mansikkapiirakkaa ja auringonlaskua

Bonjour cheris! Eka lomaviikko takana, mutta onneks toinen vielä edessä!

Tällä viikolla ollaan niin reissattu kuin rentoiltukin, ja yhden viikon aikana oon nauttinut kolmen kaupungin elämästä; maanantaina vietin aikaa Angersissa, välipäivät Lavalissa ja torstaista viikonloppuun mun selvästi kolmanneksi kodiksi tulleessa Nantesissa.

Maanantaina lähdettiin alle tunnin matkan päähän pikkukaupunkiin Angersiin tutustuttaan host-veljeä tyttöystävänsä kera ens vuoden luultavastikin tulevaan yliopistoon, jossa pidettiin heti aamutuimassa tutustumistunteja koulusta kiinnostuneille. Me nautiskeltiin sen aikaa host-momin kanssa café au lait kahvilassa jutustellen, mutta eipä siinä kauaa aikaa kerennyt  hurahtaan, kun kaikki olikin jo valmiita. Vietetiin päivä kierrellen kaupunkia ja shoppaillen vähän, mutta ei liikaa!
Angers oli kyllä mukava pieni opiskelijakaupunki, ei ollenkaan hullumpi! Musta on jotenkin hauskaa ajatella, että viime vuonna ennen tietoo koko Ranskan vaihtovuodesta muistan jutelleeni yhden ulkomaalaisen miehen kanssa lentokoneessa, joka kehui mulle kaikkia kaupunkeja Ranskassa Bretagnen alueella, Angersinkin se mainitsi hyvänä opiskelijakaupunkina. Matkan lopussa tää mies toivotti mulle tsemppiä ranskan kielen kanssa, koska tuli puhuttua että opiskelen sitä koulussa. Ja tässä mä vuotta myöhemmin kävelin niillä samoilla Angersin kaduilla, melkein jo ranskalaisena! :)

No tulipa tästä nyt pieni, vaikka kaikkeni yritin. Tiirailkaa nyt siitä sitten.

 

Leikittiin hattuleikkiä Elisan kanssa

Baskeripää avec ses cheri frère et cherie maman <3

Tiistaina ja keskiviikkona elelin rentoja päiviä omassa kotikaupungissa. Tavattiin muun muassa meidän hassulla ranska-meksiko-argentiina-itävalta-suomi -porukalla leffan ja ah aina niin hyvän galetten (ranskisherkku, sellanen vähän kun terveellisempi versio tortillasta), merkeissä. Argentiinapoika Lucas palaa takaisin kotiin tän loman loputtua, enkä tiedä että oliko tää viime tiistai nyt muka sitten se lopullinen hyvästipäivä, koska aika näyttää menevän aika kortille... Pyh ja pah mistään hyvästeistä, lähetään kaikki Argentiinaan!!

Lucas, Ruben, Katharina ja minä au cinema! Menossa mukana myös Matthieu ja myöhemmin Louis Ranskasta,
mutta ne nyt pääsi valitettavasti missaan tän loistavan kuvaussession, oivoivoi.

Tällä viikolla myös mun ehdoton lempparimies James Blunt pääsi julkaseen neljännen albuminsa, ja sen tahtiin pyöräytinkin keskiviikkoiltana Suomi-dinneriks makaronilaatikon perheelle! Myönnän, että mikään keittiönihme en itse todellakaan ole, varsinkaan tän ranskalaisen keittiön keskellä, mutta onneks lopputuloksesta tuli ihan mukiinmenevä ja melkeinpä meni koko jättivuoka parempiin suihin!

Suuri Suomiluomukseni. Hahahah.

 https://www.youtube.com/watch?v=uz0NV-HOT0M

Torstaiaamuna lähdinkin aloittaan aikasta viikonloppua hyppäämällä kello 7:20 uniseen Nantesin bussiin, ja oikeesti taas kerran maisemat oli vaan niin kauniita. Aurinko nousi pikku hiljaa, enkä oikeestaan edes tiennyt mitä odottaa koko viikonlopulta.
Tällä kertaa lähdin Nantesiin asumaan siis suomivaihtarille Nellille, joka siellä iloisena odottelikin vastassa asemalla. Ja voi sitä suomenkielen hulluutta, kun pysty puhuun taas ihan kaikesta, ilman mitään kielirajotteita! Aamu lähti käyntiin lippuautomaatin kanssa sekoilulla, mutta päivästä tuli sitäkin hauskempi. Päästiin mm. tapaan taas uusia symppiksiä ranskalaisia lounastamalla yhden Nellin Rotarynaisen luona, jolla oli meitä vuoden nuoremmat ihanan puheliaat kaksoset Alix ja Guillaume. Oli tosi ystävällistä kutsua mutkin mukaan lounaalle, vaikka tähän Nantesin piiriin en itse ees kuulu, ja muutenkin jäi lähtiessä niin hyvä mieli. Ihana Ranska, ihana ruoka ja ihanat ihmiset.

