinkin todeta, että viidenkymmenen päivän päästä tämän tytön nokka suuntaa ensin kohti Helsinkiä josta sitten lähtee lento Pariisiin yhdessä muiden vaihtariheppujen kanssa, sekä sieltä bussikuljetuksella Lavaliin, n. 50 000 ihmisen asuttamaan pikkukaupunkiin Luoteis-Ranskassa.
Kiitos ja au revoir, kuulkaamme toisistamme puolin ja toisin toistamiseenkin :)

Fiilismusiikin saattelemana: https://www.youtube.com/watch?v=z5-xHVo0zE4

Á bientôt, Johanna