Nelli ja kaksoset + alkupala

Illalla mentiin kurkkaan koko illaks omaa host-siskoo Aurorea vanhaan tuttuun kämppään, jossa vietin aikaa viime kerralla!
Tavattiin Auroren kavereita, jotka oli kaikki tosi mukavia, ja saatiin taas kunnon kielikurssia kerrakseen!

Tästä suomen kielestä puheenollen, kulutettiin sitä Nellin kanssa kyllä oikein olan takaa. Oli hassua puhua ihan niin paljon kun ikinä huvitti, ja oikeestaan hyvästä kahden päivän shoppailuyrityksestäkin jäi vaan hyvä yritys ihan vaan tän juttelumäärän takia! Perjantaina kyllä tarttu muutama vaatekappale kaupoista mukaankin, mutta vahingossa aika taas kulu aika vauhdikkaasti, kun unohduttiin (aivan maailman parhaimpaan) crêperieen istuun 2,5 tunniks, jutteleen ja syömään. Oikeestaan koko viikonloppu muistutti vähän kun elokuvaa 'Eat Pray Love', mutta vaan tota 'Eat'-osioo käyttäen, ahahah.

Salakuva creppien valmistuksesta ;)

Muutenkin rakastan niin paljon näitä pieniä Nantes-visiittejä, koska siinä kaupungissa on oikeesti vaan jotain niin hauskaa. Ihmiset on ystävällisiä, bussissa saa hymyileviä katseita ja kadulla raikuu loisto katumusiikki. Elettiin elämää ilman mitään rajotteita, seikkailtiin metroissa ja busseissa ihan miten mieli teki, ostettiin boulangerista suklaakroisanttia jos mieli teki, ja puhuttiin vaan neljä päivää putkeen ihan niin paljon kun ikinä vaan oli mahdollista. Nyt on suomenkieli ainakin hetkeks taas päästetty ulos kunnolla, joten jaksaa taas keskittyä tähän ranskan kieleen!

Perjantai-illalla lähdettiin ajeleen noin tunnin päähän aivan ihanaan rantakaupunkiin Mesqueriin, missä Nellin host-perheellä on varsinkin kesällä kovassa käytössä oleva rantatalo. Se paikka oli fantastinen, ja niin rentouttava. Se oli jollain tapaa vähän sama idea kun Suomen kesämökkeily, mutta ne talot oli enemmän taloja ja ympäristö oli tietty erilaista.

Lauantaiaamuna herättiin ja lähdettiin melkeimpä suoraan sängyistä vaan juokseen, pikku matkalle tosin mutta juokseen nyt kuitenkin. Nyt on melkein jo marraskuu, eikä vieläkään oo kylmä. Ja kesällä sen paikan voi vaan kuvitella.
Lounaan jälkeen lähdettiin Nelli-paikallisoppaan seuraamana kymppi kilsan pyöräreissulle pikkukylään Piriaciin meren vierelle. Se kylä oli vaan jotain niin syötävän söpöö, ja ne talot oli niin bretagnelaisia; kivisiä ja harmaita, mutta niiden ikkunanpielet on aina eri värisiä. Siellä oli kujia, ravintoloita, kauppoja, pappoja ja ihmisiä. Ja tietty maailman parhain jäätelöpaikka ;)

Tää Ranska on aika erikoinen maa, ja välillä ei ihan oikeesti tiiä että näyttääkö tää ympäristö enemmän Afrikan savannilta, Irlannin ja Skotlannin sekotukselta vai ihan vaan Ranskalta. Ilmakin vaihtelee ihan miten sattuu, mutta pitäähän joka päivässä vähän mysteriikkaakin olla, hahah! Pyöräreissut saatiin onneks mennä ihan ilman sadetta, ja en vaan haluu ikinä unohtaa sitä tunnetta, mikä siinä tuli. Pyöräiltiin Atlantin vierellä raikkaassa ilmassa ja elettiin vaan niin hetkessä <3

Mesquerissa pysyttiinkin vaan se yks yö, ja palattiin takasin Nantesiin lauantai-iltana. Oon kyllä onnellinen, että sain nähdä näin paljon ja oon superkiitollinen Nellille, jolta kutsu koko Nantesiin tuli! Katsottiin illalla myös MOT: Vaihto-oppilas heitteillä -dokumentti, ja huhhuh, kun ei ollut kivaa katsottavaa. Jos vaihto kiinnostaa, niin enemmän kuin lämpimästi voin ainakin omasta puolestani suositella Rotareita!!

Sunnuntaina eli tänään oli lähtöpäivä takaisin Lavaliin, ja käytettiin se kyllä niin sunnuntaisimmalla ja parhaimmalla tavalla ikinä; pique-nique ja ranskalaiset herkut! Kierrettiin aamulla aivan järjettömän loisto ranskalainen kauppahalli läpi, syötiin silmillämme ja ostettiin kaikkea mahdollista, mitkä meidän oli tarkoitus mennä nautiskeleen johonkin japanilaiseen puutarhaan. Se olikin kyllä valitettavasti kiinni, mutta joku ihana ranskalainen mummo osu sopivasti paikalle ja suositteli meille jotain toista lähellä olevaa puistoo. Sattumoisin tääkin puisto oli juuri tänään kiinni, mutta ei se haitannut, ihan vieressä oli ihan yhtä hyvä paikka jättipuiden ja juoksupolun varrella! Ai että oli mukavaa vaan syödä, ja kuulla kun lenkkeilevät ihmiset toivotteli 'Bon Appétit' aina väliin. Mä pidän tästä!

Käytiin kurkkaan piknikin jälkeen maailmaa myös yläilmoista, Nantesin korkeesta näkötornista, josta näky hyvin koko suuri, tänään tosin harmaalta näyttävä, kaupunki.
Iltapäivällä olikin sitten aika sanoo au revoir ja seuraavaan kertaan ihana Nantes ja Nelli, ja yhdessä lomaa aloittaneen Aurore host-siskon kanssa matkattiin takas kotiin. Mun pää ja sydän on taas kerännyt lisää muistoja, ja oikeesti rehellisesti sanottuna tässä viikonlopussa oli kyllä jotain oikein erinomaista magiaa. Se oli yks tän vaihtovuoden tänastisista viikonlopuista parhaimpia, oikeestaan vaatimattomasti yks mun koko elämän parhaimpia, ja tuntuu vaan epärealistiselta ajatella, että tässä on vielä Ranskaa melkeimpä 9 kuukautta jäljellä. Mä rakastan tätä vuotta, lähtekää kaikki vaihtoon <3

Tässä mä ja Nelli pohdiskelemassa elämää tyytyväisenä vaihtovuoden jälkeen ?

https://www.youtube.com/watch?v=3iqXnRG43r4

Bonne nuit ja seuraavaan kertaan,

Johanna

LOMA !!

Coucou mes amours! Aika kuluu ihan älyttömän nopeesti, ja seitsemän ensimmäistä kouluviikkoo on jo pulkassa!! Perjantaina kello 17 reikä reikä nousi paljon hymyä ihmisten kasvoille, olihan nimittäin aikaa toivotella BONNES VACANCES ja au revoir lycée ;) Jonain päivänä lupaan kyllä kirjottaa postauksen kouluelämästä, mutta sille saa löytyä aikaa myöhemmin, koska nyt on tiedossa kaks viikkoo vapaata ja paaaaljon hauskaa!

Tällä viikolla on kävelty sateen alla melkein joka päivä, mutta sepä ei oo elämää häirinnyt, päinvastoin! Joka päivälle on ollut jotain tehtävää ja kiirettä on pitänyt, mutta tällä viikolla oon myös nauranut niin paljon että mahaan on sattunu, oon tavannut niin monia uusia ihmisiä ettei aivonystyrätkään pysy enää kärryillä, ja on tullut vaan sellasia hassuja pikkumomentteja, että on vaan voinut hymyillä ja ajatella että hitsi vie, j'adore la vie!!

International table ja bon appétit!

On ihanaa, kun varsinkin lähipäivinä oon saanut kuulla paljon kannustavia kommentteja mun ranskan kielestä, niin Rotareilta kun omilta koululaisiltakin, ja luokkalaiset bongaa musta välillä jo kuulemma jotain ranskalaisia piirteitä, ha! Yks päivä sain kehuja mun ehdottomalta lempparilta koulun henkilökunnassa, aina hymyilevältä kanttiinin tädiltä, ja tiistaina jopa kadulla kävelevä ja viheltelevä valkohiuksinen ranskismies pienen keskustelun päätteeseen totes, että sähän puhut hyvin jos oot vasta 8 viikkoo täällä asunu! Kiitos tän ihanan monsieurin, harmaa taivas ja väsynyt olotila ylläripylläriks järjestetyn ylimääräsen filosofiantunnin päätteeks muuttukin ihan pirteeks loppupäivälle :)

Maailman paras jälleennäkeminen, D1650 <3

Viime viikonloppuna kerättiin taas sylillinen uusia kokemuksia 3 districtin kanssa Mont Saint-Michelillä, mitä oli ootettu enemmän kun paljon! Vaihtareita tuli niiiin monesta maasta että ei rajaa millään, ja uusia tuttavuuksia tuli taas mielin määrin <3 Mun pää ei oo varmaan ikinä ollu niin confused kun viime lauantaina kaikkien niiden eri kielten keskellä, ja yhtäkkiä vieressä seiso suomalainen Iiro, jonka kanssa ei tullut juttelusta alkuun oikeen mitään muuta kun naurua :D Suomi tuli ulos suusta enemmänkin kirjakielenä tai väliin aina jonain omana hobittikielenä, haha, mutta oli kyllä hauskaa nähdä ja saada puhuttua niiin paljon kun ikinä halus!!

Iiro Pariisista!!
Tällä kertaa lippu pääsi mukaan, mutta housut jäi matkasta? (:D)

Oikeestaan en oo vieläkään ihan selvillä että mikä tän Mont Saint-Michelin oikee nimitys on, mutta ainakin se paikka oli upee!! Saatiin kyllä sieltä muistoiks kirjat, jossa esitellään perinpohjin koko paikka, mutta ehkä tässä loman aikana saan sen avattua.. :D
Joka tapauksessa, suurin osa ajasta vietettiin vaan hotellialueella, josta lähti busseja pienen matkan päähän tähän itse nähtävyyteen, pieneen saareen (?), joka sisälsi keskiajan aikasia vanhoja rakennuksia, pieniä kujia matkamuistoputiikkeineen ja jättimäisen ison "linnan", mikä koluttiin läpi sunnuntaiaamuna. Lauantaina tehtiin pitkä savinen kävely, ja sen takia meidät käskettiin laittaan shortsit jalkaan vaikka ilma ei ollukaan mikään kovin lämmin, varsinkaan brasilialaisille tai meksikolaisille! :D

Lähtö kävelyyn, ainakin yks kanadapoika enemmän kun valmiina.. :D

Kävely kesti pitkään, jonka aikana pysty tutustuun niin moniin ihmisiin ja mahtaviin persooniin! Ilma oli niin raikas, eikä missään näkynyt yhtäkään rakennusta tän linnahökötyksen lisäks. Pelkkää horisonttia, ja kaukana käveleviä ihmisiä.

Ihanat iloiset tytöt Thaimaasta <3 (Enkä todellakaan tiedä mikä toi lentävä ihminen vasemmalla on..)
Ada, jos luet tätä, niin välitin terveiset Thaimaaseen sunkin puolesta ;)

Maailman huipuin uus Rotarymies Pariisista, toivottavasti törmätään vielä joskus Pariisin kaduilla!

Vas. Kanada, Taiwan, Suomi, USA

Meksiko & Suomi

Kävelyn jälkeisenä lauantai-iltana ohjelmassa oli soirée koko porukan kesken; musiikkia, pitkäänkestävä dinner, kansallislaulut jokaiselta maalta erikseen (voi kiitos Iiro, että olit mukana matkassa..), paljon paljon ihmisiä ja illan päätteeks vaihtaripartyt! Mahtava ilta, minkä seurauksena yöunet jäikin melko lyhyiks seuraavana yönä :D

Joanna Puolasta + latinokaverit <3

Sunnuntaiaamuna herättiin aikasin kroisanttiaamupalalle, josta lähdettiin elään kunnon Harry Potter -elämää Mont Saint-Michelin syvyyksiin, kokoonpanona Amerikka, Bolivia ja USA!

Vas. Maria (Bolivia), Helen ja Claire (USA), minä, Maggie (USA), Lauren (Australia), Meg (USA) ja Joanna (Puola)

Kello oli noin 10 aamulla enkä oo ikinä varmaan hengittäny niin raikasta ilmaa mikä tuolla oli!
Viva Finlandiaaa

Palmukaveri löyty keskeltä keskiaikasta kivirakennustakin, mm!

Lempparitytöt!

Matkamuistoputiikkeja, jossa tulikin shopattua sitten loppupäivä, hahah.

Sunnuntaina lounastettiin ja vaihdettiin käyntikortteja vielä kaikkien vaihtareiden kanssa, joista suurimman osan saakin tavata uudestaan luultavasti vasta maaliskuussa Pariisissa, jonne tulee KAIKKI Ranskan vaihtarit tältä vuodelta. Sitä siis odotellessa!

Muuten tällä viikolla oli mm. toinen Rotarykokous, jossa mun piti myös pitää esitelmä Suomesta, mikrofoniin puhuen ja ranskaks! Mon Dieu, kun jännitti ja  se tilaisuuskin oli paljon isompi ja hienompi kun viimeks, mutta onneks siellä oli muitakin nuoria ja illasta selvittiin hengissä! Oon saanut kuulla moneltakin ihmiseltä, että hei, mä oon käynyt Suomessa niin Pieksämäellä kun Mikkelissäkin, mutta moni myös tuli esitelmän jälkeen sanoon että olipa kiva kuulla jotain Suomesta, koska siitä ei oikeesti tiedetä täällä paljoo vaikka Euroopan sisällä ollaankin. Yks pikkunen ranskapoika tuli jopa sanoon esitelmän jälkeen, että se olis tosi kiinnostunu lähteen vaihtoon USA:han tai muualle, miksei vaikka Suomeenkin! :D Jes!

Rotarykokouksen seuralaiset Lucas Argentiinasta (jolla kaks viikkoo enää jäljellä Ranskassa, nyyhkis!), Matthieu Ranskasta, Constance tuleva host-sisko ja Kanadassa vuotensa viettänyt Louis Ranskasta.

Kokouksessa sain kutsun yhdeltä Rotarynaiselta, että lähdetkös lauantaina poimimaan klubin kanssa viinirypäleitä. Miksikäs ei, ja hahah, jälleen uusia kokemuksia! Lauantaina 7:45 ulos ja menoks, ja päivä oli niin hupaisa!

Autolla hurruuteltiin sumuisessa lauantaiaamussa kolmen Rotaryn kanssa maaseudulle.
Olin ainoo nuori koko viinirypälekesteissä, ja vois ajatella että voi mitä tylsyyttä, mutta sehän oli just päinvastoin!
Kaikki noi ihmiset oli niin ystävällisiä ja puhu selvää ranskaa, joten tuli taas opittua lisää ja kerättyä uusia kokemuksia!

Ihmisiä oli siellä niin paljon, että eipä siinä kauaa joutunut viinirypäleitten kanssa kykkimään, ja enemmänkin se oli sellasta hauskanpitoo ja hölöttelyä ihmisille kahvimukin ja kakunpalan kanssa :D Vaihdossa on just parasta se, että jos turistiks tulisin Ranskaan, niin tuskin ikinä löytäisin itseeni ekana lomapäivänä aikasin aamulla viinirypälepuskasta, tai ensinnäkään koko pikkukaupungista Lavalista, jossa en oo törmännyt vielä yhteenkään turistiin muiden vaihtareiden lisäks. Täällä tapahtuu joka viikko jotain uutta, enkä edes uskalla arvata mitä tää vuosi tulee vielä sisältään! Varsinkin tässä lähipäivinä on tullut mietittyä, että millanen mahdollisuus tää elämässä on, enkä kyllä kadu yhtäkään sekunttia, että tähän seikkailuun lähin. Tällä hetkellä oon vaan niin kiitollinen koko tästä vaihtojutusta ja varsinkin siitä, että kaikki asiat on niin hyvin. Oon saanut tavata niin paljon kauniita ihmisiä ja uusia kokemuksia ja sanoja tulee joka päivä lisää, joten hyvä, että aika ei vielä oo ollenkaan lopussa.

Viinirypäleet lähtikin sieltä rekalla viinin valmistukseen, ja n. 60 hengellä syötiin vielä PITKÄ lounas päivän päätteeks.
Oli niin hauska päivä, ja se pikkukylä oli jälleen kerran vaan niin söpö.
Harmaa taivas, mutta värikkäitä taloja kadut täynnä.

Eilen sain kotiin tullessa tavata host-perheen Pariisista tulleet tädin ja tän miehen, jotka oli aivan fantastisia! En kestä, etten vietä joulua tässä hullussa perheessä, ja vaikken kaikkee ymmärräkään, niin on silti vaan helppoo nauraa täysillä mukana :D Maistoinpa eilen ekan etanankin, joka oli itse asiassa ihan hyvää. Taidanpa olla matkalla ranskalaistumiseen päin?
Mutta nyt lähen juokseen juustoja pois Auroren kanssa, jos vaikka näkis taas aasin matkan varrella tai eksyis reitiltä, niinkun mulle kävi keskiviikkona... Au revoir ja seuraavaan kertaan!

Gros Bisous, 

Johanna

Parce qu'on ne sait jamais

Bonsoir! Nyt on jäänyt hetkeen kirjottamatta, mutta koitan kirjotella aina niin usein kun aika vaan antaa periks!

Elämä täällä on niin hassua, ja jokainen viikko on aina jollain tapaa erilainen. Vaikka toisaalta arki rullaa jo rutiinin mukasesti ja päivät menee samalla kaavalla, ei voi silti tietää ketä ihmisiä huomenna tulee tapaan tai millanen päivä tulee oleen. Viime blogikirjostuksesta saatto ehkä jäädä vähän liian hyvä kuva mun ranskantaidon suhteen, koska en mä nyt vielä sitä ihan puhumalla puhu. Tulee päiviä, jolloin tuntuu että mitään ei mee kaaliin ja kaikki on yhtä hepreaa, tuntuu turhauttavalta kokoajan kysellä että niin mitä että ja tuijottaa silmät suurina että mitenköhän tähänkin nyt pitäis vastata. Mutta toisina päivinä tulee taas paljon onnistumisenkokemuksia ja se tunne on ihan loistava, kun oikeesti tuntee tajuavansa ja pystyy pitään ittensä keskusteluissa mukana!

https://www.youtube.com/watch?v=LhvtLHiMMzE 

Joskus tulee hassuja tilanteita, kun luulee ymmärtävänsä, mutta onkin tajunnut vähän eri asian kautta. Muun muassa viulutunnilla, jossa ollaan kahden kesken opettajan kanssa, tulee toisinaan jonkinlaisia väärinkäsityksiä, mutta onneks niille voi vaan nauraa ja olla ilonen, että taas on päässyt oppiin jotain uutta :D Ja sehän sitä parasta kielikylpyä onkin, että menee suoraan tilanteeseen ja puhuu ihmisille, oli seuraukset sitten huonot tai hyvät!

Myös mielialat vaihtelee päivittäin ihan laidasta laitaan ja ajatukset seilailee niin, että joskus tunneillakin yhtäkkiä vaan herää omista ajatuksistaan takas maanpinnalle. Vaikka aikaa ei oo kerennyt kulumaan edes kahta kuukautta, tuntuu että silti on ehtinyt jotenkin jo itsenäistyyn (hahhah, vai miten nyt menikään..) ja on vaan pakko välillä ajatella ihan omillakin aivoilla! Täällä on kerennyt törmään moniin eri ihmisiin eri kulttuureista, ja se pistää ajatteleen asioista ihan eri tavalla. Nyt osaan arvostaa muun muassa Suomen koulujärjestelmää niin paljon enemmän kun aikasemmin, ja lupaan etten enää ikinä valita mistään kouluun liittyvästä kun palaan takasin! Luulin, että Ranskassa koulupäivät on pitkiä ja opiskelu tiukkaa, mutta ainakaan täällä ei heitetä liidulla päähän jos vaihtaa muutaman sanan kaverin kanssa tunnilla, niinkun Taiwanissa vaihtarityttö Peggyn sanojen mukaan. Yks päivä tällä viikolla eräs kiinalaisvaihtari tuli meidän enkun tunnille kertomaan koulujärjestelmästä Kiinassa, missä jotkut oppilaat ehtii nukkua vaan viisi tuntia yössä, koska läksyjä pitää tehdä ihan pikkutunneille asti. Muutenkin se on mielenkiinosta kuulla kulttuurieroja ihmisiltä ihan kasvot vastakkain, ja välillä jutellaan esim. koulun ruokalassa aika kansainvälisellä porukalla; pöydässä kuulee niin espanjaa, ranskaa kun enkkuakin, ja se saa kyllä pään pyörälle! :D Ollaan saatu myös uus tuttavuus mukaan remmiin, kouluun on nimittäin rantautunut kuuden viikon minivaihtoo suorittava Lucas Argentiinasta! Jee!

Se on hämmentävää, että nään edelleen joka ikinen yö jotain Suomeen liittyvää unta, ja välillä unet tuntuu ihan oikeesti enemmän realistisimmilta kun tää oikee elämä? :D Okei, voisinko nyt mennä ihan oikeesti asiaan ennenkun nää filosofiset ajatukset pääsee liian pitkälle...

Eli siis. Tässä kahden viikon aikana on kerennyt tapahtuun yhtä jos toista; on juhlittu yhteensä kolmia syntymäpäiviä, vietetty kolmen perheen keskeistä sunnuntailounasta, tehty viikonloppuvisiitti host-siskon luo Nantesiin, kokeiltu "vesilumilautailua" Lavalissa, käyty elokuvissa jossa ei edelleenkään ymmärtänyt paljonkaan mutta ehkä ens kerralla, on tullut nukuttua ekan kerran pommiin ja eletty niin aurinkoisia kuin sateisiakin päiviä. Se on hassua, että yhtenä päivänä istun tuntemattoman naisen autossa maalaismaisemien keskellä ja toisena päivänä syön paellaa koulun ranskanopettajan keittiössä lounastunnin aikana. Perjantaina jutustelen bussissa hassun ranskalaismiehen kanssa ja lauantaina löydän itseni tanssimasta Bretagnelaista kansantanssia vanhojen pappojen seasta? :D Kyllä tää vaihtarielämä on mystistä!

Viime viikon sunnuntaina lounastettiin yhdessä kahden tuttavaperheen kanssa täällä meidän talossa, mikä on kuulemma ihan kuukauden välein toistuva rutiini, talot tosin vaan vaihtelee perheiden välillä! Lounas nautittiin pitkään ja hartaasti, jonka jälkeen lapset jäi nukkumaan siestaa sohvalle ja aikuiset lähti sateiselle sunnuntaikävelylle.

Toinen perheistä olikin jo entuudestaan tuttu, koska Alexiin, host-veljen parhaaseen kaveriin (keskellä), pääsin tutustuun heti vaihtovuoden alussa, ja perhe on käynyt nopeesti kylässä aikaisemminkin.

Perheet koolla ja patongit pöytään <3

Lapsia neljästä perheestä!

Niinkun jo aikaisemmin oon kerennyt toteen, en vois olla onnellisempi tästä perheestä, jonka sain vielä onnellisesti vaihtovuoden alkuun. Ehkä eniten rakastan vaan niitä simppeleitä hetkiä, kun perhe kokoontuu pitkän päivän jälkeen yhdessä keittiöön, jutellaan kaikki päivän tapahtumat alusta loppuun ja nautitaan vaan yhteisestä ajasta. Oon kotiutunut tähän taloon ja perheeseen niin hyvin, että tällä hetkellä tuntuu erikoiselta ja surulliselta ajatella, että marraskuun lopussa en enää kulje samasta kilkattavasta pikkuportista kotipihalle tai kuule host-äidin iloista "bonne journée" -huudahdusta ennen kouluunlähtöä. Uskon ja toivon kuitenkin, että kaks muutakin perhettä tulee oleen hyviä ja hetkistä tulee kokemusrikkaita. Ja turhahan sitä vielä on suruilla, onhan tässä vielä aikaa yllinkyllin pitkin syksyä!

Lounasta edellisenä lauantai-iltana juhlittiin Auroren kaverin synttäreitä n. 15 hengen porukalla,
ja lähtiessä parvekkeelta kuulu "moikka, moikaa"

Kadulla kun kulkee, niin ei kyllä rehellisesti sanottuna saa paljookaan mitään hymyileviä katseita vastaan, ja siks musta onkin niin ihanaa että tää perhe on joka ilta niin positiivisella mielellä, vaikka olis kuinka väsyttävä päivä takana. Tähän kulttuuriin on oikeesti vaikee päästä sisälle jos ei osaa kieltä, ja ihmiset ei kyllä tuu helposti koulussa tekeen juttelemisenalotetta. Muutenkin koulu pistää nää ihmiset aika koville, ja on vaikee saada kavereita koulun jälkeen kaupungille, koska kaikkien täytyy vaan opiskella! Kymmenen tunnin koulupäiviä, jonka jälkeen täytyy edelleen tehdä liuta läksyjä ja kerrata kokeisiin? Huhhuh ranskan systeemi, relatkaa vähän! :D
Siksipä juuri ollaan hengattu monena päivänä koulun jälkeen meksikovaihtari Rubenin kanssa ja nautittu tästä vaihtarielämän vapaudesta, koska koulu ei meillä paljoo mieltä paina! Viime viikon keskiviikkona otettiinkin ilo irti oikein olan takaa lähtemällä "windsurffingiin" Rubenin 18-vuotispäivän kunniaks, ja voi huh mikä uus kokemus jälleen kerran! Rubenin rotaryklubin ihana nuorisovastaava Isabella otti meidät kyytiin koulusta ja nautittiin maailman parhaat ranskalaiskakut Isabellan kotona:

Easygoing Isabella!

..ja itse synttärisankari Meksikosta!

Meistä on tullu Rubenin kanssa ihan parhaita kamuja, koska eletään niin nolife-elämää aina koulun jälkeen :D Mutta mikäs siinä, ainakin puhutaan toisillemme ranskaa ja yritetään oppia aina vaan lisää, jospa ranskalaiset lämpeis meihin vähän enemmän ens kerralla.. haahah!

Ite en olis ikimaailmassa keksiny, että sellastakin lajia kun vesilumilautailu (onko tää edes suomee..) voi harrastaa näin lähellä Lavalia, ja automatka kesti alle puolisen tuntia. Oli ihan älyttömän hauska laji, ja joskus kyllä meen vielä kokeileen uudestaan!

Ekoilla kierroksilla mentiin konttausasennossa, että tasapaino pysy paremmin.
Tosta narusta pidettiin lujaa kiinni ja se oli oikeesti paaaljon rankempaa miltä aluks näytti!

Sporttaajat

Seuraavana viikonloppuna jätin orkesterit väliin ja suuntasin bussilla jo toista kertaa kohti kaunista Nantesia. Taivas oli vaaleenpunanen ja maisemat kauniita, joten matka oli hyvä rentoutuminen perjantai-illalle. Kaupunkiin menin siis viettään viikonloppua host-siskon luokse, joka asuu opiskelijakämpässä lähellä keskustaa neljän muun opiskelijan ja vuokraisännän kanssa samassa talossa. Viikonloppu oli kyllä niin hassu ja kaupunki oli paaljon suurempi kun muistinkaan!!

 

Perjantai-iltana saavuin niin myöhään paikalle, ettei jaksettu tehdä oikeen muuta kun hengata sisällä lämpimässä teemukien äärellä. Vuokraisäntä liitty mukaan keittiöseuraan (todella puhelias sellainen) ja siinähän jutellessa vierähtikin koko ilta ihan keskiyöhön asti. Kuvaa ei tullut napsastua, mutta näin jälkeenpäin mua naurattaa ajatus tästä illasta; harmaa ranskalaismies pyöreillä silmälaseilla kertomassa reppureissaamistarinoita, joita oli tullut tehtyä myös pohjoismaihin! Suomi sai kunniaa, koska tän miehen mukaan suomalaiset voittaa ehdottomasti sympaattisuudessa ja ystävällisyydessä, mutta ruotsalaiset tyylikkyydessä... :D ha!

Muuten viikonloppuna vietettiin jälleen synttäreitä, Auroren toisen kaverin tällä kertaa, kierrettiin kaupunkia oikein olan takaa, leivottiin epämäärästä jälkkäriä, tavattiin perheen 91-vuotiaat ihanat söpöt isovanhemmat ja annettiin myös aikaa ihan vaan rentoutumiselle. Sunnuntaina pyöräiltiin koko kaupunki läpi väsyneinä kun zombit, ja nautittiin lämpimästä säästä!

 

 

Sunnuntaina ajeltiin vanhempiaan moikkaamaan tulleen host-äidin kanssa takaisin Lavalin pikkukaupunkiin. Autossa soi Maxime Le Forestier, jota kuunneltiin aina kasiluokan ranskantunnilla (:D) ja taivas oli taas vaaleenpunanen! 

Muutekin tää viikko on ollut jotain tavallista mukavampi, ja varsinkin eilen oli vaan helppo hymyillä. Ens viikonloppuna tavataan taas rakkaan vaihtariryhmän ja runsaasti uusienkin vaihtarien kanssa Mont Saint Michelillä, ja tätä viikonloppua on ootettu! Nyt taidan lähtee ulos ennenkun mustat pilvet pääsee valloilleen..

À la prochain fois,

Johanna

https://www.youtube.com/watch?v=EPHmUD0QfmM